Emden (1925)

Emden
Emden Kiinassa vuonna 1931
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Reichsmarinewerft Wilhelmshaven
Kölinlasku	joulukuu 1921
Laskettu vesille	6. tammikuuta 1925
Palveluskäyttöön	15. lokakuuta 1925
Poistui palveluskäytöstä	26. huhtikuuta 1945
Loppuvaihe	miehistönsä upottama 3. toukokuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma	7 100 t
Pituus	156 m
Leveys	14,3 m
Syväys	5,8 m
Koneteho	46 500 shp (54,6 km/h)
Nopeus	29,5 solmua
Miehistöä	685
Aseistus
Aseistus	8 × 15 cm SK L/45 -tykkiä 3 × 8,8 cm FlaK L/45 C32 -ilmatorjuntatykkiä 4 × 3,7 cm FlaK C30 -ilmatorjuntatykkiä 8 × 2 cm FlaK L/65 C30 -ilmatorjuntatykkiä 4 × 53,3 cm torpedoputkea
Infobox OK

Emden oli Saksan laivaston vuonna 1925 palvelukseenotettu kevyt risteilijä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli luokkansa ainoa, ja se oli ensimmäinen ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksassa valmistettu sotalaiva.

Taustaa

Ensimmäisen maailmansodan tappio ja erityisesti Versailles’n rauhansopimuksen laivastoa rajoittavat artiklat jättivät Saksan käytännössä ilman laivastoa. Sen vahvuuteen kuului ainoastaan kourallinen ennen vuotta 1914 valmistuneita aluksia. Sodan jälkeinen levottomuus ja taloudellinen tilanne lisäsivät vaikeuksia entisestään ja loivat pohjan jatkuville Reichsmarinen alusten uudistuspaineille. Talous pakotti lisäksi leikkaamaan amiraliteetin suunnitteluosaston vahvuutta sekä valtion telakoiden kapasiteettia.

Suunnittelu

Vuonna 1921 risteilijä Ariadne saavutti 20 vuoden palvelusiän, ja se voitiin korvata rauhansopimuksen ehtojen mukaan uudella aluksella. Suunnittelutyö aloitettiin aluksen korvaamiseksi, ja siinä käytettiin sodassa saatuja kokemuksia ja jouduttiin huomioimaan rauhansopimuksen asettama rajoitus 6 000 tonnin uppoumasta. Uusi alus suunniteltiin pitkälti Saksan keisarikunnan laivaston viimeiseksi jääneen risteilijäluokan, Köln-luokan, piirustusten pohjalta.

Materiaalien puute, Ruhrin miehitys ja liittoutuneiden valvontakomission vaateet viivästyttivät aluksen valmistumista. Saman aikaisesti kuitenkin viivästyminen mahdollisti uusien valmistusmenetelmien hyödyntämisen kuten sähköhitsauksen.

Aluksen pääaseina oli kahdeksan 15 cm SK/L45 tykkiä, kuten Cölnissä, mutta etummaiset oli asennettu toistensa yliampuviksi eikä rinnakkain. Alukselle ei asennettu kyljille tykkejä kuten ei muissakaan suurissa merivalloissa. Kaksoistornit oli tarkoitus ottaa palveluskäyttöön, mutta Rheinmetall ei kyennyt Ruhrin alueen miehityksen vuoksi toimittamaan niitä. Yksiputkiset asennukset kuluttivat kansipintaa niin paljon, että torpedoputkien lukumäärä puolitettiin suunnitellusta.

Alukselle asennettiin monipolttoainekattilat, vaikka alun perin siinä piti olla kuusi Schultz-öljykattilaa ja neljä Schultz-hiilikattilaa. Kattiloihin kytketty kaksi BBC Mannheim -turbiinimoottoria, jotka pyörittivät kumpikin omaa akselia. Akseleihin oli kytketty kolmilapaiset 3,75 metrin halkaisijan omaavat potkurit. Lisäksi aluksella oli sähköntuotantoa varten kolme 420 kilowatin dieselgeneraattoria. Hiiltä aluksen varastoissa oli 875 tonnia ja polttoöljyä 300 kuutiometriä maksimimäärän ollessa 859 kuutiota. Aluksen suojana oli 20–40 millimetrin teräskansi ja 50 millimetrin panssarivyö.

Valmistus

Hankinta hyväksyttiin vuoden 1921 suunnitelmassa. Alus tilattiin 7. huhtikuuta Reichsmarinewerft Wilhelmshavenilta, missä köli laskettiin vielä saman vuoden lopulla 8. joulukuuta telakkanumerolla 100. Alus laskettiin vesille 7. tammikuuta 1925 kumminaan vuonna 1914 uponneen SMS Emdenin päällikön Müllerin leski ja se otettiin palvelukseen 15. lokakuuta ensimmäisenä päällikkönään Kapitän zur See Förster.

