Ensimmäinen Klemensin kirje

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensimmäinen Klemensin kirje
korinttilaisille
Κλήμεντος πρὸς Κορινθίους
ἐπιστολὴ Α'
Ensimmäisen Klemensin kirjeen alku vuoden 1633 painoksesta.
Ensimmäisen Klemensin kirjeen alku vuoden 1633 painoksesta.
Alkuperäisteos
Kirjailija Klemens Roomalainen (perint.)
Kieli muinaiskreikka (koinee)
Genre teologia, kirje
Julkaistu n. 95–96 jaa.
Suomennos
Suomentaja Siiri Toiviainen Rø
Kustantaja Suomalainen teologinen kirjallisuusseura
Julkaistu 2020
ISBN 978-952-7272-03-9
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ensimmäinen Klemensin kirje (myös Ensimmäinen Clemensin kirje; m.kreik. Κλήμεντος πρὸς Κορινθίους ἐπιστολὴ Α', Klēmentos pros Korinthiūs epistolē A', lat. Epistula prima Clementis) on perinteisesti Klemens Roomalaisen nimiin laitettu kirje, joka on osoitettu Korintin seurakunnalle. Se luetaan apostolisten isien kirjoituksiin.[1][2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Klemensin kirje on perinteisesti ajoitettu keisari Domitianuksen hallituskaudelle vuosiin 95–96.[3] Tämä tekee siitä yhden varhaisimmista kristillisistä kirjoituksista Uuteen testamenttiin luettujen tekstien ohella.[1] Se on iältään saman ikäinen tai jopa varhaisempi kuin nuorimmat Uuden testamentin kirjat.[2]

Kirje on kirjoitettu Korintin seurakunnassa kirjoittamisaikaan vallinneen sekavan tilan korjaamiseksi. Seurakunnassa oli suuria riitoja ja eri puolueita, ja osa seurakunnan jäsenistä oli noussut avoimeen kapinaan kirkollisia johtajiaan, presbyteerejä, vastaan ja syrjäyttänyt nämä tehtävistään. Perinteisesti kirje on laitettu Rooman piispan Klemensin nimiin. Tätä pidettiin Pietarin ensimmäisenä tai kolmantena seuraajana. Nykyisin tutkijat kuitenkin usein kyseenalaistavat tämän. Teksti itsessään ei mainitse kirjoittajaa, vaan esittää lähettäjäksi koko Rooman seurakunnan. Sisällön perusteella sen on kuitenkin selvästi kirjoittanut yksi henkilö, joka vaikuttaa oppineelta henkilöltä.[1][2]

Klemensin nimiin on laitettu myös Toinen Klemensin kirje, joka on varmuudella epäperäinen ja jonkun toisen kuin Ensimmäisen Klemensin kirjeen tekijän kirjoittama.[4] Klemensin kirjeet olivat varhaiskristillisellä ajalla hyvin arvostettuja, ja niitä luettiin yhdessä nykyisten Uuden testamentin tekstien kanssa. Ne olivat mukana jopa joissakin Raamatun käsikirjoituksissa, kuten Codex Alexandrinuksessa, jossa ne oli sijoitettu Johanneksen ilmestyksen jälkeen. Lisäksi niihin viitataan usein muussa varhaiskristillisessä kirjallisuudessa.[1][2] Klemensin kirjeet tulivat uudelleen tunnetuiksi Codex Alexandrinuksen julkaisun jälkeen vuonna 1633.[2]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Teidän on otettava vastaan ojennus, joka johtaa parannukseen, ja notkistettava sydämenne polvia. Opetelkaa tottelemaan ja luopukaa kielenne kerskailevasta ja röyhkeästä ylimielisyydestä. On nimittäin parempi, että teidät todetaan Kristuksen laumassa vähäpätöisiksi mutta siihen kuuluviksi kuin että näytätte vaikutusvaltaisilta mutta jäätte osattomiksi sille annetusta toivosta.[5]»

Ensimmäinen Klemensin kirje pyrkii palauttamaan rauhan ja järjestyksen Korintin seurakuntaan. Ajankohtaisesta tilanteestaan huolimatta kirje on kuitenkin kirjoitettu niin, että se on samalla yleispätevämpi ja merkitykseltään pysyvämpi. Kirje koostuu 65 luvusta ja voidaan jakaa neljään osaa. Se alkaa johdannolla (luvut 1–3), joissa sekä kiitetään että moititaan Korintin seurakuntaa. Toinen osa (luvut 4–39) käsittelee seurakuntajärjestystä yleiseltä kannalta, ja muistuttaa kateuden ja kiistojen vahingollisuudesta ja kehottaa nöyryyteen. Kolmas osa (luvut 40–58) käsittelee erityisesti Korintissa vallinnutta tilannetta. Kirjoittaja sanoo presbyteerien syrjäyttämisen olevan väärin ja kehottaa kapinoitsijoita alistumaan. Kirje päättyy rukouksiin ja loppukehotuksiin (luvut 59–65).[1][2]

