Eleusiin mysteerit

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Eleusian mysteerit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eleusiin mysteerit
τα ἐν Ἐλευσίνι μυστήρια
Demeter ja Persefone viettävät Eleusiin mysteereitä, keskellä Triptolemos. Votiivireliefi Eleusiista, roomalainen kopio alkuperäisestä noin ajalta 440–430 eaa. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.
Demeter ja Persefone viettävät Eleusiin mysteereitä, keskellä Triptolemos. Votiivireliefi Eleusiista, roomalainen kopio alkuperäisestä noin ajalta 440–430 eaa. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.
Tyyppi uskonnollinen juhla Demeterin ja Koren kunniaksi
Päivämäärä Anthesterion 20.–26. (helmi-maaliskuu) (pienet mysteerit)
Boedromion 15.–23. (syys-lokakuu) (suuret mysteerit)
Järjestämistiheys vuosittain
Paikkakunta Eleusis ja Ateena, Attika, Kreikka

Eleusiin mysteerit (m.kreik. τα ἐν Ἐλευσίνι μυστήρια, ta en Eleusini mystēria) olivat antiikin kreikkalaisen Demeterin ja Persefonen (mysteereissä nimellä Korē) kultin initiaatio- eli vihkiytymisriittien nimitys. Riitit suoritettiin Eleusiin kaupungissa, joka kuului pitkään Ateenan alaisuuteen. Eleusiin mysteerit olivat koko antiikin kreikkalaisen maailman kuuluisin uskonnollinen juhla, ja niitä pidettiin merkittävimpinä kaikista antiikin ajan mysteerikulteista. Niitä vietettiin lähes tuhannen vuoden ajan, ja lopulta ne keräsivät paljon osanottajia koko antiikin maailmasta.[1][2]

Mysteerien osanottajia oli kielletty paljastamasta vihkiytymismenojen tapahtumia sanallakaan, ja siksi seremonioista tiedetään edelleen melko vähän.[3] Kreikkalaisessa kirjallisuudessa on vain vihjauksia mysteerien yksityiskohdista. Kultti liittyi kuitenkin hedelmällisyyteen ja maanviljelykseen, ja kuvasi samalla myyttiä Demeteristä ja tämän tyttärestä Persefonesta kolmessa vaiheessa: Demeterin tytär joutui Haadekseen eli manalaan ja hän suri ja etsi tätä pitkään, ja sai tämän lopulta takaisin juuri Eleusiissa. Näin kultti liittyi elämän voittoon kuolemasta, ja siihen kuului lupaus paremmasta osasta kuoleman jälkeen. Persefonen oleskelu osan vuodesta manalassa ja osan vuodesta Demeterin luona selitti samalla vuodenkiertoa. Mysteerien päätapahtumaa vietettiin kerran vuodessa alkusyksyllä.[4][5][6][7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Eleusiin historia

Demeterin kultti Eleusiissa oli peräisin mykeneläiseltä ajalta, mahdollisesti 1400-luvulta eaa.[5] Se oli alkuperältään maanviljelyskultti.[8] Kreikkalaisen mytologian mukaan Demeter itse perusti kultin Eleusiissa käydessään. Kertomus tunnetaan ennen kaikkea Homeerisesta hymnistä Demeterille. Sen mukaan sureva Demeter saapui Eleusiihin vanhan naisen hahmossa sen jälkeen, kun Haades oli siepannut hänen tyttärensä Persefonen. Eleusiin mysteereissä Persefonesta käytettiin nimitystä Korē (”Tytär”). Eleusiin kuningas Keleoksen tyttäret tarjosivat Demeterille suojan. Kiitokseksi Demeter tarjosi kuninkaan pojalle Demofonille (joissakin versioissa Triptolemokselle) ambrosiaa ja piti tätä yöllä salaa tulen päällä tehdäkseen tästä kuolemattoman. Kuningatar näki tämän kerran, käsitti tapahtuman väärin ja ajoi Demeterin pois palatsista.[5][6]

Tämän jälkeen Demeter määräsi Keleosta rakentamaan itselleen temppelin ja muutti asumaan sinne. Surressaan hän aiheutti luonnon kuihtumisen ja nälänhädän, kunnes muut jumalat paljastivat Persefonen olinpaikan ja sallivat tämän tulla Demeterin luokse joka vuosi osaksi vuotta. Persefone palasi Demeterin luokse juuri Eleusiissa. Tämän jälkeen Demeter siunasi maan, sekä antoi Triptolemokselle ensimmäisenä ihmisenä viljanjyviä ja opetti tämän kylvämään ne. Hän myös opetti Eleusiin asukkaille pyhät riitit, jotka toivat kansalle sekä henkistä että aineellista kukoistusta, ja määräsi viettämään mysteereitä:[5][6]

