Hämeenlinnan kirkko
| Hämeenlinnan kirkko | |
|---|---|
 Hämeenlinnan kirkko syyskuussa 2012. |
|
| Sijainti | Kirkkorinne, 13100 Hämeenlinna |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Hämeenlinna-Vanajan seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1798 |
| Suunnittelija | Louis Jean Desprez |
| Materiaali | tiili |
| Istumapaikkoja | 800 |
| Tyylisuunta | kustavilaisuus |
 |
|
Hämeenlinnan kirkko on evankelis-luterilaisen Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan pääkirkko. Kirkko sijaitsee Hämeenlinnan ydinkeskustassa torin itälaidalla. Kirkossa on istumapaikat 800 hengelle ja kirkon tornissa sijaitsevassa kappelissa 25 hengelle. Tiilinen, valkoiseksi rapattu kirkkorakennus on valmistunut vuonna 1798, ja sitä on laajennettu kellotornilla vuonna 1837 sekä siipiosilla vuonna 1892. Kirkko on kustavilaisen klassismin tyylipuhtaimpia edustajia Suomessa.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeenlinnan perustamisesta 1639 saakka kaupungin kirkko oli sijainnut Hämeen linnan pohjoispuolella vanhankaupungin alueella. Kun Ruotsin kuningas Kustaa III päätti vuonna 1775 Hämeenlinnassa vieraillessaan kaupungin siirrosta nykyiselle paikalleen Saaristenmäelle, määrättiin samalla taidemaalari Louis Jean Desprez piirtämään uusi edustava kirkkorakennus. Desprez suunnitteli rakennuksen vuonna 1789, ja se rakennettiin vuosina 1792–1798.[2] Kustavilaista klassismia edustava kirkko oli rakenteeltaan kupolin kattama pyöreä rakennus, joka oli suunniteltu muistuttamaan kuningas Kustaa III:n ihailemaa Rooman Pantheonia. Pyöreästä runkohuoneesta erkanivat itään sakaristo ja länteen eli torille päin eteishuone doorilaisine pylväspäätyineen. Sisätila oli suunniteltu amfiteatterimaiseksi siten, että alttari sijaitsi keskellä ja penkkirivit nousivat kahdeksana kaarevana lohkona loivasti ulkoseiniä kohti. Saarnastuoli oli sijoitettu sakastin oven yläpuolelle.[1]
Kirkon ulkoasu on aikojen saatossa kokenut useita muutoksia. Erillisen puisen kellotapulin tuhouduttua kaupungin palossa 1831 rakennettiin sakastin yhteyteen kellotorni vuonna 1837 intendentinkonttorin suunnitelmien mukaan. Vuonna 1892 Josef Stenbäckin johdolla suoritetut korjaukset hävittivät kirkon omaleimaisen luonteen, sillä kirkkoon rakennettiin ristisakarat ja sisätilan järjestys muutettiin perinteistä ristikirkkoa vastaavaksi. Ilmari Launiksen suunnittelema seuraava korjaus vuonna 1912 lisäsi kirkon koristeellisuutta seinä- ja lasimaalausten muodossa.[1]
Vuonna 1964 suoritetussa peruskorjauksessa arkkitehti Aarno Ruusuvuori tavoitteli kirkon alkuperäistä, pelkistettyä henkeä poistattaen lähes kaikki myöhemmin lisätyt koristukset. Kirkkosalin istumajärjestys kuitenkin jäi ennalleen, eikä sitä palautettu amfiteatterimuotoon. Samassa yhteydessä kirkko sai uudet, Kangasalan urkutehtaan rakentamat urut, jotka rakentaja uudisti vuonna 1978. Nykyiset urut kirkkoon hankittiin vuonna 2003.[1]
Sisätilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon nykyiset saksalaisen urkurakentamo Georges Heintzin valmistamat Ladegast-tyyliset urut ovat vuodelta 2003. Äänikertoja niissä on 36, ja ne jakautuvat kolmelle sormiolle ja yhdelle jalkiolle. Urut edustavat tyyliltään myöhäisbarokin ja varhaisromantiikan taitekohdan tyyliä. Kirkon alttaritaulun on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin, ja se on nimeltään Vapahtajan ilmestyminen Maria Magdaleenalle pääsiäisaamuna.[1]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkossa järjestetään säännöllisesti muun muassa jumalanpalveluksia, kastetilaisuuksia, konfirmaatioita, häitä ja erilaisia konsertteja. Lisäksi kirkko on avoinna päiväsaikaan hiljentymistä ja tutustumista varten.
Ympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeenlinnan kirkko sijaitsee Saaristenmäen kaupunginosassa mukaansa nimetyssä Kirkkopuistossa, joka rajautuu Kirkkorinteeseen, Raatihuoneenkatuun, Linnankatuun sekä Hallituskatuun. Kirkkopuistossa sijaitsevat sisällissodan ja toisen maailmansodan uhrien muistomerkit. Linnankadun toisella puolella sijaitsee Toripuisto, jonka halki kulkee puistokäytävä Kauppatorilta kirkolle. Puiston paviljongit, jotka on suunnitellut Armas Lindgren vuonna 1910, ovat saaneet arkkitehtuuriinsa vaikutteita viereisestä kirkosta. Hämeenlinnan kirkko muun kauppatorin ympäristön ohella on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[3]
Seurakunnan muut kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeenlinna-Vanajan seurakunnalla on käytössään pääkirkon ohella keskiaikainen Vanajan harmaakivikirkko, keskiaikainen Rengon kivikirkko sekä vuonna 1956 rakennettu Hätilän kirkko. Lisäksi kappeleita on kaksi ja seurakuntataloja neljä.
Hämeenlinnan nykyistä kirkkoa on edeltänyt kaksi yksinkertaista puurakenteista kirkkoa Hämeenlinnan vanhassakaupungissa, nykyisellä Linnan kasarmien alueella. Vuonna 1639 tapahtuneen kaupungin perustamisen jälkeen jumalanpalveluksia vietettiin aluksi Hämeen linnan Kukkotornin kirkkosalissa. Linnan tuhouduttua pahoin tulipalossa 1659 ryhdyttiin Linnanniemen pohjoiskärkeen rakentamaan kaupungin ensimmäistä omaa kirkkoa, joka valmistui todennäköisesti 1666. Kirkolle valittu paikka osoittautui kuitenkin erittäin huonoksi vetisen maaperän vuoksi. Isonvihan jälkeen kirkko oli jo osin maan sisään vajonnut ja muutenkin niin rappiolla, että uuden rakentaminen oli välttämätöntä. Uusi, hieman edellistä suurempi kirkko valmistui 1739 vanhan lähelle, vähän edellistä korkeammalle ja kuivemmalle paikalle. Tämä ristikirkko säilyi käytössä vielä kaupungin siirron (1778) jälkeenkin aina nykyisen kirkon valmistumiseen asti.[2] Vanhojen kirkkojen paikan lähellä on muistomerkki.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Hämeenlinnan kirkko Hämeenlinna-Vanajan seurakunta. Arkistoitu 4.3.2021. Viitattu 4.2.2021.
- ↑ a b K. O. Lindeqvist: Hämeenlinnan kaupungin historia. II osa. Kaupungin historia Ruotsin vallan aikana. Karisto, Hämeenlinna 1926.
- ↑ Hämeenlinnan tori, kirkko ja Pikkutori Museovirasto. Viitattu 9.12.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hämeenlinnan kirkko Wikimedia Commonsissa
- Hämeenlinnan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- Hämeenlinnan kirkot seurakunnan kotisivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)