Eliška Krásnohorská

Eliška Krásnohorská
Jan Vilímekin muotokuva Eliška Krásnohorskásta
Henkilötiedot
Syntynyt	18. marraskuuta 1847 Staré Město, Praha, Itävallan keisarikunta
Kuollut	26. marraskuuta 1926 (79 vuotta) Nové Město, Praha, Tšekkoslovakia
Ammatti	kirjailija, kääntäjä, libretisti, toimittaja
Kirjailija
Salanimi	Barbora Míčková, Jaromír Zlonický, Vojtěška Všetečková, Soliman Řetkvička
Äidinkieli	tšekki
Tuotannon kieli	tšekki
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Eliška Krásnohorská (oikealta nimeltään Alžběta Pechová, 18. marraskuuta 1847 Praha, Itävallan keisarikunta – 26. marraskuuta 1926 Praha, Tšekkoslovakia) oli tšekkiläinen kirjailija, toimittaja, naisasialiikkeen aktiivi sekä libretisti.

Krásnohorská julkaisi laajasti kirjallisuutta kuten runoutta sekä lasten- ja nuortenromaaneja. Hänen kolme vuosikymmentä toimittamansa Ženské listy -aikakauslehti oli merkittävä varhaisen naisasialiikkeen äänenkannattaja. Artikkeleissaan Krásnohorská kirjoitti erityisesti naisten koulutusmahdollisuuksien parantamisesta ja tšekkiläisen kulttuurin puolustamisesta. Krásnohorskán vuonna 1890 perustama Minerva-järjestö onnistui perustamaan Keski-Euroopan ensimmäisen tytöille tarkoitetun kymnaasin. Se mahdollisti naisten yliopisto-opiskelun vuosikymmenen loppuun mennessä.

Oopperan saralla Krásnohorská tunnetaan Bedřich Smetanan teoksiin kirjoittamistaan libretoista. Yli kymmenen vuotta kestäneen yhteistyön aikana Krásnohorská teki libretot yhteensä viiteen Smetanan oopperaan.

Elämä

Eliška Krásnohorská syntyi käsityöläisperheeseen Itävallan keisarikuntaan kuuluneessa Prahassa vuonna 1847. Ristimänimekseen Alžběta Pechován saanut Krásnohorská varttui Vanhakaupungissa. Hänen isänsä Ondřej Pech oli kotoisin köyhästä myllärin perheestä Jablonec nad Nisousta, mutta muutti Prahaan jo 10-vuotiaana ja opiskeli maalariksi. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Pech meni naimisiin alun perin Blatnásta kotoisin olleen piika Dorota Vodvářkován kanssa vuonna 1835. Pari sai yhdessä viisi lasta, jotka kasvoivat yhdessä isän edellisessä avioliitossa saamien kolmen lapsen kanssa. Krásnohorská oli lapsikatraan seitsemäs. Hänen isänsä kuoli koleraan tammikuussa 1850, Krásnohorskán ollessa alle kolmevuotias.

Pechien lapsuudenkoti oli köyhä, mutta kulttuurimyönteinen. Kuvataiteen lisäksi Ondřej Pech keräili tšekinkielistä kirjallisuutta. Myös lapset harrastivat taiteita, ja heidän kodissaan vieraili usein Prahan taidepiirien jäseniä. Näissä tapahtumissa Krásnohorskán taiteellinen lahjakkuus huomattiin, ja häntä kannustettiin jatkaamaan musisointiaan ja kirjoittamistaan. Vuosien saatossa Krásnohorská tutustui Karolina Světláan sekä Vítězslav Hálekiin. Světlálta hän sai kirjallisuutta sekä neuvoja kirjoittamiseen, joista syntyneitä runoja Hálek julkaisi Lumír-kirjallisuuslehdessään. Niistä ensimmäinen julkaistiin 1863.