»[Demeter] paljasti heille kaikille [...] kunnioitetut salamenonsa, joita kukaan ei voi vakoilla eikä kavaltaa eikä tietoa niistä levittää, sillä suuri jumalten pelko sitoo kielen. Onnellinen on maan ihmisistä se, joka ne on nähnyt, mutta niihin vihkimättömällä ja osattomalla ei ole samanlaista onnea edes kuoltuaan, homeisessa pimeydessä.[9]»

Triptolemoksen lisäksi myyttiin ja kulttiin liittyi myös toinen heeros, Eubuleus. Hän oli sikopaimen, jonka siat maa oli nielaissut samalla kun se oli nielaissut Persefonen.[8] Myyteissä ensimmäisinä Demeterin kultin järjestäjinä ja pappeina Keleoksen tytärten ohella esiintyvät Eumolpos ja Keryks. Todellisuudessakin mykeneläiselle ajalle palautuva Eleusiin kultti oli mahdollisesti alun perin juuri paikan kuninkaallisen perheen perhekultti, johon otettiin mukaan ne, jotka suku halusi. Tämä saattaa selittää sen, että mysteereitä vietettiin aina juuri vanhan palatsin megaronin paikalla; sekä sen, että mysteereihin otettiin myöhemmin mukaan paitsi kansalaisia myös orjia ja muukalaisia.[8]

Eleusiin arkeologinen alue, taustalla nykyistä Elefsínan kaupunkia.

Ensimmäinen historiallisesti tunnettu Demeterin pyhäkkö eli Telesterion rakennettiin paikalle geometrisella kaudella noin vuonna 750 eaa. Noin vuonna 600 eaa. mysteereistä kehittyi panhelleeninen eli yleiskreikkalainen kultti. Samaan aikaan, Solonin ajalla, mysteereistä tuli yksi ateenalaisen juhlakalenterin keskeisimmistä juhlista Ateenan liitettyä Eleusiin itseensä. Viimeistään 400-luvulla eaa. Eleusiin mysteerit alkoivat saada mainetta myös Kreikan ulkopuolella.[4][5][10][11][12]

Sodan aikana mysteerien ajaksi pyrittiin järjestämään aselepo.[13] Juhlallisuudet jätettiin vain harvoin viettämättä niiden pitkän historian aikana. Persialaissotien aikaan vuonna 480 eaa. mysteerien viettäminen sattui Salamiin meritaistelua edeltäneisiin päiviin, kun persialaiset olivat juuri tuhonneet Ateenan ja koko Attikan väestö oli vetäytynyt Salamiin saarelle ja muille saarille. Tämän vuoksi mysteereitä ei voitu viettää. Herodotos kertoo kuitenkin tuolloin sattuneesta ihmeestä, jossa mysteerit viettivät itse itseään: näytti siltä, kuin 30 000 ihmistä olisi kulkenut Eleusiissa päin ja kajautellut mysteerien Iakkhos-huutoja. Tätä pidettiin jumalallisena toimintana ja huonona enteenä Persian armeijalle.[14] Ennen Persian häviötä sen armeija tuhosi kuitenkin myös Eleusiin. Myöhemmin 300-luvulla eaa. mysteerien juhlakulkue, joka oli jo alkanut, keskeytettiin sen jälkeen kun ateenalaiset kuulivat Aleksanteri Suuren armeijan tuhonneen Theban.[15]

Peloponnesolaissodan aikaan mysteereitä vietettiin häiriöttä, sillä kumpikin osapuoli kunnioitti niitä.[10] Sodan aikana vuonna 420/419 eaa. Epidauroksesta tuotiin Ateenaan Asklepioksen kultti pitkälti poliittisista syistä sodanaikaisten liittoutumien seurauksena. Tämä tapahtui juuri kesken Eleusiin mysteerien, minkä seurauksena nämä kaksi kulttia kytkeytyivät osaksi yhteen. Tästä lähtien Asklepiosta muistettiin yhtenä mysteerien päivänä.[16]

Mysteerit, joihin osallistui suuri määrä ihmisiä joka vuosi satojen vuosien ajan, häväistiin ja paljastettiin niiden historian aikana usein.[3] Tunnetuimmassa tapauksessa vuonna 415 eaa. mysteerien vietosta tehtiin parodiaversio, mistä syytettiin erityisesti ylipappina esiintynyttä Alkibiadesta. Osallisia oli kuitenkin muitakin, eikä kyse ollut vain yhdestä kerrasta, mikä antaa ymmärtää, että vastaava pilailu oli symposioneissa yleistä. Vaikkakin esitys oli tarkoitettu yksityiseksi, asiasta syntyi Ateenassa lopulta suuri skandaali, vieläpä samoihin aikoihin toisen vastaavan uskonnollis-poliittisen skandaalin, hermien turmelemisen tapauksen, kanssa.[17][18] Vaikka mysteerit paljastettiinkin ajoittain, ainakin säilyneessä kirjallisuudessa on kuitenkin noudatettu tapaa, että mysteerien sisältöön saa ainoastaan viitata.[3]

