Destroyer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Destroyer
Kiss
Studioalbumin Destroyer kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  4. tammikuuta-5. helmikuuta 1976
 Julkaistu 15. maaliskuuta 1976
 Formaatti LP, CD, C-kasetti
 Tuottaja(t) Bob Ezrin
 Tyylilaji hard rock
 Kesto 34.27
 Levy-yhtiö Casablanca Records
Muut kannet

Albumin takakansi.
Listasijoitukset
  • Ruotsi 4.
  • Kanada 6.
  • 6.
  • Yhdysvallat 11.
  • Uusi-Seelanti 16.
  • Japani 17.
  • Yhdistynyt kuningaskunta 22.
  • Saksa 36.[1]
Kissin muut julkaisut
Alive!
1975 		Destroyer
1976 		The Originals
1976
Singlet albumilta Destroyer
  1. ”Shout It Out Loud”
    Julkaistu: 1. maaliskuuta 1976
  2. ”Flaming Youth”
    Julkaistu: 10. huhtikuuta 1976
  3. ”Detroit Rock City”
    Julkaistu: 28. heinäkuuta 1976
  4. ”Beth”
    Julkaistu: elokuussa 1976

Destroyer on yhdysvaltalaisen rockmusiikkia esittävän Kiss-yhtyeen neljäs studioalbumi. Albumi julkaistiin 15. maaliskuuta 1976 ja sen tuotti Bob Ezrin. Destroyerin myötä yhtyeen studioalbumien musiikillinen ilmaisu siirtyi aiempaa hiotummaksi, mihin Bob Ezrinin panos tuottajana vaikutti suuresti. Destroyer on myös ensimmäinen Kissin studioalbumi, jolla vaikuttaa yhtyeen ulkopuolisia muusikoita ja jolla yhtye käytti myös muiden lauluntekijöiden työstämiä kappaleita.

Destroyer debytoi Yhdysvalloissa Billboard 200 -albumilistalla varsin heikosti 81. listasijalla. Albumin myynti kääntyi kuitenkin nousuun kappaleen "Beth" noustua hitiksi, ja vain hieman yli kuukautta myöhemmin Destroyer nousi Billboardin listalla jo sijalle 11. Albumi oli myös hyvin suosittu Kanadassa ja Euroopassa, jossa Kiss myös teki uransa ensimmäisen kiertueen pian albumin julkaisemisen jälkeen.

Albumilta julkaistiin Yhdysvalloissa neljä singleä: "Shout It Out Loud", "Flaming Youth", "Detroit Rock City" ja "Beth". Suurimman menestyksen ja huomion albumin singlejulkaisuista sai osakseen "Beth", joka ylsi Billboard Hot 100 -singlelistalla seitsemänneksi ja palkittiin People’s Choice Awardilla vuonna 1977.

Destroyer valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.[2]

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1973 perustetun Kissin kolme ensimmäistä studioalbumia Kiss (1974), Hotter Than Hell (1974) ja Dressed to Kill (1975) olivat saavuttaneet pienimuotoista menestystä Yhdysvalloissa. Kiss oli jo perustamisestaan lähtien hyvin suosittu ja tunnettu live-esiintyjä, mutta tästä huolimatta yhtyeen levynmyynti oli hyvin vaivalloista lähinnä sen vuoksi, ettei yhtye onnistunut kolmella ensimmäisellä studioalbumillaan vangitsemaan konserttiensa tunnelmaa albumiksi. Yhtyeen levy-yhtiö Casablanca Records oli kolmen ensimmäisen Kiss-albumin jälkeen lähellä konkurssia, mutta päätti tästä huolimatta ottaa valtavan taloudellisen riskin ja taltioida tuottaja Eddie Kramerin johdolla livealbumin Alive!.

Alive! julkaistiin vuoden 1975 syyskuussa ja albumin on myöhemmin todettu pelastaneen Casablanca Recordsin varmalta konkurssilta. Albumi debytoi marraskuussa Billboardin listalla heikosti 113. listasijalla, mutta vain kuukaudessa albumin myynti ehti kääntyä valtavaan nousuun ja nostaa albumin yhdeksännelle listasijalle. Siitä tuli ensimmäinen Kissin albumi, joka ylsi Yhdysvalloissa albumilistan kymmenen parhaan joukkoon. Albumin versio alun perin Dressed to Killillä julkaistusta kappaleesta "Rock and Roll All Nite" ylsi Billboardin singlelistalla 12. sijalle ja siitä muodostui sekä Kissin tavaramerkkilaulu ja kestohitti että yksi rockmusiikin merkittävimmistä ja tunnetuimmista kappaleista. Alive! löi Kissin lopullisesti läpi Yhdysvalloissa ja yhtye saavutti albumista uransa ensimmäisen kultalevyn joulukuussa 1975. Tammikuun 1976 lopussa albumi oli myynyt jo platinalevyn verran eli yli miljoona kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa.