Krásnohorská aloitti koulunkäynnin Helena ja Antonín Svobodan yksityisessä tyttökoulussa vuonna 1853. Koulussa opiskeli monia isänmaallisten tšekkien perheiden tyttäriä, ja tämä kasvuympäristö vaikutti Krásnohorskáankin. Lopetettuaan koulunkäyntinsä Krásnohorská opetti Svobodien koulussa ranskaa ja käsitöitä, mistä saamillaan varoilla hän opiskeli musiikkia Josef Leopold Zvonařin alaisuudessa. 14-vuotiaana koulunkäyntinsä päättänyt Krásnohorská jatkoi opiskelua itsenäisesti koko loppuelämänsä.

Nuori Krásnohorská

Muutto Plzeňiin

Pechin perhe joutui majoittamaan preussilaisia sotilaita Preussin–Itävallan sodan aikana. Jo tällöin perhe halusi muuttaa pois turvattomalta tuntuneesta suurkaupungista. Myöhemmin kaksi Krásnohorskán sisarusta muutti Plzeňiin, ja äiti seurasi heitä yhdessä Krásnohorskán kanssa vuonna 1867. Kaupungin Prahaa pienempi kulttuurikenttä ei aluksi ollut Krásnohorskán mieleen, mutta hän pääsi pian mukaan sen teatteri- kuorolaulu- sekä runollisuuspiireihin.

Krásnohorská oli kärsinyt pahoista nivelkivuista jo lapsuudestaan saakka, joidenka takia hän joutui luopumaan fyysisestä musisoinnista nuorena aikuisena. Tämän jälkeen hän omistautui kirjoittamiselle, jota varten hän otti käyttöön taiteilijanimen Eliška Krásnohorská. Eliška on tšekkiläinen muoto Alžbětasta, joksi häntä oli kutsuttu jo hänen kouluaikoinaan. Sukunimi Krásnohorská oli peräisin Krásná Hora nad Vltavousta kotoisin olleelta Pechin aatelissuvulta, josta hänen isänsä oli uskonut polveutuvansa. Koko elämänsä naimattomana pysynyt Krásnohorská hankki elantonsa pääasiassa kirjoittamisellaan.

Jo Prahassa asuessaan Krásnohorská oli kirjoittanut libretton Karel Bendlin oopperaan Lejla. Sen saavuttama suosio sai Plzeňin teatterin esittämään Krásnohorskán käsikirjoittaman Nový Ovid -esityksen, mutta sen kesto lavalla jäi lyhyeksi heikon yleisömenestyksen takia. Krásnohorská palasi Prahaan vuonna 1870 ensimmäistä kertaa muuttonsa jälkeen tapaamaan ystäväänsä Svetláa. Svetlán ja Jan Nerudan avustuksella prahalainen kustantamo julkaisi Krásnohorskán Plzeňin aikana kirjoittamat runot Z máje žití kokoelmassa.

Prahasta palattuaan Krásnohorská haki ja sai avustusta Šumavan matkalle tšekkiläisiä kirjailijoita tukeneelta Svatobor -yhdistykseltä. Veljensä Jindřichin ja sisarensa Bohdankan kanssa tehdyn matkan aikana Krásnohorská keräsi aineistoa myöhemmin julkaistuun Ze Šumavy runokokoelmaan. Kuten Z máje žití aiemmin, myös Ze Šumavy sai kriitikoilta hyvän vastaanoton.

Paluu Prahaan ja naisasialiike

Krásnohorská muutti takaisin Prahaan vuonna 1874, missä hän asui koko loppuelämänsä. 1870-luvun alussa Tšekin naisasialiike kehittyi vauhdikkaasti. Naisille hyödyllisiä ammattitaitoja opettamaan pyrkinyt Naisten teollisuusyhdistys (Ženský výrobní spolek) perustettiin 1871, ja yhtenä sen johtohahmoista toimi Krásnohorskálle läheinen Svetlá. Kránsohorská valittiin yhdistyksen sihteeriksi ja sen kanssa läheisessä yhteistyössä toimineen Ženské listy -lehden päätoimittajaksi vuonna 1875. Myöhemmin Krásnohorská toimi teollisuusyhdistyksen puheenjohtajana 1891-1910 Toiminnallaan naisasialiikkeessä Krásnohorská pyrki edistämään tärkeinä pitämiään yhteiskunnallisia asioita. Erityistä huomiota hän antoi naisten koulutus- ja työmahdollisuuksien edistämiselle.

