E. Y. Pehkonen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Eero Pehkonen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eero Yrjö Pehkonen
Maaherra E.Y.Pehkonen puhumassa Oulussa sodan aikana syyskuussa 1943.
Maaherra E.Y.Pehkonen puhumassa Oulussa sodan aikana syyskuussa 1943.
Maataloustoimituskunnan apulaispäällikkö
Svinhufvudin itsenäisyyssenaatti
27.11.1917–27.5.1918
Paasikiven senaatti
28.5.1918–17.8.1918
Maatalousministeri
Erichin hallitus
15.3.1920–9.4.1921
Edeltäjä Kyösti Kallio
Seuraaja Kyösti Kallio
Kansanedustaja
1914–1918
Ryhmä/puolue Maalaisliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Kuopion läänin läntinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt28. toukokuuta 1882
Liminka
Kuollut27. helmikuuta 1949 (66 vuotta)
Oulu
Arvonimivaltioneuvos (1948)
Tiedot
Puolue Maalaisliitto
Koulutus agronomi (1905)

Eero Yrjö (E. Y.) Pehkonen (28. toukokuuta 1882 Liminka – 27. helmikuuta 1949 Oulu) oli suomalainen maalaisliittolainen poliitikko, niin sanotun itsenäisyyssenaatin jäsen ja Oulun läänin maaherra 1925–1948. Hän sai valtioneuvoksen arvonimen 1948.

Henkilötiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pehkosen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Pehkonen ja Maria Kaakinen. Vuonna 1911 hän avioitui Saimi Kosken (9.10.1881 Kuopio – 12.3.1949 Oulu) kanssa. Pehkonen suoritti ylioppilastutkinnon 1902 Oulun lyseosta, keskeytyneiden yliopisto-opintojen jälkeen hän opiskeli Mustialan maanviljelysopistossa agronomiksi 1905, ennen korkeimman maataloudellisen opetuksen siirtymistä Helsingin yliopistoon. Henkilökohtaisesti raskas isku oli ainoan lapsen, diplomi-insinööri, paperitehtaan insinööri ja reservin luutnantti Ossi Pehkosen (s. 1912) kaatuminen talvisodassa 1940. Asevelvollisuutensa 1932–1933 suorittanut Ossi Pehkonen kuoli 1./JR19:n komppanianpäällikkönä 9. maaliskuuta 1940 Terenttilässä.[1]

Ammatillinen ja poliittinen toiminta ennen maaherrakautta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opintojensa jälkeen Pehkonen toimi Peltosalmen maanviljelyskoulun opettajana Iisalmessa 1905–1907 ja Kuopion maanviljelysseuran sihteerinä ja konsulenttina 1907–1918. Suomen maatalousseurojen keskusliiton sihteeri v. 1917. Opintomatkat Skandinaviaan hän oli suorittanut vuosina 1913 ja 1914. Eduskuntaan hänet valittiin 1914 ja 1917 maalaisliiton listalla Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä. Hän toimi Svinhufvudin itsenäisyyssenaatissa maataloustoimituskunnan apulaispäällikkönä 27. marraskuuta 1917 ja edelleen Paasikiven senaatissa 17. elokuuta 1918 asti samassa tehtävässä. Pehkosen samoin kuin maalaisliittolaisen puoluetoverin Kyösti Kallion eron syynä Paasikiven senaatista oli kiista valtiomuodosta. Maalaisliittolaiset kannattivat ehdottomasti tasavaltaista valtiomuotoa, kun taas keisarilliseen Saksaan liittoutumisen myötä oikeistopuolueet olivat kääntyneet kuningasvallan suuntaan. E. Y. Pehkonen toimi vielä 1920–1921 Erichin hallituksessa vuoden verran maatalousministerinä.

Pehkonen toimi syksystä 1918 Jokioisten kartanon hoitokunnan jäsenenä ja toimitusjohtajana aina vuoteen 1925. Maataloustuottajien keskusliiton valtuuskunnan puheenjohtajana hän toimi 1929−1949, Oulun läänin talousseuran puheenjohtajana 1926−1948 sekä Pohjois-Savon meijeriliiton ja Pohjois-Savon hevosliiton sihteerinä eri aikoina, Kuopion karjanmyyntiosuuskunnan jäsenenä ja puheenjohtajana sekä Kuopion kotiteollisuusyhdistyksen sihteerinä. Pehkonen toimi myös Oulun lyseon vanhempainneuvoston puheenjohtajana sekä Suomen Punaisen Ristin neuvoston jäsenenä v. 1940.

