Elpinike (Miltiadeen tytär)
| Elpinike | |
|---|---|
| Ἐλπινίκη | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 400-luku eaa. Ateena |
| Vanhemmat | Miltiades nuorempi ja Hegesipyle |
| Puoliso | Kallias II |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | n. 450 eaa. |
Elpinike (m.kreik. Ἐλπινίκη, Elpinikē, lat. Elpinice; 400-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen nainen, joka oli kotoisin Ateenasta. Hän oli Miltiades nuoremman ja Hegesipylen tytär ja Kimonin sisko tai joidenkin tietojen mukaan sisarpuoli.[1][2][3]
Elpiniken sanotaan olleen ensin Kimonin vaimona, sillä Ateenan lait sallivat avioliiton sisarpuolen kanssa, jos tämä ei ollut samasta äidistä (ὁμομήτριος, homomētrios). Hänet annettiin kuitenkin myöhemmin vaimoksi Kallias II:lle, joka oli rakastunut häneen, ja joka maksoi Kimonille tämän isälle Miltiadeelle määrätyn suuren sakon.[2][3]
Antiikin lähteet antavat huonon kuvan Elpiniken luonteesta, ja hänellä kerrotaan olleen suhde taidemaalari Polygnotoksen kanssa. Kun Kimonin syytettiin ottaneen lahjuksia Makedonian kuninkaalta Aleksanterilta, Elpinike meni Perikleen luo anomaan häneltä kärsivällisyyttä, ja niin Perikles pidättäytyi ajamasta voimakkaasti syytettä Kimonia vastaan. Kimonin kerrotaan myös neuvotelleen Perikleen kanssa Elpiniken kautta ehdoista, joilla hänen oli määrä palata maanpaosta.[2][3]
Plutarkhos sanoo, että Elpinike haudattiin Kimonin perhehautaan. Tätä on joskus arveltu merkiksi siitä, että Kallias ja Elpinike olisivat eronneet.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sealey, Raphael: A History of the Greek City States, 700–338 B. C. s. 167. University of California Press, 2023. ISBN 9780520342750 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Smith, William: ”Elpinice”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 4, 14, Perikles 10; Cornelius Nepos: Kuuluisia miehiä, Kimon 1.
- ↑ Nails, Debra: The People of Plato: A Prosopography of Plato and Other Socratics, s. 172–173. Indianapolis: Hackett, 2002. ISBN 0-87220-564-9 (englanniksi)