Krásnohorská teki pitkään yhteistyötä säveltäjä Bedřich Smetanan kanssa.

Libretistinä

Krásnohorská teki eniten librettoja 1870- ja 1880-luvuilla. Hänen teostensa tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta lukumääräksi on arvioitu 16. Näistä kahdeksan on saanut täyden oopperasovituksen. Eniten yhteistyötä hän teki säveltäjä Bedřich Smetanan kanssa, jonka julkaistuista teoksista neljä sovitettiin.

Minervan perustaminen

Naisten teollisuusyhdistyksessä sekä Ženské listyn -lehden artikkeleissaan Krásnohorská oli jo pitkään kirjoittanut naisten yliopisto-opiskelujen tärkeydestä. Tätä edistääkseen hän perusti 1890 Minerva-yhdistyksen, jonka pyrkimyksenä oli edistää naisten oikeutta yliopisto-opintoihin. Yhdistyksen ansiosta Prahaan perustettiin Itävalta-Unkarin ensimmäinen tytöille tarkoitettu kymnaasi, Minerva. Laitoksen koulutuskielenä toimi tšekki ja se sijaitsi Prahan Uudessakaupungissa. Nykyään koulu toimii Michlen kaupunginosassa nimellä Gymnázium Elišky Krásnohorské.

Krásnohorskán kuoleman jälkeisenä vuonna julkaistu muotokuva.

Viimeiset vuodet

Ensimmäisen maailmansodan aikana Krásnohorská valmisti siteitä sotilaille ja kirjoitti kirjailijoiden elämänkertoja. Häneltä myös julkaistiin vuonna 1916 kokoelma Zvěsti a báje joka koostui hänen 1870-luvulta 1900-luvun alkuun kirjoittamista ennenjulkaisemattomista runoista. Tšekkoslovakian itsenäistyttyä Krásnohorskálta julkaistiin vuonna 1922 kaksi hänen viimeiseksi jäänyttä runokokoelmaansa. Ozvěny dobyssa Krásnohorská juhli muun muassa maansa vastavoitettua itsenäisyyttä, kun Sny po divadlessa hän käsittelee erityisesti teatteria.

Krásnohorská kuoli kotikaupungissaan Prahassa vuonna 1926. Elämänsä loppuvuosina häntä vaivanneet nivelkivut estivät häntä käymästä kotinsa ulkopuolella. Krásnohorská on haudattu perhehautaan Prahan Olšanyn hautausmaalle.

Yksityiselämä

Krásnohorská kärsi koko elämänsä ajan vakavista nivelkivuista, eikä sen takia hankkinut lapsia lääkereiden suosituksen mukaisesti. Samasta syystä hän ei koskaan mennyt naimisiin. Krásnohorán sisaruksista Jindřichistä tuli pianisti ja säveltäjä, Josefista lääkäri ja sisar Bohdankasta taidemaalari.

Tuotanto

Tšekin kirjallisuushistoriassa Krásnohorská kuului Ruchovci -sukupolveen, mikä näkyi hänen tuotannossaan muun muassa isänmaallisuutena ja slavofiliana. Varhaisissa runoissaan Krásnohorská edusti tšekkiläis-isänmaallista suuntausta, mutta myöhemmin hänen tyylinsä muuttui intiimimmäksi. Vuonna 1889 julkaistu Bajky velkých satirisoi 1800-luvun lopun poliittista elämää. Krásnohorská oli yksi ensimmäisistä tytöille suunnatun tšekinkielisen kaunokirjallisuuden kirjoittajista. Vuosisadan vaihteessa julkaistut Svéhlavička sekä Celinka saavuttivat suurta suosiota nuorten tyttöjen keskuudessa. Krásnohorská kirjoitti myös lastenkirjoja.