Palvelus

Aluksen ensimmäiset vastaanottotestit suoritettiin Pohjanmerellä, minkä jälkeen niitä jatkettiin Itämerellä Kielistä Pillauhun. Propulsiojärjestelmätesteissä alus saavutti 29,1 solmun nopeuden 45 900 shp:lla. Huippunopeudeksi mitattiin 29,4 solmua. Testien aikana päädyttiin tulokseen, jonka mukaan tulenjohtopaikan rakenne oli liian monimutkainen ja lisäksi tehtiin muitakin löydöksiä, jotka edellyttivät korjauksia. Ensimmäisessä huollossa aluksen taistelumastoa lyhennettiin seitsemällä metrillä ja alukselle lisättiin 23 metrin masto. Lisäksi taaempaa savuhormia korotettiin kaksi metriä, minkä jälkeen kummankin hormin korkeus oli 19 metriä vesirajasta.

Tammikuun lopulla 1926 alus osallistui sotaharjoituksiin Pohjanmerenjoukkojen lippulaivana, minkä jälkeen aluksen miehistön koulutusta jatkettiin. Alus teki ensimmäisen vierailunsa Emdeniin 19.-20. syyskuuta. Vierailun aikana aluksen päällikkö luovutti kaupungille taulun, johon oli kaiverrettu SMS Emdenillä vuonna 1914 kaatuneiden miehistönjäsenten nimet. Samanaikaisesti vahvistettiin päätös, että alus aloittaisi suunnitellussa tehtävässään koululaivana ja 14. marraskuuta alukselle saapui 102 merikadettia.

Alus lähti 14. marraskuuta 1926 ensimmäiselle koulutuspurjehdukselleen, jonka aikana se kiersi koko pallon palaten Wilhelmshaveniin 14. maaliskuuta 1928. Emden teki kaikkiaan yhdeksän pitkää koulutuspurjehdusta kaikilla maailman merillä. Aluksen etumasto kevennettiin etupainon vähentämiseksi, kun uusi pidemmän kannan etäisyysmittari asennettiin.

Alus oli modernisoitavana 1933–1934, jolloin alus muutettiin täysin öljykäyttöiseksi, päämastoa lyhennettiin ja uusi masto tehtiin takimmaisen savuhormin tasalle. Savuhormeja lyhennettiin kahdella metrillä.

Toisen maailmansodan alussa alus vaurioitui lievästi Britannian ilmavoimien lentokoneen törmättyä alukseen Wilhelmshavenin satamassa. Huhtikuussa 1940 alus kuului Norjan maihinnousun osasto viiteen, jonka tehtävänä oli hyökätä Osloon. Seuraavana vuonna Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon alus tulitti Sõrvenniemen ja Itämeren saarten rannikkopattereita.

Pääosan sodasta se kuitenkin oli koululaivana miinanlaskuoperaatioita lukuun ottamatta. Syyskuussa 1944 alus määrättiin Skagerrakiin, mutta se ajoi 9. joulukuuta Oslovuonossa karille. Karl Dönitz määräsi aluksen korjattavaksi Königsbergiin, mihin se saapui joulupäivänä. Neuvostojoukkojen eteneminen keskeytti korjaukset, ja se lähti 23. tammikuuta merelle.

Aluksen tykit oli asennettu ja loput koneet korjattu Gotenhafenissa ennen aluksen matkan jatkumista 2. helmikuuta. Korjausten piti jatkua Kielissä, mutta 12. maaliskuuta alukseen osui neljästi ilman vesirajan alapuolisia vaurioita. Alukseen osui 13. huhtikuuta pommi, joka läpäisi kattilahuone numero kolmen. Lopulta 13. huhtikuuta alukseen osui jälleen ja lähelle osunut pommi aiheutti vuodon aluksen maatessa matalikolla Heikendorferbuchtissa. Alus poistettiin palveluksesta 26. huhtikuuta, kun sen miehistö oli siirretty tukemaan maajoukkojen taistelua. Alus tuhottiin räjäyttämällä 3. toukokuuta hieman ennen antautumista.

Lähteet

• Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: German Light Cruisers of World War II. Annapolis, Marylanad, USA: Naval Institute Press, 2002. ISBN 1-85367-485-0 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Bekker, Cajus: Kirottu meri. Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0239-6

Viitteet

Saksan laivaston alusluokat toisessa maailmansodassa

X peruutettu