Roomalaisella ajalla mysteerit saivat suosiota ympäri valtakuntaa. Keisareista ainakin Hadrianus (125 jaa.) ja Marcus Aurelius vihittiin mysteereihin.[2] Mysteerien viettäminen päättyi Theodosius I:n asetuksen myötä 390-luvulla, kun pakanalliset kultit lopetettiin koko valtakunnassa.[10]

Mysteerien viettäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mysteerit perustuivat siihen, että ne esittivät Demeterin ja Persefonen myytin hyvin konkreettisessa muodossa. Keväällä, kreikkalaisen maanviljelyksen sadonkorjuuajan jälkeen, Persefonen nähtiin joutuvan maan alle eli manalaan, Haadeen luokse. Siksi seurasi kesän kuumat neljä kuukautta, jolloin maa oli kuiva, auringon polttama ja kuollut. Koko tuon ajan keväällä korjattu sato oli viljana siiloissa ja laareissa eli samalla tavalla maan alla. Syys-lokakuussa, kylvöaikaan, siilot avattiin ja niistä otettiin siemenvilja. Se kylvettiin pelloille: Persefone palasi äitinsä luo. Seurasi syksyn, talven ja kevään kahdeksan kuukautta, jolloin kasvit kasvoivat ja viheriöivät aivan ydintalven lyhyttä lepojaksoa lukuun ottamatta. Keväällä sato korjattiin jälleen, ja näin kaikki toistui joka vuosi uudelleen.[8]

Eleusiin mysteerien viettoa kuvaava votiiviilaatta Eleusiista, noin 350 eaa. Kansallinen arkeologinen museo.

Tämän vuoksi mysteereitä vietettiin juuri syksyllä kylvöaikaan. Myöhemmin mysteereihin liitettiin keväällä vietetyt niin kutsutut pienet mysteerit, jotka sisälsivät ensimmäisen tason vihkiytymisen. Merkittävämmät niin kutsutut suuret mysteerit, jotka sisälsivät varsinaisen vihkiytymisen, tapahtuivat edelleen syksyllä.[1][4][5][7] Mysteerirituaalien alkuvaiheet kuvasivat paastoineen ja vaelluksineen surevaa ja tytärtään etsivää Demeteriä. Varsinaiset mysteerit esittivät ennen kaikkea Demeterin ja Persefonen iloisen jälleennäkemisen.[8]

Mysteereihin ei kuulunut mitään erityisiä dogmeja, vaan lähinnä tietynlainen ajatus elämästä ja kuolemasta, jota uuden viljan kasvaminen vanhasta symboloi.[8] Toistuvien satovuosien ja luonnon kiertokulun lailla myös mysteereihin vihittävä sai toivoa elämänsä jatkuvuudesta tuonpuoleisessa.[13] Ennen kaikkea mysteerit lupasivat niihin osallistuville onnellisempaa osaa kuoleman jälkeen. Isokrateen mukaan vihityillä oli enemmän toiveita elämänsä lopun ja ikuisuuden suhteen. Sofokleen erään näytelmän mukaan mysteereihin vihityt ovat kuoltuaan kolme kertaa onnellisempia, ja ainoastaan he saavat todella elää tuonpuoleisessa, kun taas muille kuolema on pelkkää pahaa.[3] Aristofaneen Sammakoissa vihityt iloitsevat manalassa. Kuvausten mukaan mysteerien vietto jatkui vihityille myös kuoleman jälkeen.[8]

Nancy Evansin mukaan on toisaalta mahdollista nähdä, että mysteerit kuvaavat ihmisen vaellusta sekä tämän eroa jumalista ja jälleenyhdistymistä näihin Haadeessa ja kuolemassa; tällöin autuuden saavuttamisessa olisi kyse enemmänkin kuolevaisuuden hyväksymisestä kuin ikuisen elämän toivosta.[16] Muun muassa Pindaros kirjoitti, että mysteerit nähneet olivat onnellisia, koska tunsivat elämän lopun ja Zeuksen antaman alun. Erään antiikin aikaisen hautakirjoituksen mukaan mysteerit osoittivat, ettei kuolema ollut mitään pahaa vaan jotakin hyvää.[3]