Novelleissaan Krásnohorská käsitteli usein aikansa yhteiskunnallisia ongelmia. Hänen tuotantonsa tärkeitä teemoja olivat muun muassa koulutuksen ja sivistyksen tärkeys, naisen itsenäisyys sekä isänmaallisuus. Myös Krásnohorskán negatiivinen kanta taloudellisista syistä solmittuihin avioliittoihin näkyy tarinoissa. Barbora Janíčková on luonnehtinut Krásnohorskán hahmojen voivan vaikuttaa nykypäivän lukijoille naiivena, mutta tämä on tarkoituksellista. Krásnohorská haluaa hahmojensa liioitelluilla luonteenpiirteillä vahvistaa kirjojensa opettavaista sanomaa, ja osaltaan kasvattaa tšekkiläisten naisten seuraavaa sukupolvea.

Toimittajana ja kirjallisuuskriitikkona

Krásnohorská julkaisi pitkän Ženské listyn -toimittajakautensa aikana lukuisia artikkeleita, joissa hän käsitteli aikansa ilmiöitä ja ongelmia. Hän korosti teksteissään toistuvasti naisten ja tyttöjen koulutuksen tärkeyttä sekä puolusti tšekin kielen asemaa. Hänen kirjoitustensa tyyli oli isänmaallinen ja Krásnohorská vastustikin tšekkiläisten saksalaistumista vuosisadan vaihteessa lopulla. Hän piti äidinkielen taitoa keskeisenä tekijänä ihmisen henkiselle kehitykselle. Tämän takia tšekkiä piti suosia sekä tšekinkielisten lasten opetuksessa, että myöhemmin yliopistotasolla. Aikuisten taas piti tuottaa ja lukea hyvää ja opettavaista tšekin kielistä kirjallisuutta. Krásnohorská nosti naisten emansipaatiokysymyksen samalle tärkeysasteelle kuin kansalliskysymyksen.

Naisen roolin Krásnohorská näki miestä ja isänmaata tukevana. Hän piti miesten kanssa yhdessä elämistä tarpeellisena, eikä pitänyt sukupuolien erojen poistamista hyvänä asiana. Naiselle kuitenkin sopivat tietyt yhteiskunnan ammatit ja asemat, kuten opettajuus ja rooli tiedon levittäjänä. Naiselle pitikin taata mahdollisuus valita oma, itselle sopiva elämänpolku jonka hän itse saisi päättää. Krásnohorskán mukaan tämä saavutettaisiin naisten koulutusmahdollisuuksia lisäämällä, mikä auttaisi myös taistelussa itsenäisen tšekkiläisen kulttuurin puolesta.

Kirjallisuusarvosteluissaan Krásnohorská oli aatteiltaan kansalliskonservatiivinen, ja piti kirjallisuudessa tärkeänä ihanteiden edistämistä. Toisaalta hän osasi myös arvostaa omien näkemystensä vastaisia taiteellisesti arvokkaita teoksia.

Krásnohorská populaarikulttuurissa

Vuoden 2024 Smetana elokuvassa Krásnohorskáa näytteli Denisa Barešová.

Kunnianosoitukset ja jälkimaine

Prahan Kaarlen aukiolla sijaitseva Krásnohorskán patsas.

Krásnohorskálle on pystytetty patsas Prahan Kaarlen aukiolle. Se sijaitsee vastapäätä hänen pitkäaikaisen ystävänsä Karolina Světlán patsasta. Prahan kaupunki myönsi Krásnohorskálle hopeamitalin vuonna 1896, ja Itävallan keisari Frans Joosef I palkitsi hänet vuotta myöhemmin kultaisella ansioristillä. Tšekkoslovakian itsenäistyttyä Krásnohorskálle myönnettiin Kaarlen yliopiston kunniatohtorin arvonimi.

Krásnohorskáa on kuvailtu Tšekin varhaisen naisasialiikkeen pioneeriksi. Myös hänen uraansa libretistinä on kuvailtu tšekkiläisen oopperan kehityksen kannalta ratkaisevaksi. Tšekkiläisen kirjallisuuden kattava historia -kirjassaan Arne Novák kutsui Krásnohorskáa tšekkiläisen naisjournalismin luojaksi.

