Eric Carr

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eric Carr
Henkilötiedot
Koko nimi Paul Charles Caravello
Syntynyt12. heinäkuuta 1950
Kuollut24. marraskuuta 1991 (41 vuotta)
Ammatti Muusikko, lauluntekijä, tuottaja, pilapiirtäjä
Muusikko
Taiteilijanimi Eric Carr
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1965–1991
Tyylilajit Hard rock, heavy metal, glam rock, glam metal
Soittimet Rummut, lyömäsoittimet, laulu, kosketinsoittimet, kitara, basso, huuliharppu
Yhtyeet Kiss, The Allures, The Cellarmen, Smack, Things That Go Bump In The Night, Salt N’ Pepper, Creation, Mother Nature / Father Time, Bionic Boogie, Lightning, Flasher
Levy-yhtiöt Polydor Records, Casablanca Records, Mercury Records, Spitfire Records, Auto Rock Records
Aiheesta muualla
Kotisivut

Paul Charles Caravello, tunnettu paremmin taiteilijanimeltään Eric Carr, (12. heinäkuuta 1950 Brooklyn, New York, Yhdysvallat – 24. marraskuuta 1991 Manhattan, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen muusikko ja lauluntekijä, joka muistetaan parhaiten urastaan rock-yhtye Kissin pitkäaikaisena rumpalina. Hän liittyi yhtyeeseen vuonna 1980 korvaten alkuperäisrumpali Peter Crissin, ja soitti yhtyeessä vuoteen 1991 lavahahmonaan ”The Fox” (suom. Kettu).[1] Carr oli mukana levyttämässä kahdeksaa Kissin studioalbumia.

Erityisesti konserteissa Carrin rumpujensoittoa korosti tuplabasarien käyttö. Hän oli myös yksi ensimmäisistä rumpaleista, joka käytti rumpusetissään kolmea bassorumpua. Carrin heavy metal -vaikutteinen soittotyyli erosi merkittävästi Peter Crissin soittotavasta, ja hän oli näin ollen merkittävässä osassa muuttamassa Kissin musiikkia takaisin raskaammaksi hard rockiksi 1980-luvun alkuvuosina.[2] Teknisesti taitavana rumpalina tunnettu Carr myös lauloi vuonna 1989 Kiss-albumille Hot in the Shade säveltämänsä kappaleen ”Little Caesar”.[3] Hän myös levytti oman versionsa alun perin Peter Crissin tulkitsemasta balladista ”Beth”.[4]

Carr menehtyi 41-vuotiaana vuonna 1991 harvinaislaatuisen sydänsyövän aiheuttamiin komplikaatioihin.[5] Kiss omisti seuraavan albuminsa, vuoden 1992 Revengen, hänen muistolleen. Carr haudattiin New Yorkin Cedar Hillin hautuumaalle Newburghiin.[6] Carrin kaksi sooloalbumia on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen postuumisti.

Carrista on tekeillä virallinen lähisuvun hyväksymä dokumentti.[7]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carrin luoma ”The Fox” -meikkikuvio.

Kun Kissin alkuperäinen rumpali Peter Criss erotettiin yhtyeestä vuonna 1980 päihdeongelmien vuoksi, Carr työskenteli vielä isänsä Albert Caravellon alaisuudessa ja korjasi uuneja tullakseen toimeen.[5] Hän soitti myös varsinaisen työnsä ohella rumpuja Flasher-nimisessä yhtyeessä, ja Flasherin entinen kosketinsoittaja Paul Turino kannusti häntä pyrkimään Kissin rumpaliksi.[8] Carr lähetti Kissin kuunneltavaksi nauhan, joka sisälsi Kissin vuoden 1980 Unmasked-albumin singlen "Shandi", mutta nauhalle hän oli äänittänyt oman laulusuorituksensa kappaleesta. Koesoittoon saapuessaan hänen ja Kissin Ace Frehleyn, Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin henkilökemiat toimivat oivasti, ja hänet valittiin Peter Crissin seuraajaksi.