Mysteereihin vihkiytymisestä käytettiin sanaa myēsis, mikä samoin kuin kreikan sana mystērion pohjautuu verbiin myein, 'sulkea', erityisesti suun ja silmien sulkemisen merkityksessä. Näin se viittasi vihkiytymiseen liittyvien asioiden pitämiseen salassa.[13] Säilyneiden tietojen perusteella mysteereihin kuului, että jotakin sanottiin, jotakin tehtiin ja jotakin nähtiin. Ydin vaikuttaa olleen siinä, että osallistujille näytettiin jotakin salaista.[8] Näistä asiosta voidaan kuitenkin esittää vain arvailuita säilyneiden vähäisten tietojen perusteella. Merkittävimmät tiedot itse mysteerien ytimestä ovat peräisin myöhäisantiikin varhaiskristillisiltä kirjailijoilta, joita vaitiololupaus ei enää sitonut, mutta heidän tietonsa eivät välttämättä ole ensi käden tietoja.[8]

Aristoteleen mukaan mysteereissä ei kuitenkaan ollut tarkoitus saada mitään uutta tietoa, vaan ennen kaikkea kokea ja jopa kärsiä (pathein) ja tulla tätä kautta oikeaan mielentilaan toimituksen kautta.[3] Antiikin aikaisten kuvausten perusteella ihmiset palasivat Eleusiista iloisina ja onnellisina, ja heidän kuolemanpelkonsa oli hävinnyt.[16]

Papisto ja osallistujat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porsasta kantava Demeterin ja Persefonen palvontaan osallistuva nainen. Tanagralainen terrakottapatsas, noin 400–350 eaa. Louvre.
Poika ja soihtu. Roomalainen kopio (100-luku jaa.) kreikkalaisesta Eleusiin mysteereihin liittyvästä patsaasta 400-luvulta eaa. Musei Capitolini.

Eleusiin kultti oli tiettyjen sukujen vastuulla. Demeterin papitar kuului yleensä Filleidai-sukuun. Hän asui pysyvästi pyhäkköalueella. Hänen lisäkseen mysteerien ja juhlakulkueen järjestäminen oli kahden suvun vastuulla: eumolpidit (Eumolpidai) eli Eumolpoksen jälkeläiset järjestivät hierofantin (hierofantēs) eli ylipapin, ja keryksit (Kerykes) eli Keryksin jälkeläiset järjestivät soihdunkantajan (dadūkhos) sekä pyhän airuen (hierokēryks).[3][19]

Juhliin osallistui joka vuosi suuri määrä ihmisiä. Herodotos mainitsee luvun 30 000, mutta hänen lukunsa eivät useinkaan ole luotettavia. Mysteereihin ensimmäistä kertaa osallistuvien nimitys oli mystēs, ”vihkiytynyt”, monikossa mystai.[16][2] Mysteerit olivat avoimet kaikille, niin miehille kuin naisille, vapaille kuin orjille, ja myös ulkomaalaisille, jotka osasivat puhua kreikkaa. Osallistuminen oli kielletty vain murhaajilta ja barbaareilta. On arveltu, että suurin osa ateenalaisista, mutta ei kuitenkaan kaikki, oli vihitty mysteereihin.[2][3] Osallistujien tuli antaa vaitiololupaus, jonka rikkomisesta rangaistiin kuolemalla, sekä maksaa toimituksesta.[13] 400-luvulla eaa. osallistuminen maksoi 15 drakhmaa.[16]

Osallistujia saattoi Eleusis-matkan ja kaikkien rituaalien aikana kokeneempi opas, mystagōgos, joka oli vihkiytynyt aiemmin. Näiden lisäksi mysteereihin osallistui muita aiemmin vihkiytyneitä, epoptai, jotka seurasivat tapahtumia katsojina. Tavan mukaan Demeterin siunauksen saamiseksi kuitenkin riitti, että ihminen osallistui mysteereihin kerran elämässään.[16]

Pienet mysteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieniä mysteereitä vietettiin keväällä Anthesterion-kuun 20.–26. päivä eli nykyisen helmi-maaliskuun aikoihin. Joskus, jos osallistujia oli paljon, pienet mysteerit järjestettiin useammin vuoden aikana. Pienet mysteerit tapahtuivat yleensä Ateenassa, jossa eräs keskeinen paikka oli Agoralla sijainnut, Eleusiin pyhäkköä vastannut pyhäkkö nimeltä Eleusinion. Mysteereihin kuului muun muassa rituaalinen puhdistautuminen Ilissos-joessa sekä porsaan uhraaminen.[3][20] Pienet mysteerit suoritettuaan vihkiytyneet saivat nimityksen mystai, ja he olivat arvollisia osallistumaan syksyn suuriin mysteereihin.

