Eino R. Wartiovaara
Eino Rafael Wartiovaara, sukunimi aik. Weckman (17. huhtikuuta 1885 Anjala – 14. joulukuuta 1967) oli suomalainen metsänhoitaja ja kirjailija. Wartiovaara toimi myös saarnamiehenä Maria Åkerblomin johtamassa herätysliikkeessä ja hän oli liikkeen toinen johtaja Åkerblomin rinnalla.
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wartiovaaran vanhemmat olivat kirkkoherra, lääninrovasti William Wartiovaara (entinen Weckman, 1849–1924) ja Mirjam Salome Colliander. Wartiovaara oli naimisissa vuosina 1914–1929 Elli Maria Häklin kanssa. Avioeron jälkeen hän meni naimisiin 1936 Lydia Maria Lindroosin kanssa. Valtiokonttorin ylitirehtööri Jonathan Wartiovaara oli Eino Wartiovaaran veli. Wartiovaara pääsi ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1906 ja suoritti metsänhoitajatututkinnon 1911. Wartiovaara toimi 1910-luvulla valtion metsänhoitoalueilla apulaismetsänhoitajana ja metsätalouskonsulenttina. 1940-luvun alussa hän työskenteli myös Helsingin yliopistossa. Wartiovaara johti lisäksi jo vuonna 1919 perustamaansa Suomen kuivatislaamo Oy:tä.[1] Tällä yrityksellä oli tervaa ja tärpättiä valmistaneet tehtaat Rengossa ja Korpilahdella.
Toiminta Åkerblomin herätysliikkeessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvattityttärestä saarnaajaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wartiovaara tutustui 1919 horrosaarnaajana toimineeseen Maria Åkerblomiin ja Wartiovaaran perhe otti 20-vuotiaan Åkerblomin kasvattityttärekseen sen jälkeen, kun hän oli saanut horrostilassa tällaisen kehotuksen Jumalalta. Wartiovaarat ja Åkerblom muuttivat samana vuonna Kokkolaan, jonne he asettuivat asumaan. Kokkolassa Åkerblom piti Hakalahden rukoushuoneella horrossaarnoja, joita kävi kuuntelemassa parhaimmillaan satojakin ihmisiä. Wartiovaara osti Åkerblomille 100 000 markkaa maksaneen ratsuhevosen, kun Åkerblom oli saanut unessa tätä koskevan kehotuksen. Uskonliikkeelle rakennettiin Kokkolaan kaksikerroksinen asuintalo, ns. Marian palatsi.
Oikeudenkäynnit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Kokkolassa 1919 käynyt arkkipiispa Gustaf Johansson oli julkisesti nuhdellut Åkerblomia, Wartiovaara julkaisi omalla kustannuksellaan 1920 teoksen Maria Åkerblom totuuden valossa, eräitä koettelemuksia ristin tiellä, jossa hän puolusti Åkerblomia ja kuvasi myös omia uskonnollisia pohdiskelujaan. Wartiovaara tuomittiin sitten vuoden vankeusrangaistukseen ns. Erik Stadius-jutussa. Stadius oli 14-vuotias poika, joka oli tuonut Helsingistä Kokkolaan Åkerblomin ratsuhevosen ja jäänyt Kokkolaan hevosen hoitajaksi. Åkerblomin liikkeen jäsenet pieksivät pojan Åkerblomin vaatimuksesta hevosen sotkettua pojan sille tuomia heiniä. Useita liikkeen jäseniä joutui syytteeseen pahoinpitelystä, mistä alkoi pitkä aina 1920-luvun lopulle saakka jatkunut liikettä koskeneiden oikeudenkäyntien sarja. Wartiovaaran vankeustuomio kumottiin korkeimmassa oikeudessa, mutta hän puolestaan haastoi oikeuteen muutamia kokkolalaisia pahoinpitelystä sen jälkeen, kun he olivat heitellet häntä ja muita liikkeen jäseniä mädäntyneillä kananmunilla tammikuussa 1920. Syyskuussa 1922 Kaarlelan Korpilahden kylässä tapahtui vakavampi välikohtaus, kun ratsastusretkellä ollut Åkerblom ampui browningilla laukauksen kohti vastaantullutta maanviljelijä Frans Honkaa, joka oli hätistänyt Åkerblomin koiraa pois hevosensa kimpusta. Seuranneessa oikeudenkäynnissä liike toi esiin 20 todistajaa, jotka väittivät, että maanviljelijä Honka olikin itse heitellyt Åkerblomia useilla katukiven kokoisilla kivillä ja ampunut tätä kohti. Todistajien mukaan Åkerblomilla ei ollut asetta mukana. Todistuslausunnot osoittautuivat perättömiksi, ja useat todistajista joutuivat syytteeseen väärästä valasta.
Murhayritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämän jutun seurauksena åkerblomilaisten seurakunta Kokkolassa hajosi keväällä 1923 ja Marian palatsina tunnettu liikkeen jäsenten asuintalo myytiin. Liikkeen johtajat ja noin 220 jäsentä muutti samassa yhteydessä Kokkolasta Helsinkiin, jossa liike hankki ns. Toivolan huvilan Meilahdesta. Maria Åkerblom jäi joulukuussa 1923 kiinni kangasvarkauksista ja päätyi lopulta lääninvankilasta mielentilatutkimuksiin Kammion sairaalaan. Heinäkuussa 1924 Åkerblomin liikkeen jäsenet yrittivät ampua Kokkolassa Suntin suulla veneellä kaupunkiin tulossa olleen nimismies E. Weneliuksen, joka haavoittui vakavasti murhayrityksessä. Wenelius oli toiminut syyttäjänä Åkerblomin liikettä koskeneessa väärävala-jutussa. Tekijät saatiin kiinni Jyväskylässä, ja selvisi, että he olivat saaneet Maria Åkerblomilta ohjeen raivata Wenelius pois tieltä. Åkerblom karkasi helmikuussa 1925 Kammion sairaalasta mutta palasi julkisuuteen toukokuussa sen jälkeen, kun Turun hovioikeus oli hylännyt häntä vastaan nostetun syytteen varkauksista. Korkein oikeus tuomitsi kuitenkin Åkerblomin tässä jutussa kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen, jolloin Åkerblom katosi uudestaan helmikuussa 1926, kunnes hänet vangittiin heinäkuussa 1926 Toivolan huvilassa.
Tuomiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimismies Weneliuksen murhayritysjutun tutkinta eteni niin, että Wartiovaara vangittiin tammikuussa 1927 ja hänet tuotiin Kokkolaan kuulusteltavaksi. Kun toista jutun syytettyä Åkerblomia oltiin tuomassa Kokkolaan, hän hyppäsi liikkuvasta pikajunasta Kruunupyyn kohdalla ja piiloutui metsään, josta etsijät hänet kuitenkin löysivät. Jutun käsittelyn aikana Åkerblom karkasi uudelleen kesäkuun alussa 1927 Kokkolan poliisiputkasta. Hänet kuljetettiin Essex-merkkisellä henkilöautolla Tampereelle ja sitten kertoman mukaan pyykkikorissa Helsinkiin Toivolan huvilaan, josta poliisit pidättivät hänet kymmenen päivän kuluttua. Heinäkuussa 1927 Maria Åkerblom ja metsänhoitaja Wartiovaara tuomittiin Kokkolan raastuvanoikeudessa 15 vuoden kuritushuonerangaistukseen yllytyksestä murhaan ja väärään valaan. Vaasan hovioikeus alensi myöhemmin Wartiovaaran tuomion 12 vuoteen ja Åkerblomin tuomion 13 vuoteen. Korkein oikeus alensi Åkerblomia tuomiota vielä kahdeksaan vuoteen. Åkerblom yritti tuomiota kärsiessään paeta Hämeenlinnan naisvankilasta, mutta pako päättyi jo Hämeen läänin Koskella, kun pakoauto törmäsi sillankaiteen kivipilariin. Vankilasta vapauduttuaan Wartiovaara asettui Helsinkiin ja jatkoi edelleen mukana Åkerblomin liikkeessä.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimellä Eino R. Vartiovaara:
- Erik Stadius-juttu totuuden valossa. Tekijä 1920
- Maria Åkerblom totuuden valossa: eräitä koettelemuksia ristin tiellä. Kokkolan kirjapaino, Kokkola 1920
- Liite teokseen "Maria Åkerblom totuuden valossa". Tekijä 1921
- Pyhän Hengen armolahjat I osa. Esiintywätkö ne meidän aikanamme?. Tekijä, Kokkola 1923
Nimellä Eino R. Wartiovaara:
- Onko Maria Åkerblom ja hänen ystävänsä enää saapa oikeutta synnyinmaassaan?. Tekijö 1926
Nimellä E. R. Wartiovaara:
- Suomen korpien karhu : erämiehen elämyksiä. Otava 1951
- Kertomukset Aalistunturin mörkö ja Virkamatkalla, ilmestyivät teoksessa Suomen riistapoluilta, toim. Yrjö Ylänne. Otava 1961
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ylioppilasmatrikkeli 1906
- Wiirilinna, Annikki: Åkerblomilaisuus – 1920-luvun lahkoliike Kokkolan seudulla
- Kirjasampo.fi : E. R. Wartiovaara
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ”Wartiovaara (Weckman), Eino Rafael”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 681–682. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.