Kun Carr oli liittynyt yhtyeeseen, osoittautuivat uuden lavahahmon kehittäminen ja taiteilijanimen valinta haasteelliseksi.[1] Gene Simmonsin mukaan Carr oli pohtinut alun perin ottavan taiteilijanimekseen Rusty Blade,[9] josta Simmons kuitenkin suostutteli hänet luopumaan. Lopulta hän lyhensi sukunimensä Caravello muotoon Carr ja valitsi etunimekseen Eric listalta, jonka hänen silloinen tyttöystävänsä oli laatinut hänelle.[10] Yhtye pohti, pitäisikö Carrin oman lavahahmonsa luomisen sijaan pitäytyä Peter Crissin luomassa lavahahmossa ”The Catman” (suom. Kissamies).[11] Hän kävi läpi erinnäisiä asuste- ja meikkikuviokokeiluita,[1] ja alun perin hänen suunnittelemansa lavahahmo oli nimeltään ”The Hawk” (suom. Haukka). Ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, sillä Paul Stanleyn mukaan kyseinen kasvomeikkikuvio sekä esiintymisasu saivat Carrin näyttämään lastenohjelma Seesamtien hahmo Tipu Tilavalta.[1][11][12] Kaksi viikkoa ennen ensiesiintymistään yhtyeen rumpalina Carr keksi lavahahmonsa ”The Fox” (suom. Kettu).[1][12]

Carr esiteltiin yleisölle yhtyeen uutena rumpalina ensimmäisen kerran nuorille suunnatussa televisio-ohjelmassa Kids Are People Too. Ensimmäisen konserttinsa yhtyeen rumpalina hän soitti New Yorkissa Palladium-konserttiareenalla 25. heinäkuuta 1980.[1] Hänen vanhempansa velvoitettiin pysymään vaitonaisina siitä, että heidän poikansa oli yhtyeen uusi rumpali. Tarkoitus oli ylläpitää yhtyeen jäsenten mystinen olemus, jonka mukaan kukaan ulkopuolinen ei saanut tietää, miltä yhtyeen jäsenet näyttivät ilman kasvomeikkejään ja esiintymisasujaan.[13] Myös Carrin oikea ikä valehdeltiin Kissin julkisessa tiedotteessa, jotta hänen siviilihenkilöllisyyttään tietoonsa havittelevia faneja ja lehdistöä saatiin harhautettua.[13] Palladiumin-konsertin jälkeen Kiss aloitti tuoreinta studioalbumiaan Unmasked markkinoineen maailmankiertueen Unmasked Tour.

Ensimmäinen Kiss-albumi, jolla Carr soitti, oli tuottaja Bob Ezrinin kanssa levytetty Music from ”The Elder”. Albumi oli tyyliltään progressiivinen ja kokeellinen konseptialbumi, minkä johdosta se erosi huomattavan paljon yhtyeen 1970-luvun rock-tuotoksista sekä kahdesta pop- ja diskovaikutteisesta edeltäjästään. Carr oli mukana kirjoittamassa albumille kappaleita ”Under the Rose” ja ”Escape from the Island”. Hänellä oli kuitenkin myös vaikeuksia toteuttaa tuottaja Ezrinin albumille hakemaa taiteellista ratkaisua, minkä vuoksi sessiomuusikko Allan Schwartzberg palkattiin soittamaan rumpuja kappaleisiin ”Odyssey” ja ”I”.[1] Music from ”The Elder” osoittautui kaupalliseksi epäonnistumiseksi, ja se menestyi Yhdysvalloissa vaatimattomasti myös listalla.[14] Seuraava täysimittainen studioalbumi, vuoden 1982 Creatures of the Night nosti Kissin takaisin rockmusiikin raskaaseen sarjaan. Carrin tuplabasareita korostaneen soittotyylin sekä tuolloin vielä sessiomuusikkona toimineen kitaristi Vinnie Vincentin metalliriffien suosiminen palauttivat Kissin sen ominaiseen hard rock -tyyliin.[2]