Valikoituja teoksia

Runokokoelmat

• Z máje žití (1871)
• Ze Šumavy (1873)
• K Slovanskému jihu (1880)
• Vlny v proudu (1885)
• Letorosty (1887)
• Bajky velkých (1889)
• Na živé struně (1895)
• Rozpomínky (1896)
• Zvěsti a báje (1916)
• Sny po divadle (1922)
• Ozvěny doby (1922)

Lähde:

Svéhlavička -romaanin kansi.

Nuorisokirjat

• Svéhlavička: Příběh z penzionátu (1887)
• Barončina závěť (1899)
• Svéhlavička nevěstou (1900)
• Svéhlavička ženuškou (1900)
• Svéhlavička babičkou (1907)
• Celinka (1901)
• Célinčino štěstí (1902)
• Jediná (1904)

Lähde:

Lastenkirjat

• Mladým srdéčkům (1886)

• Z našich luhů (1895)
• Mateřídoušky (1892)
• Z pohádky do pohádky (1893) (yhdessä Anna Slukovan kanssa)
• Pohádky zimního večera (1901) (yhdessä Anna Slukovan kanssa)
• Pohádky naší babičky (1901) (yhdessä Anna Slukovan kanssa)

Lähde:

Muistelmat

• Z mého mládí (1921)
• Co přinesla léta (1926)

Lähde:

Teatterikäsikirjoitukset

• Tajemný milovník (ei säilynyt)
• Osudové vlásenky (ei säilynyt)
• Nový Ovid (ei säilynyt)
• Pěvec volnosti (1874)
• Harantova žena (1881) (yhdessä František Dvorskýn kanssa)
• Náš druhý sbor (1883)
• Dědic ducha (1883)
• Kukačka (1897)
• Medvěd a víla (1899)
• Hojička z lesa (1899)
• Přišla do rozumu (1900)
• Strašák (1911)
• Milostivý den (1922)
• Král králů (1922)

Lähde:

Librettot

Piirrustus Tajemství -oopperan kohtauksista.

• Karel Bendl: Lejla (1868)
• Karel Bendl: Břetislav (1870)

• Bedřich Smetana: Viola (1871)
• Bedřich Smetana: Hubička (1876)
• Bedřich Smetana: Tajemství (1878)
• Bedřich Smetana: Čertova stěna (1882)
• Karel Bendl: Karel Škréta (1883)
• Zdeněk Fibich: Blaník

• Karel Bendl: Dítě Tábora (1892)

Lähde:

Käännökset

Oopperat

• Georges Bizet: Carmen

Kirjat

• Adam Mickiewicz: Pan Tadeáš (alkuteos: Pan Tadeusz)
• Aleksandr Puškin: Boris Godunov
• Lordi Byron: Childe Haroldova pouť (alkuteos: Childe Harold’s Pilgrimage)

Lähde:

Lähteet

• Čermáková, Miroslava: Spolek Minerva a Eliška Krásnohorská. Praha: Univerzita Karlova Filozofická fakulta, 2021. Teoksen verkkoversio. (tšekiksi)
• Gorbina Gats, Oleksandra: Eliška Krásnohorská a její zápas o ženskou emancipaci. Praha: Univerzita Karlova Filozofická fakulta, 2010. (tšekiksi)
• Janíčková, Barbora: Ženské hrdinky v povídkách Elišky Krásnohorské v kontextu feministického hnutí. Brno: Masarykova Univerzita Filozofická fakulta, 2016. Teoksen verkkoversio. (tšekiksi)
• Ghaloomová, Tina: Eliška Krásnohorská a její spolupráce s Bedřichem Smetanou. Brno: Masarykova Univerzita Pedagogická fakulta, 2021. Teoksen verkkoversio. (tšekiksi)
• Forst, Vladimír ym.: Lexikon České Literatury K-L. Praha: Academia, 1993. ISBN 80-200-0345-2 Teoksen verkkoversio. (tšekiksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eliška Krásnohorská Wikimedia Commonsissa

• Krásnohorskán teoksia Wikiaineistoissa (tšekiksi)
• Krásnohorskán teoksia Tšekin digitaalikirjaston sivuilla (tšekiksi)