Eliseus Bomelius
Eliseus Bomelius (n. 1530 Westfalen – 1579 Moskova) oli seikkailija, lääkäri, astrologi ja alkemisti, joka saapui diplomaatti Savinin seurassa Venäjälle, jossa saavutti suurta vaikutusvaltaa tsaari Iivana IV Julman hovissa.
Bomeliuksen isä oli luterilainen saarnaaja. Hän itse ystävystyi englantilaisen piispa John Balen kanssa, suoritti lääketieteen tutkinnon Cambridgen yliopistossa, mutta oli pidätettynäkin luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Diplomaatti Andrei Grigorjevitš Savin oli sopivasti tsaari Iivanan asioissa käymässä Englannissa, ja Bomelius oli mahdollisesti saanut joitakin vakoojan valtuuksia ja lähti paluumatkalle Savinin mukaan 1570. Hän saapui Vienanmeren reittiä Venäjälle ja otettiin tsaarin hoviin, ja jo 1571 hän sai osallistua Aleksandrovskaja slobodassa morsiannäyttelyyn, jossa Iivana etsi itselleen kolmatta vaimoa kuolleiden Anastasia Jurjev Zaharinan ja Maria Temrjukovnan jälkeen. Häntä pidettiin taikojentekijänä virtsa-analyyseineen, ja Iivana oli katsellut alastomia morsianehdokkaita riehakkaissa menoissa. Valituksi tuli Marfa Sobakina, joka ei ehtinyt aviovuoteeseen ennen kuin kuoli. Taikauskoinen tsaari kuitenkin luotti edelleen Bomeliukseen, joka sai selitettäväkseen erilaisia taivaan ilmiöitä kuten Kassiopeian supernovan 1572. Bomelius yritti paeta Riikaan vihollismaa Puolan suojeluksessa, saatiin kiinni ja kidutettiin ja kuoli vankeudessa. Bomeliuksen puoliso Jane Richards palasi vielä Englantiin[1].[2]
Eräät lähteet pitävät historioitsija Isabel de Madariagan mukaan mahdollisena, että Bomelius oli Paracelsuksen kannattaja, ja tämä voisi selittää, että hän olisi voinut määrätä tsaarin kipuihin jopa laudanumia ja elohopeayhdisteitä. Suuria määriä elohopeaa tai arseenia ei Iivana IV:n luista ole kuitenkaan löydetty, eikä siksi ole luultavaa, että hän olisi kokenut myrkytyskuoleman.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kathy Lynn Emerson: The Real Storybehind Murder in the Queen's Wardrobe kathylynnemerson.com. Viitattu 13.12.2015.
- ↑ a b Isabel de Madariaga: Iivana Julma, s. 303–419. (2. painos) Jyväskylä: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8111-0