Pehkonen oli Maataloushallituksen ja sen alaisten laitosten uudelleen järjestämiskomiteassa 1917–1919. Pehkosen keskeisin tehtävä v. 1917 oli valmistella esitys torpparivapautuslaiksi. Lakiesitys tuotiin eduskuntaan v. 1918 alussa eikä se ennättänyt ratkaiseviin käsittelyihin ennen sisällissotaa. Sodan jälkeen kesällä 1918 lakiesitys lievennettynä hyväksyttiin.

Pehkonen Oulun läänin maaherrana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pehkonen valittiin Oulun läänin maaherraksi 1925, mitä tehtävää hän hoiti 23 vuotta 17. joulukuuta 1948 asti. Toiminta oli merkittävää laajassa läänissä johon kuului Lappi vuoteen 1938 saakka. Pehkonen vaikutti maaherrana ollessaan muun muassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton perustamisen hyväksi ja toimi hallituksen puheenjohtajana vuosina 1931–1949 liiton perustamisesta lähtien. Maakunta oli laaja, käsittäen vuoteen 1938 saakka myös Lapin alueen, jolloin Lapin läänin perustettiin.

Maaherrakautenaankin Pehkonen oli pariin kertaan ehdokkaana hallituksen muodostajaksi. Maaliskuussa 1937 presidentti Kyösti Kallion astuessa virkaansa Pehkonen toimi hallituksen muodostajaehdokkaana. Häntä ei kuitenkaan hyväksytty pääministeriksi maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien punamultayhteistyöhallitukseen, vaan pääministeriksi valittiin kompromissina metsähallituksen ylijohtaja Aimo Cajander Vuoden 1940 lopulla Pehkonen oli jälleen pääministeriehdokkaana, tällä kertaa presidentti Rytin esityksestä. Pehkonen ei kuitenkaan onnistunut muodostamaan hallitusta eräiden vasemmistolaisten vastustuksen vuoksi. Hallituksen muodosti sittemmin pankinjohtaja Jukka Rangell.[2] Kun edesmenneelle presidentti Kalliolle etsittiin seuraajaa, Pehkosen nimi oli vahvasti esillä.

Pehkosen merkittävien ansioiden johdosta presidentti Paasikivi myönsi hänelle joulukuussa 1948 itsenäisessä Suomessa harvinaisen valtioneuvoksen arvon. Kuvanveistäjä Sakari Matinlaurin tekemä Pehkosen muistomerkki paljastettiin Limingassa Pehkosen 100-vuotispäivänä 1982.[3]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuopion maamiesseuran toiminta vuosina 1861–1911, Kuopio 1911
  • Taloudelliset olot Pohjois-Suomessa sekä eräitä ehdotuksia toimenpiteiksi niiden parantamista varten, Oulu 1928

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939-1940 kaatuneiden upseereiden elämäkerrasto, s. 396−397. WSOY, 1949.
  2. ↑ Kts. Edvin Linkomies, Vaikea aika, s. 79–80: Silloisissa oloissa herätti ikävää huomiota, että Ryti antoi tehtävän maaherra Pehkoselle ottamatta etukäteen selvää, oliko tällä onnistumisen mahdollisuuksia. – Kts. pääministeritunnustelusta Sakari Virkkunan, Ryti, Myrskyajan presidentti, s. 64, 66 ja 68
  3. ↑ Suomen muistomerkit, Osa IV, Pohjanmaa, s. 43. Väriteos Henna Oy, 1996. ISBN 951-97134-3-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mäkinen, Riitta: Pehkonen, Eero Yrjö (1882−1949) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Håkon Holmberg: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909–1918 – elämäkerrallinen luettelo, Helsinki, 1964.
  • Artikkeli SKS:n Kansallisbiografiassa, kirj. Riitta Mäkinen, julk. 2006.
  • Helle, Hemmi (1950). E. Y. Pehkonen jokiläänin uudistajana. Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja XIX, 127–157.
  • Kylli, Ritva: Maakunta on matkassamme. Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliitto 1931–1993 ja Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto 1969–1993. Pohjois-Pohjanmaan liiton julkaisu A:48, Kalevaprint Oulu 2009.
  • Kuka kukin oli, henkilötietoja 1900-luvulla kuolleista julkisuuden suomalaisista, Helsinki: Otava, 1961.
  • Talonpoika VIII Pohjois-Pohjanmaa, WSOY, alkusanat 1931. Pohjois-Pohjanmaan asutus,sen maatalousolot ja niiden kehitys, kirj. E. Y. Pehkonen, s. 19–32.
  • Mies politiikan huipulta, Eero Yrjö (E. Y.) Pehkonen. Sukuset-lehti 4/2017, kirj. Juha Pehkonen
Edeltäjä:
Kyösti Kallio 		Suomen maatalousministeri
1920−1921 		Seuraaja:
Kyösti Kallio
Maalaisliiton kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=E._Y._Pehkonen&oldid=22858962”