Eino Viding
Yrjö Einar (Eino) Viding (8. elokuuta 1902 Hausjärvi – 25. elokuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen rakennusmestari ja rakennusalan yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]
Vidingin vanhemmat olivat verhoilija Karl Johan Viding ja Emilia (Emma) Stubb. Vuorineuvos, ministeri Paavo A. Viding ja teollisuusneuvos Lauri Viding olivat hänen veljiään. Eino Viding valmistui rakennusmestariksi Viipurin teollisuuskoulusta vuonna 1928 ja toimi valmistuttuaan viipurilaisessa Rakennustyö-yhtiössä, ensin työnjohtajana ja vuodesta 1936 vastaavana rakennusmestarina. Hän osallistui sekä talvisotaan että jatkosotaan, jonka aikana vuonna 1943 hänestä tuli Rakennustyö-yhtiön toimitusjohtaja. Yritys muutti sodan jälkeen Hämeenlinnaan, jossa siitä tuli alallaan merkittävä. Yritys rakensi asuin-, liike- ja julkisia tiloja, muun muassa useita kouluja, mutta vastasi myös esimerkiksi Hämeenlinnan kirkon entisöimistyöstä. Eläkkeelle Viding jäi vuonna 1973, johdettuaan Rakennustyö-yhtiötä kolmekymmentä vuotta. Viding tunnettiin myös karjalaisen kulttuurin harrastuksestaan. Juuri Karjalan Liitto haki hänelle teollisuusneuvoksen arvonimeä, joka hänelle myönnettiin vuonna 1970.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Eino Viding Biografiasampo. Viitattu 27.3.2022.
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 10.9.1976, s. 16.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