Myytin mukaan pienet mysteerit perustettiin alun perin, jotta Herakles voitiin vihkiä mysteereihin eräänlaisella poikkeusjärjestelyllä.[20] Porsaan kuolema yhdistyi myyttiin Persefonen joutumisesta Haadeeseen tämän puolisoksi,[3] ja siksi pieniä mysteereitä kutsuttiin myös ”Persefonen mysteereiksi”. Toisaalta tapahtumat yhdistettiin myös Dionysokseen ja tämän pyhään avioliittoon (hieros gamos) Ateenan kuningasarkontin puolison (basilinna) kanssa. Kultti siis samaisti Haadeen ja Dionysoksen ainakin jollakin tasolla.[19]

Pienten mysteerien jälkeen eumolpidien ja keryksien sukujen lähettiläät matkustivat eri kaupunkivaltioihin kutsumaan ihmisiä osallistumaan suuriin mysteereihin, sekä julistivat tätä tarkoitusta varten kahden kuukauden aselevon mysteerien ajaksi, mikä takasi mahdollisuuden matkustaa juhliin ja palata niiltä rauhassa.[16]

Suuret mysteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuria mysteereitä vietettiin kerran vuodessa syksyllä kylvöaikaan Boedromion-kuun 15.–23. päivä eli nykyisen syys-lokakuun aikoihin. Mysteerit alkoivat kuukauden puolessa välissä ja kestivät yhdeksän päivää, ja ne olivat osa Ateenan juhlakalenteria. Joka neljäs vuosi suuria mysteereitä vietettiin erityisen suurina.[19] Noin kuukausi myöhemmin järjestettiin naisten Thesmoforia-juhla, joka liittyi myös Demeterin kulttiin.

Jokainen juhlan yhdeksästä päivästä oli omistettu jollekin tietylle asialle, kuten pyhien esineiden kuljettaminen Eleusiista Ateenaan ja takaisin; puhdistautuminen kylpemällä; eläinuhri; Iakkhos-Dionysoksen ja Asklepioksen kunnioittaminen; paastoaminen; rukous; sekä rituaalinen leikki ja pilailu.[19] Mysteerien tapahtumat sijoittuivat Boedromion-kuun päiville seuraavalla tavalla:[13][3][21][22]

Boedromion 13. Efebit marssivat Ateenasta Eleusiihin.
Boedromion 14. Efebit marssivat Eleusiista Ateenaan mukanaan Eleusiin papisto ja mysteerien pyhät esineet.
Boedromion 15. Agyrmos (”Kokoontuminen”). Ateenassa. Demeterin papit julistivat mysteerit alkaneeksi (mysteerien 1. päivä).
Boedromion 16. Elasis eli Halade mystai! (”Mereen, vihittävät!”). Faleronissa. Osallistujat puhdistautuivat meressä ja uhrasivat porsaan (mysteerien 2. päivä).
Boedromion 17. Uhrien päivä. Ateenassa, mm. suuri uhriseremonia (mysteerien 3. päivä).
Boedromion 18. Asklepia eli Epidauria. Ateenassa, Asklepioksen kunniaksi. Valmistautuminen mysteereihin, mm. paasto alkoi (mysteerien 4. päivä).
Boedromion 19. Pompē eli Iakkhos. Suuri kulkue Ateenasta Eleusiihin Pyhää tietä pitkin (mysteerien 5. päivä).
Boedromion 20. Teletē. Eleusiin mysteerit, paasto päättyi, juhlintaa sekä mysteerien öinen päätapahtuma (mysteerien 6. päivä).
Boedromion 21. Eleusiin mysteerit (mysteerien 7. päivä).
Boedromion 22. Eleusiin mysteerit (mysteerien 8. päivä).
Boedromion 23. Plēmokhoai. Mysteerien päätöspäivän rituaali, jossa juotiin plēmokhoē-astioista. Paluu Ateenaan (mysteerien 9. päivä).

Valmistelut Ateenassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen mysteereitä efebit eli Ateenan asepalvelusta suorittaneet nuorukaiset marssivat Eleusiihin ja saattoivat palatessaan Eleusiin papit ja papittaret vaunuissa Ateenaan mukanaan mysteerien pyhät esineet, jotka olivat kirstuissa (kistai). Esineitä säilytettiin Agoran laidalla sijainneessa Eleusinionissa sen aikaa, kun ne olivat Ateenassa. Airut ilmoitti papiston ja esineiden saapumisesta Athenen papittarelle Akropoliille.[16]

Varsinaisen juhlan ensimmäisenä päivänä eli Boedromion-kuun 15. päivänä – toisin sanoen täydenkuun aikaan — kuningasarkontti julisti mysteerit alkaneeksi lukemalla hierofantin ja soihdunkantajan läsnä ollessa julistuksen (prorrhesis), joka kielsi ketään, jonka kädet olivat veren tahrimat tai joka puhui käsittämätöntä kieltä, osallistumasta mysteereihin. Samalla toimitettiin uhri (hiereia deuro).[21][22]

