Emil Młynarski
Emil Młynarski (18. heinäkuuta 1870 Kybartai – 5. huhtikuuta 1935 Varsova) oli puolalainen säveltäjä, viulisti, kapellimestari ja musiikkipedagogi.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Młynarski opiskeli Pietarissa viulunsoittoa Leopold Auerin, sävellystä Anatoli Ljadovin ja soitinnusta Nikolai Rimski-Korsakovin johdolla. Valmistuttuaan vuonna 1889 hän sai toisen viulistin paikan Auerin jousikvartetissa ja liittyi Keisarillisen musiikkiseuran orkesteriin. Hän kuitenkin lähti näistä tehtävistä pian ja konsertoi vuodesta 1890 solistina Pietarissa, Minskissä, Hrodnassa, Kaunasissa, Vilnassa, Kiovassa, Odessassa, Varsovassa, Berliinissä, Leipzigissa, Magdeburgissa, Hannoverissa, Mannheimissa, Augsburgissa ja Lontoossa. Vuonna 1893 Młynarski seurasi Gustav Friemania viululuokan johtajana keisarillisen musiikkiseuran koulussa Odessassa. Hänen oppilaidensa joukossa oli Paul Kochanski. Hän siirtyi Varsovaan vuonna 1897. Vuonna 1898 Młynarski sai viulukonsertollaan (d-molli, op. 11) yhden viidestä pääpalkinnosta Paderewski-sävellyskilpailussa Leipzigissa. Maaliskuussa 1898 hän korvasi sairastuneen Cesare Trombinin Varsovan suurteatterin kapellimestarina, ja Trombinin kuoltua hänestä tuli teatterin musiikillinen johtaja, jona hän toimi neljän vuoden ajan. Młynarskin johtamia oopperoita olivat Carmen, Straszny dwór, Hrabina, Goplana (Władysław Żeleński), Faust, Lohengrin, La bohème ja Pajatso. Vuonna 1900 Młynarski pääsi Varsovan filharmonikkojen johtajaksi ja ensimmäiseksi kapellimestariksi. 5. maaliskuuta 1901 hän johti orkesterin avajaiskonsertin Ignacy Jan Paderewskin soittaessa sen solistina. Vuonna 1901 hän myös järjesti Pariisissa ensimmäisen puolalaismusiikin festivaalin.[1]
Vuonna 1903 Młynarski erosi tehtävistään oopperan johdossa. Vuosina 1904–1907 hän johti Varsovan musiikki-instituuttia, jossa oli Zygmunt Noskowskin seuraaja orkesteriluokan johdossa. Młynarski teki esiintymisiä myös vierailijana Ison-Britannian kaupungeissa ja Pietarissa. Hän johti kutsuttuna Lontoon sinfoniaorkesterin konserttisarjan useissa brittikaupungeissa vuonna 1907. Vuosina 1910–1916 Młynarski johti Glasgow’n skottilaista kuoro- ja orkesteriliittoa. Samalla hän jatkoi vierailevia esiintymisiä Lontoossa, Pietarissa, Moskovassa ja Berliinissä. Vuosina 1916–1917 Młynarski johti Bolšoi-teatterin orkesteria, ja vuonna 1918 hän palasi Varsovaan, jossa jatkoi työskentelyään kaupungin filharmonisen orkesterin kanssa. Vuonna 1919 Młynarski nimitettiin Varsovassa konservatorion johtajaksi. Hänen johdollaan opiskelivat muiden muassa Paweł Klecki, Kazimierz Wiłkomirski, Feliks Rybicki, Zbigniew Dymmek and Faustyn Kulczycki.[1]
Młynarski lopetti opetustyönsä vuonna 1922 ja keskittyi vuoteen 1929 asti johtamaan oopperaa (esimerkiksi Fidelion, Tristanin ja Isolden, Parsifalin ja Daphnis et Chloén) Varsovan suurteatterissa. Igor Stravinskyn baleteista hän johti Pulcinellan ja Petruškan. Samalla Młynarski jatkoi kansainvälisiä esiintymisiään esimerkiksi Wienissä ja Prahassa pidettyjen Halka-tuotantojen sekä Pariisissa, Glasgow'ssa, Edinburghissa, Bukarestissa, Zagrebissa ja Kööpenhaminassa johdettujen orkesterikonserttien muodossa. Vuodesta 1929 hän työskenteli Yhdysvalloissa. Hän johti Philadelphiassa tuotannot muiden muassa Carmenista, Rigolettosta, Naamiohuveista, Aidasta, La traviatasta, Madama Butterflysta, Boris Godunovista ja Hannusta ja Kertusta. Sinfonisia konsertteja hän piti New Yorkissa ja Washingtonissa.[1]
Vuonna 1931 Młynarski palasi terveytensä heikennyttyä Puolaan. Terveysongelmista huolimatta Młynarski johti Halkan Varsovan suurteatterissa 26. joulukuuta 1931 sekä Varsovan filharmonikkojen konsertteja. Vuosina 1932–1933 hän toimi uudemman kerran oopperajohtajana Varsovassa. Vuonna 1932 Młynarski sai Varsovan kaupungin musiikkipalkinnon elinikäisistä saavutuksista. Samana vuonna hän johti Ludwig van Beethoven -festivaalikonsertin Varsovassa Wilhelm Backhausin kanssa. Vuonna 1934 hänet valittiin Puolan säveltäjäliiton puheenjohtajaksi.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Młynarskin tuotantoon kuuluu teoksia pienimuotoisista kappaleista pianolle tai pianolle ja viululle suurimuotoisiin orkesteriteoksiin sekä oopperaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