Yhtyeen aiempien albumien heikko menestys varjosti kuitenkin yhä musiikillisesti vahvaa Creatures of the Nightia, ja Kiss kaipasikin pikaisesti vauhtia noustakseen takaisin pinnalle seilattuaan uransa aallonpohjassa Music from ”The Elder” epäonnistumisen myötä. Näin ollen Stanley, Simmons, Carr sekä nyt yhtyeeseen uudeksi kitaristiksi liittynyt Vinnie Vincent luopuivat kasvomeikeistään ja esiintyivät ensimmäisen kerran ilman niitä Music Televisionin suorassa televisiolähetyksessä vuonna 1983. Tämä aloitti yhtyeen niin kutsutun maskittoman aikakauden, jonka ensimmäinen albumi Lick It Up julkaistiin jo samana vuonna. Glam metal oli alkanut saamaan yhä vahvemmin jalansijaa musiikkialalla, joten Lick It Up sekä sitä seuranneet Animalize (1984), Asylum (1985), Crazy Nights (1987) ja Hot in the Shade (1989) olivatkin enemmän glam metaliin nojaavaa musiikkia kuin Kissille ominaista hard rockia. Jokainen albumi Hot in the Shadea lukuun ottamatta ylittikin Yhdysvalloissa platinalevyrajan. Vuonna 1988 Kiss julkaisi kokoelma-albumin Smashes, Thrashes & Hits, jolle Carr tulkitsi alun perin Peter Crissin laulaman balladin ”Beth”.[4] Hot in the Shade -albumilla Carr puolestaan lauloi säveltämänsä kappaleen ”Little Caesar”.[3]

Viimeisen esiintymisensä Kissin studioalbumilla Carr teki vuonna 1992 julkaistulla Revenge -albumilla, jolla hän oli taustalaulajana kappaleessa ”God Gave Rock ’N’ Roll to You II”. Albumille lisättiin myös Music from ”The Elder” -albumin jäämistöstä peräisin olevan kappaleen ”Carr Jam 1981”, joka sisältää Carrin kuuluisan rumpusoolon.[15] Vuosien 1989–1990 Hot in the Shade Tour jäi Carrin viimeiseksi kiertueeksi Kissin rumpalina ennen hänen kuolemaansa, ja hän soitti viimeisen kerran yhtyeen kanssa 9. marraskuuta 1990 New Yorkin legendaarisessa Madison Square Gardenissa. Ennen kuolemaansa hän esiintyi vielä kappaleen God Gave Rock ’N’ Roll to You II musiikkivideolla. Viimeisen kerran hän esiintyi julkisuudessa vuoden 1991 syyskuussa Los Angelesissa MTV Video Music Awards -palkintogaalassa.

Soolotuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Carrin säveltämästä materiaalista koostettu sooloalbumi Rockology julkaistiin postuumisti vuonna 1999, ja sen tuotti Bruce Kulick.[16] Albumin kappalemateriaali oli levytetty vuosien 1986–1989 aikana,[16] ja moni sen kappaleista oli kirjoitettu alun perin käytettäväksi Kiss-albumille.[17] Osan kappaleista Carr oli tehnyt soundtrackiksi ideoimaansa piirrosanimaatioon Rockheads,[18] jota ei kuitenkaan koskaan työstetty esitettäväksi asti. Suurin osa albumin kappaleista oli Carrin, Bruce Kulickin ja lauluntekijä Adam Mitchellin käsialaa.[16] Yhdysvalloissa albumin julkaisi alun perin Rockhard Records vuonna 1999, ja vuonna 2000 albumista julkaistiin uusintapainos Spitfire Records -levymerkillä.[16]

Vuoden 2011 elokuussa Auto Rock Records -levymerkillä julkaistiin toinen albumi Unfinished Business,[19] jonka vastaavana tuottajana oli toiminut Carrin sisko Loretta Caravello.[20] Arkistomateriaalista koostettu Unfinished Business sisältää muun muassa ennen julkaisemattomia demokappaleita, tribuuttikappaleita sekä Carrin dialogia ja haastatteluja.[20] Albumin materiaali on levytetty pitkän aikavälin sisällä, ja esimerkiksi sen varhaisin kappale ”I Cry at Night” on peräisin jo vuodelta 1967.[20] Loretta Caravellon mukaan Rockology- ja Unfinished Business -albumien ohella julkaisematonta Carrin kappalemateriaalia on yhä olemassa.[20]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Vuoden 1991 helmikuussa Carr alkoi sairastella, ja alun perin testeissä vaiva vaikutti olevan täysin hoidettavissa. Myöhemmin hänelle diagnosoitiin äärimmäisen harvinainen ja odottamattoman vakava sydänsyöpä, jonka seurauksena hän kävi huhtikuussa 1991 läpi sarjan leikkauksia, joilla pyrittiin estämään syövän leviäminen ja eheyttämään sydämen toimintaa. Hän toipui leikkauksista, ja Stanley ja Simmons ottivat sairauslomalta vapautuneen Carrin takaisin yhtyeeseen tämän toivuttua.