Juhlien toisena päivänä eli Boedromion-kuun 16. päivänä osallistujat kävivät puhdistautuakseen peseytymässä meressä Faleroninlahdella. He pesivät samalla myös porsaan, joka uhrattiin Ateenaan palattua. Kolmantena eli Boedromion-kuun 17. päivänä järjestettiin mahdollisesti suuri uhrijuhla sekä rukoiltiin, mutta päivän ohjelmasta tiedetään suhteellisen vähän. Neljäntenä eli Boedromion-kuun 18. päivänä puhdistautuivat ne, jotka olivat saapuneet myöhässä. Näin muistettiin Asklepiosta, joka myytin mukaan oli saapunut päivän myöhässä osallistuakseen puhdistautumisseremoniaan, minkä seurauksena seremonia uusittiin, jotta hän voisi osallistua mysteereihin asianmukaisella tavalla. Jo aiemmin puhdistautuneet pysyivät kotona ja valmistautuivat mysteereihin muutoin. Näinä päivinä alkoi muun muassa paasto.[21][22]

Juhlakulkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhlan viidenteen päivään (Pompē) eli Boedromion-kuun 19. päivään sijoittui suuri kulkue Ateenan Eleusinionilta Eleusiihin Pyhää tietä pitkin. Matka oli noin 22 kilometriä ja se kuljettiin jalan, tosin myöhemmin varakkaat käyttivät vaunuja papiston tavoin. Kulkueessa marssi aiemmin vihkiytyneitä, vihittäviä sekä muun muassa efebejä. Papisto kantoi jälleen kirstuissa mysteerien pyhiä esineitä. Kulkueessa kannettiin myös Iakkhoksen, eräänlaisen Dionysos-Bakkhoksen kaksoiskappaleen, kuvaa ja sen aikana huudettiin ”Iakkhos!”-huutoja.[13][19][22]

Kun kulkue ylitti Rheitoi-joen, järjestettiin niin kutsuttu Krokosis, jossa alueen ensimmäisenä asukkaana pidetyn Krokoksen jälkeläiset sitoivat vihittävien oikeaan käteen ja vasempaan jalkaan krokeen eli sahraminkeltaisen nauhan. Kun kulkue ylitti Eleusiin Kefissos-joen, päänsä peittäneet niin kutsutut gefyrismoi-miehet pilkkasivat osallistujia huutelemalla kaikenlaisia nokkeluuksia ja törkeyksiä. Tämä oli muistuma siitä, että myytin mukaan Iambe (tai Baubo) sai surevan Demeterin nauramaan samanlaisilla törkeyksillä.[22][23] Kulkue saapui Eleusiihin illalla.[16]

Eleusiissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eleusiissa mysteerit kestivät kolme kokonaista päivää, Boedromion-kuun päivät 20–22. Niiden ohjelmaa ei kuitenkaan enää tiedetä varmuudella päivän tarkkuudella. Alussa osallistujat puhdistautuivat ja rukoilivat. Myös paasto päättyi. Juhliin on liittynyt todennäköisesti musiikkia, tanssimista ja tanssien seuraamista, syömistä ja juomista, sekä mahdollisesti myös orgiastisia piirteitä.[5][7][22] Ainakin naiset nauttivat puolanminttua sisältänyttä kykeon-juomaa.[13] Sen on esitetty olleen jonkinlainen enteogeeninen päihde, sillä joidenkin tutkijoiden mukaan siinä on mahdollisesti käytetty myös torajyvää.[24]

Mysteerien päätapahtuma (epopteia) sijoittui todennäköisesti Boedromion-kuun 20. ja 21. päivän väliseen yöhön. Se järjestettiin pimeässä soihtujen valossa, mikä lisäsi mysteerijuhlan tehoa.[8][16] Vihittävät astuivat Eleusiin Demeterin temppeliin nimeltä Telesterion, joka oli kulttipaikan keskus. Se oli suuri neliön muotoinen, katettu rakennus, joka ei muistuttanut tyypillistä kreikkalaista temppeliä, vaan oli tarkoitettu suuren ihmisjoukon kokoontumispaikaksi. Sen keskus oli erillinen Anaktoron-niminen pyhäkkö, joka oli temppelin kaikkein pyhin. Sen sisäänkäynnillä oli hierofantin eli ylipapin istuin. Vain hän sai astua sisälle Anaktoroniin, jossa säilytettiin mysteerien salaisia esineitä.[13]