Alive!:n menestyksen johdosta Kiss uusi levytyssopimuksensa Casablanca Recordsin kanssa vuoden 1975 lopulla ja aloitti neljännen studioalbuminsa työstämisen vuoden 1976 alussa.

Työstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Destroyerin tuottajaksi palkattiin Bob Ezrin, joka oli aiemmin tehnyt vakuttavaa jälkeä tuottaessaan Alice Cooperia, joka oli ollut valtava inspiraation lähde ja esikuva Kissille etenkin dramaattisen lavaesiintymisensä vuoksi. Yhtye uskoi, että Ezrin olisi oikea valinta viemään heidän musiikkinsa seuraavalle tasolle ja uusimaan Alive!:n menestyksen tällä kertaa studioalbumin muodossa. Albumin äänittivät ja miksasivat Jay Messina ja Corky Stasiak.

Kiss harjoitteli albumin äänityksiä varten jo vuoden 1975 elokuussa, ja albumin äänittäminen Ezrinin johdolla aloitettiin syyskuussa Electric Lady -studiolla New Yorkissa. Valtaosa Destroyerista äänitettiin kuitenkin vuonna 1976 Alive!-albumia markkinoineen kiertueen päätyttyä Record Plant -studiolla.

Albumin äänittämisen aikana Ezrin pyrki eri tavoin kasvattamaan Kissin musiikin laatua. Koska yksikään yhtyeen jäsenistä ei ollut koulutettu muusikko, hän keskeytti albumin äänittämisen kokonaan pitääkseen yhtyeelle oppitunteja muun muassa musiikinteorian perusteista.

Kissin laulaja ja rytmikitaristi Paul Stanley kirjoitti albumille kappaleen "God of Thunder", jonka hän olisi halunnut alun perin laulaa itse mutta lopulta kappaleen lauloi Ezrinin ehdotuksesta basisti-laulaja Gene Simmons,[3] jolle kappaleesta muodostui eräänlainen tavaramerkki. Stanley ja Ezrin kirjoittivat yhdessä albumin avausraidan "Detroit Rock City" ja Simmons sekä Ezrin kirjoittivat kappaleen "Great Expectations".[4] Kolmikkona he työstivät kappaleen "Shout It Out Loud" sekä albumin päättävän instrumentaalin "Rock and Roll Party". Kitaristi Ace Frehley osallistui heidän kanssaan "Flaming Youthin" säveltämiseen ja rumpali Peter Crissin panos albumille tuli balladin "Beth" muodossa. Ulkopuolisina laulunkirjoittajina albumilla vaikuttivat Mark Anthony kappaleessa "King of the Night Time World", Peter Crissin pitkäaikainen tuttava Stan Penridge "Bethissä" ja soolotuotannostaan tunnettu Kim Fowley kappaleissa "King of the Night Time World" ja "Do You Love Me?".[5] Albumin kappaleista Stanley lauloi neljä, Simmons kolme ja Criss yhden. Stanley ja Simmons jakoivat "Shout It Out Loudin" lauluvastuun.

Paul Stanleylla oli albumin äänitysten alussa valmiina kitarariffi "Detroit Rock Citya" varten ja hän halusi kappaleen kertovan Detroitista.[4] Hän sai inspiraation kappaleen sanoittamiseen muistettuaan tapahtuman, jossa yhtyeen konserttiin matkalla ollut fani oli jäänyt esiintymisareenan ulkopuolella auton alle ja kuollut.[4] Kappaleessa kuullaan hänen mukaansa myös pianoa, joka korostaa kappaleen kitaroiden osuutta.[6] Bob Ezrin sävelsi kappaleen kitarasoolon ja kehitti myös kappaleen intron, jossa kuullaan tiskaava nainen kuuntelemassa radiossa uutista kuolonkolarista.[5] Kappaleeseen lisättiin auton moottorin ääniä albumin äänittäjä Corky Stasiakin Toyota SR-5:n avulla.[5]

Kappale "King of the Night Time World" oli lauluntekijä Mark Anthonyn vanhan Hollywood Stars -yhtyeen kappale, joka oli jäänyt pois yhtyeen levytyksiltä.[3] Kappaleen toinen säveltäjä Kim Fowley ehdotti, että kappale sopisi mainiosti Kissin käyttöön ja lopulta Bob Ezrin otti Anthonyyn yhteyttä kysyäkseen kappaletta Destroyerille.[3]