Vuoden 1991 heinäkuussa hän lensi Los Angelesiin kuvaamaan "God Gave Rock 'N' Roll to You II:n" musiikkivideota. Carrin terveydentila oli vielä tuolloin kuitenkin heikko, ja hän joutui käyttämään videolla peruukkia syöpähoitojen aiheuttamien hiustenlähdön vuoksi. Paul Stanleyn mukaan Carr antoi kaikkensa, mutta heikon kuntonsa vuoksi hän joutui kuvaamaan osuuksiaan videoon useaan kertaan. Videon kuvausten päätyttyä hän matkusti takaisin New Yorkiin, mutta terveydentilansa vuoksi hän ei kyennyt osallistumaan tulevan Kiss-albumi Revengen nauhoituksiin, joten rumpuosuuksia albumille nauhoitti Paul Stanleyn soolokiertueella aiemmin esiintynyt Eric Singer. Carrin terveydentila huononi entisestään keväällä tehdyistä leikkauksista huolimatta, ja syksyllä hän kärsi aneurysmasta ja hänet vietiin sairaalaan. Selvittyään tästä hän kuitenkin kärsi aivoverenvuodon, jonka aivoihin siirtyneet syöpäsolut aiheuttivat. Carr ei enää toipunut, ja hän menehtyi 24. marraskuuta 1991 New Yorkissa.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kissin diskografia

Soolotuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Leaf, Sharp s. 134
  2. ↑ a b Leaf, Sharp s. 135
  3. ↑ a b Leaf, Sharp s. 459
  4. ↑ a b Leaf, Sharp s. 451
  5. ↑ a b KISSMONSTER - Band Members: Eric Carr kissmonster.com. KISSMONSTER. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Eric Carr (1950–1991) findagrave.com. Find a Grave. Viitattu 15.11.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Vesa Siltanen: Kiss-rumpali Eric Carrista tulossa virallinen lähisuvun hyväksymä dokumentti soundi.fi. 19.4.2021. Viitattu 21.4.2021.
  8. ↑ Eric Carr Bandology The KissFAQ. Arkistoitu 5.5.2012. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Eric Carr Trivia imdb.com. Internet Movie Database. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Ruotsin Kiss Armyn Destroyer -fanzinen vuoden 2008 tammikuun numero, jossa on mukana Eric Carrin puhelinhaastattelu vuodelta 1990.
  11. ↑ a b Reiff, Corbin: Revisiting Eric Carr’s First Show With Kiss ultimateclassicrock.com. 25.7.2015. Ultimate Classic Rock. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  12. ↑ a b Eric Carr’s make-up kissfanshop.de. Kiss Fan Shop. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b Eric Carr Memorial Tribute 2001 ericcar.com. Eric Carrin verkkosivusto. Arkistoitu 10.7.2011. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Kiss - Music from ”The Elder” (1981) - Awards on Allmusic allmusic.com. Allmusic. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  15. ↑ Album Discography - Revenge The KissFAQ. Arkistoitu 22.10.2012. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d KISSMONSTER – Discography – ”Rockology” (Eric Carr, 1999) kissmonster.com. KISSMONSTER. Arkistoitu 27.11.2017. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Prato, Greg: ”Rockology” – Eric Carr – Songs, Reviews, Credits allmusic.com. Allmusic. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  18. ↑ Albanese, Ron: In Honor of Eric Carr: The Adam Mitchell Interview kissasylum.com. KISS Asylum. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  19. ↑ ”Unfinished Business” – Eric Carr – Songs, Reviews, Credits allmusic.com. Allmusic. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d KISSMONSTER – Discography – ”Unfinished Business” (Eric Carr, 2011) kissmonster.com. KISSMONSTER. Arkistoitu 27.11.2017. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  21. ↑ Taustalaulu kappaleessa ”God Gave Rock ’N’ Roll to You II”, rummut kappaleessa ”Carr Jam 1981”.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eric_Carr&oldid=22762754”