Klemens Aleksandrialainen paljasti kirjoituksissaan tunnuslauseen (synthema), jota vaadittiin ilmeisesti sisäänpääsyyn joko Telesterioniin tai koko pyhäkköalueelle sen propylaioista eli porttirakennuksista. Tunnuslauseen tehtävänä oli ilmaista, että henkilö oli suorittanut alustavat riitit ja näin kelvollinen ja valmis osallistumaan mysteerien loppuvaiheeseen. Alustavista riiteistä tunnuslause sisältää jo mainitut paaston ja kykeonin juomisen. Lisäksi tunnuslause viittaa salaisiin esineisiin, joiden luonne ei käy tarkemmin ilmi:[25][19]

»Ἐνήστευσα, ἔπιον τὸν κυκεῶνα, ἔλαβον ἐκ κίστης, ἐργασάμενος ἀπεθέμην εἰς κάλαθον καὶ ἐκ καλάθου εἰς κίστην.[26]

Enēsteusa, epion ton kykeōna, elabon ek kistēs, ergasamenos apethemēn eis kalathon kai ek kalathū eis kistēn.

Paastosin, join kykeonin, otin (mitä?) kirstusta, riitit suoritettuani(?) laitoin (sen) takaisin koriin ja korista kirstuun.[3]»

Klemens antaa ymmärtää, että esineissä oli jotakin häpeällistä, toisin sanoen ne olisivat saattaneet olla sukupuolielimiin viittaavia symboleita.[3] Tällaisiksi on arveltu esimerkiksi käärmeitä Dionysoksen symbolina, pyramidinmuotoisia tai reiällä varustettuja kakkuja, fenkolin varsia ja naisten kampoja.[19] Toisaalta Theofrastos viittaa maanviljelykseen liittyviin työkaluihin, kuten petkel ja huhmar, joita pidettiin mysteereissä pyhinä. Nämä taas saattoivat liittyä kykeonin valmistamiseen.[3]

Telesterionin eli mysteerien keskeisimmän tapahtumapaikan rauniot Eleusiin arkeologisella alueella.

Sisällä Telesterionissa vihittävät saivat katsella ja kuunnella jotakin, mahdollisesti Demeterin ja Persefonen myyttiin liittyviä esityksiä tai rituaalisten kaavojen luentaa tai laulamista.[3][13] Eräs keskeinen kohta saattoi olla Persefonen ”paluu manalasta” eli ilmestyminen Anaktoronin ovesta. Hierofantti myös ilmoitti ilouutisena, että Brimolle oli syntynyt Brimos-niminen poika. On kuitenkin epäselvää, mihin nimet viittasivat; Brimo saattoi olla sekä Demeteriin että Persefonen nimi. Usein on ajateltu, että Persefone olisi synnyttänyt Iakkhoksen. Poika saattoi kuitenkin olla myös Demeterin poika Plutos eli ”Rikkaus”. On ehdotettu myös, että mysteereihin olisi kuulunut jonkinlainen seremoniallinen pyhä avioliitto (hieros gamos) hierofantin ja papittaren välillä.[3] Lisäksi tiedetään, että yksi mysteereihin vihittävistä lapsista valittiin joka vuosi hestia-tulen lapseksi, mikä oli suuri kunnianosoitus. Tämä oli mahdollisesti muistuma siitä, että Demeter oli pitänyt Demofonia tulessa tehdäkseen tästä kuolemattoman.[3][16]

Hierofantti myös näytti vihittäville yksi kerrallaan lisää pyhiä esineitä, joista ei ole sen enempää tietoa. Niihin kuului mahdollisesti ainakin viljantähkä, Demeterin lahja ihmiskunnalle, sillä ateenalaiset uhrasivat aina osan vuosittaisesta viljasadostaan Demeterin kunniaksi. Erään todistuksen mukaan viljantähkä olisi leikattu hiljaisuuden vallitessa.[3]

Myös Telesterionin arkkitehtuurista voidaan päätellä, että se oli suunniteltu niin, että kaikki paikallaolijat saattoivat seurata jotakin, mikä tapahtui salin keskellä.[16] Aiemmin vihityt eli epoptai pystyivät ilmeisesti näkemään sellaista, mitä ensimmäistä kertaa vihittävät eivät vielä nähneet; tämä oli toteutettu mahdollisesti niin, että ensimmäistä kertaa vihittävien tuli peittää itsensä jossakin vaiheessa.[3]