"Detroit Rock Cityn" efektien ohella albumille lisättiin myös muita studiossa tuotettuja ääniä. "God of Thunderin" alkuun äänitettiin Bob Ezrinin lasten, David ja Josh Ezrinin, puhetta sillä he olivat albumin äänittämisen aikana leikkimässä studiolla.[3] Kappaleeseen "Great Expectations" lisättiin Brooklynin poikakuoron laulua ja sinfoniaorkesterin soittoa, ja kappaleen klassista musiikkia jäljittelevässä osuudessa Bob Ezrin lainasi Ludwig van Beethovenin Pianosonaatti nro 8:a.[7] "Flaming Youthissa" yhtye käytti ulkopuolisia studiomuusikoita ensimmäistä kertaa urallaan, sillä Dick Wagner soitti kappaleen kitarasoolon ja lauloi taustalauluja.[7] Hän soitti kitaraa myös "Sweet Painissa" ja akustista kitaraa "Bethissä".[8]

Kansikuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kansikuvan piirsi sarjakuva- ja fantasiatöistään tunnettu taiteilija Ken Kelly. Hänen taiteensa oli kiinnittänyt Gene Simmonsin huomion ja hän pyysi Kellyä tekemään albumin kansikuvan. Kelly suostui, mutta hän halusi ensin nähdä Kissin esiintyvän jotta saisi tarvittavan inspiraation albumin kuvituksen maalaamiseen.

Kelly maalasi albumille lopulta kaksi eri kansikuvaa. Casablanca Records hylkäsi alkuperäisen maalauksen, koska sitä pidettiin liian uhkaavana liekehtivine kaupunkeineen. Lisäksi yhtyeelle oli lanseerattu albumin julkaisua ja kiertuetta varten täysin uudet esiintymisasut, mutta Kellyn ensimmäisessä maalauksessa yhtye oli kuvattu edellisissä asusteissaan. Tämän ohella Ace Frehleyn kasvonpiirteet eivät onnistuneet ensimmäisessä kansikuvassa halutulla tavalla. Yhtye oli Kellyn lopulliseen maalaukseen hyvin tyytyväinen, ja Kelly sai tehdä myös Kissin kuudennen studioalbumin, Love Gunin, kuvituksen. Sittemmin hän myös hyödynsi Destroyerin kansikuvan teemaa maalatessaan Manowar-yhtyeen studioalbumin Fighting the World kansikuvan

Kellyn alkuperäinen kansitaide päätyi sittemmin yhtyeen käyttöön vuonna 2012, kun Kiss julkaisi albumin tuottaja Bob Ezrinin uudelleenmiksaamana versiona Destroyer: Resurrected.

Kappalelista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
NroNimiSäv&sanPäävokaalitKesto
1.Detroit Rock CityPaul Stanley, Bob EzrinStanley5.17
2.King of the Night Time WorldStanley, Kim Fowley, Mark Anthony, EzrinStanley3.19
3.God of ThunderStanleySimmons4.13
4.Great ExpectationsGene Simmons, EzrinSimmons4.24
5.Flaming YouthAce Frehley, Stanley, Simmons, EzrinStanley2.59
6.Sweet PainSimmonsSimmons3.20
7.Shout It Out LoudStanley, Simmons, EzrinStanley, Simmons2.49
8.BethPeter Criss, Stan Penridge, EzrinCriss2.45
9.Do You Love Me?Stanley, Fowley, EzrinStanley3.40
10.Rock and Roll PartySimmons, Stanley, EzrinInstrumentaali1.25

Destroyer: Resurrected (2012 remix)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailevat esiintyjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dick Wagner – soolokitara kappaleissa "Flaming Youth" ja "Sweet Pain", akustinen kitara kappaleessa "Beth"
  • Harlemin poikakuoro – kuorolaulu kappaleessa "Great Expectations"
  • David ja Josh Ezrin – leikkivien lasten äänet kappaleessa "God of Thunder"

Singlejen listasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Beth"

Maa Sijoitus
Yhdysvallat 7
Itävalta 79
Kanada 5

"Shout It Out Loud"

Maa Sijoitus
Yhdysvallat 31
Itävalta 46
Kanada 1
Saksan liittotasavalta 32
Uusi-Seelanti 40
Ruotsi 16

"Detroit Rock City"

Maa Sijoitus
Saksan liittotasavalta 14

"Flaming Youth"

Maa Sijoitus
Yhdysvallat 74
Kanada 73

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The KISSFAQ - Album Chart Action kissgaq.com. Arkistoitu 13.2.2012. Viitattu 29.12.2010.
  2. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
  3. ↑ a b c d Leaf, Sharp s. 324
  4. ↑ a b c Leaf, Sharp s. 321
  5. ↑ a b c Leaf, Sharp s. 323
  6. ↑ Leaf, Sharp s. 322
  7. ↑ a b Leaf, Sharp s. 325
  8. ↑ Leaf, Sharp s. 327

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Destroyer&oldid=20999475”