Kirjeen tärkeimpiä ja tutkituimpia osia ovat kohdat, joissa käsitellään varhaiskristillisten seurakuntien johtotehtäviä ja perustellaan niiden oikeutusta apostolisella seuraannolla.[1]

Kirjeen sisältö luvuittain on:

  • Alkutervehdys
  • Korintin seurakunnan kunniakas menneisyys (luvut 1–2)
  • Kapina rikkoo Korintin seurakunnan rauhan ja järjestyksen (3)
  • Muinaisia esimerkkejä kateudesta (4)
  • Viimeaikaisia esimerkkejä kateudesta (5–6)
  • Kehotus parannukseen (7–8)
  • Esimerkkejä hyveellisistä ihmisistä, joita Jumala siunasi (9–12)
  • Kutsu nöyryyteen (13–15)
  • Kristus esimerkkinä nöyryydestä (16)
  • Muita esimerkkejä nöyryydestä (17–19)
  • Luomakunta esimerkkinä rauhasta, yksimielisyydestä ja järjestyksestä (19–20)
  • Kehotus hyveelliseen elämään kaikkinäkevän Jumalan edessä (21–23)
  • Esimerkkejä ylösnousemuksesta (24–26)
  • Jumala on kaikkivaltias (27–28)
  • Jumalan valittu kansa ja sen velvollisuudet (29–30)
  • Jumalan antama siunaus ja uskon tuoma oikeamielisyys (31–32)
  • Hyvien tekojen merkitys (33–34)
  • Jumalan lahjat ja niiden saavuttaminen (35)
  • Yhteys Kristukseen pelastaa (36–38)
  • Ihminen on voimaton Jumalan edessä (39)
  • Jumalan asettamat toimitukset ja tehtävät (40–41)
  • Apostolien saama valtuutus ja seurakuntien palvelutehtävät (42–43)
  • Korintin kapina rikkoo apostolien asettamaa järjestystä (44)
  • Esimerkkejä siitä, että vain pahat vainoavat oikeamielisiä (45)
  • Kapinan järjettömät ja häpeälliset seuraukset (46–47)
  • Kehotus lopettaa kapina (48)
  • Rakkauden ylistys (49–50)
  • Kehotus parannukseen (51–53)
  • Yhteisön puolesta uhrautuminen on kunniakasta (54–55)
  • Uskovan tulee ottaa vastaan ojennusta (56)
  • Varoituksia kapinan alullepanijoille (57–58)
  • Rukous pelastuksen, rauhan ja järjestyksen puolesta (59–61)
  • Tiivistelmä ja loppukehotukset (62–63)
  • Päätösrukous (64)
  • Pyyntö ja lopputervehdys (65)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Toiviainen Rø, Siiri: ”Ensimmäinen Clemensin kirje”. Teoksessa Apostoliset isät 2020, s. 10.
  2. ↑ a b c d e f Koskenniemi, Heikki: ”Kleemensin kirje korinttolaisille”. Teoksessa Apostoliset isät 1989, s. 15–18.
  3. ↑ First Clement Early Christian Writings. Viitattu 6.4.2020.
  4. ↑ Kujanpää, Katja: ”Toinen Clemensin kirje”. Teoksessa Apostoliset isät 2020, s. 50.
  5. ↑ Ensimmäinen Klemensin kirje 57.1–2, suomennos Siiri Toiviainen Rø.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ensimmäinen Kleemensin kirje. Teoksessa Apostoliset isät. (Suomentanut Heikki Koskenniemi. 2. uudistettu painos (1. painos 1975). Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1
  • Ensimmäinen Clemensin kirje. Suomentanut Siiri Toiviainen Rø. Teoksessa Apostoliset isät. (Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toimittaneet Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 290) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2020. ISBN 978-952-7272-03-9

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • First Letter of Clement. Teoksessa The Apostolic Fathers, Volume I. (I Clement. II Clement. Ignatius. Polycarp. Didache. Edited and translated by Bart D. Ehrman. Loeb Classical Library 24) Cambridge, MA: Harvard University Press, 2003.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Apostolisten isien teokset
Klemensin kirjeetEnsimmäinen Klemensin kirje · Toinen Klemensin kirje
Ignatioksen kirjeetIgnatioksen kirje efesolaisille · Ignatioksen kirje filadelfialaisille · Ignatioksen kirje magnesialaisille · Ignatioksen kirje roomalaisille · Ignatioksen kirje smyrnalaisille · Ignatioksen kirje tralleslaisille · Ignatioksen kirje Polykarpokselle
Muut tekstitBarnabaan kirje · Didakhe · Hermaan Paimen · Kirje Diognetokselle · Polykarpoksen kirje filippiläisille · Polykarpoksen marttyyrikuolema
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ensimmäinen_Klemensin_kirje&oldid=22774024”