Mysteerien seitsemäntenä ja kahdeksantena päivänä eli Boedromion kuun 21. ja 22. päivinä juhlittiin jälleen ilmeisesti uhraamalla härkä sekä syömällä, juomalla ja tanssimalla. Mysteerien yhdeksäntenä päivänä eli Boedromion-kuun 23. päivänä vietettiin Plēmokhoai-rituaali, jossa annettiin juomauhri plēmokhoē-astioista, toinen länteen ja toinen itään. Samalla ihmiset katsoivat vuoroin taivaaseen huutaen ”hye!” (”sada!”) ja vuoroin maahan huutaen ”kye!” (”hedelmöity!”). Lopuksi palattiin kulkueessa Ateenaan. Seuraavana päivänä Ateenan bule eli neuvosto kokoontui Eleusinionissa Solonin säätämien lakien mukaisesti ja tarkasti, miten mysteerien vietto oli sujunut ja oliko kukaan käyttäytynyt epäkunnioittavasti niitä kohtaan.[3][16][22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Burkert, Walter: Greek Religion. ((Griechische Religion der archaischen und klassischen Epoche, 1977.) Käännös John Raffan) Cambridge: Harvard University Press, 1985. ISBN 0-674-36281-0
  • Mylonas, George Emmanuel: Eleusis and the Eleusinian Mysteries. (Princeton Legacy Library) Princeton University Press, 2015. ISBN 1400877296 Teoksen verkkoversio.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Eleusis, Eleusiin mysteerit”, Antiikin käsikirja, s. 146. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. ↑ a b c d Darling, Janina K.: Architecture of Greece, s. 165–168. (Reference guides to national architecture, ISSN 1550-8315) Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 0313321523 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Burkert 1985, s. 285–290.
  4. ↑ a b c Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Eleusis, Attica, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g Eleusis Ancient History Encyclopedia. Viitattu 25.1.2016.
  6. ↑ a b c Eleusis Visit Ancient Greece. Arkistoitu 19.12.2015. Viitattu 25.1.2016.
  7. ↑ a b c Elefsina Archaeological Site Ancient Greece. Viitattu 25.1.2016.
  8. ↑ a b c d e f g h i j Nilsson, Martin P.: ”The Religion of Eleusis”, Greek Popular Religion, s. 42-64. New York: Columbia University Press, 1940. Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ Homeerinen hymni Demeterille. Suomennos Anna-Marja Soupios. Teoksessa Homeeriset hymnit, s. 22. (Toimittanut Dimitris P. Papaditsas ja Eleni Ladia) Suomi-Kreikka yhdistysten liitto ry, 1996. ISBN 951-97465-0-1
  10. ↑ a b c Eleusis Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  11. ↑ Archaeological Site of Eleusis Greek Travel Pages. Viitattu 25.1.2016.
  12. ↑ Eleusis (ancient city, Greece) Encyclopaedia Britannica. Viitattu 25.1.2016.
  13. ↑ a b c d e f g h i Kajava, Mika & Kivistö, Sari & Riikonen, H. K. & Salmenkivi, Erja & Sarasti-Wilenius, Raija: Kulttuuri antiikin maailmassa, s. 168–169, 183. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-157-4
  14. ↑ Herodotos: Historiateos VIII.65.
  15. ↑ Mylonas 2015, s. 257.
  16. ↑ a b c d e f g h i j k l m Evans, Nancy: Civic Rites: Democracy and Religion in Ancient Athens, s. 115–126. University of California Press, 2010. ISBN 0520262026 Teoksen verkkoversio.
  17. ↑ Plutarkhos: ”Alkibiades” 19.1–2, 22.3. Teoksessa Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, s. 502, 506–507. (Kreikan kielestä suomentanut Kalle Suuronen. Suomennoksen tarkistanut, johdannon kirjoittanut ja selittävän hakemiston laatinut Edwin Linkomies. 4. painos) Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-15794-7
  18. ↑ Leão, Delfim: ”The Eleusinian Mysteries and Political Timing in the Life of Alcibiades”. Teoksessa Roig Lanzillotta, Lautaro & Muñoz Gallarte, Israel (eds.): Plutarch in the religious and philosophical discourse of late antiquity, s. 181–192. Leiden: Brill, 2012. Teoksen verkkoversio.
  19. ↑ a b c d e f g Rigoglioso, Marguerite: Virgin Mother Goddesses of Antiquity, s. 161–168. Palgrave Macmillan, 2010. ISBN 0230113125 Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ a b Mylonas 2015, s. 239–242.
  21. ↑ a b c Eilenstein, Harry: Die Entwicklung der indogermanischen Religionen, s. 567. BoD – Books on Demand, 2014. ISBN 3839190061 Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ a b c d e f g Struck, Peter T.: Eleusinian Mysteries University of Pennsylvania. Viitattu 25.1.2016.
  23. ↑ Mylonas 2015, s. 255–256.
  24. ↑ Hofmann, Albert & Wasson, R. Gordon & Ruck, Carl A. P.: The Road to Eleusis. North Atlantic Books, 2008.
  25. ↑ Klemens Aleksandrialainen: Protreptikos 2.18.
  26. ↑ Saint Clement (of Alexandria): Clementis Alexandrini Protrepticus, s. 30. (Vigiliae Christianae, Supplements, 34. Toim. Miroslav Marcovich) Brill, 1995. ISBN 9004104496 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eleusiin_mysteerit&oldid=22773660”