Eemil Halonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eemil Halonen
Henkilötiedot
Syntynyt21. toukokuuta 1875
Lapinlahti, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut5. marraskuuta 1950 (75 vuotta)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvanveisto
Taidesuuntaus realismi

Eemil Halonen (21. toukokuuta 1875 Lapinlahti – 5. marraskuuta 1950 Helsinki)[1] oli suomalainen realistinen kuvanveistäjä. Minna Canthin patsas Kuopiossa on Halosen teos. Hän veisti paljon muotokuvia ja hautamuistomerkkejä, kuten Eero Erkolle, Ernst Nevanlinnalle, Jaakko Häklille ja Sulevi Manniselle pystytetyt sekä myös Peuran sukuhauta-alueen muistomerkin.[2]

Halonen aloitti puuseppänä. Hän sai taidekoulutusta Emil Wikströmin johdolla 1895–1897 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1896–1898. Halosen alkuvaiheen veistokset on veistetty puusta, mutta Lallukan liiketaloon Viipuriin tekemiensä veistosten myötä hän siirtyi graniittiin. Hän perusti Suomen ensimmäisen taidevalimon kotipitäjäänsä Lapinlahdelle, jossa on nykyisin hänen mukaansa nimetty Taidemuseo Eemil.[3][4]

Eemil Halonen kuului Halosten taiteilijasukuun. Halosen vanhemmat olivat maanviljelijä Jussi Halonen ja Anna-Liisa o.s. Puurunen. Hänen sisaruksiaan olivat taidevalaja Arttu Halonen, kutomoyrittäjä Anna Halonen sekä taidemaalari Kalle Halonen. Halosen puoliso oli Alli o.s. Leinonen. Hän ja taidemaalari Pekka Halonen olivat serkuksia.[5][4]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuusi koristeveistosta, Lallukan liiketalo, Viipuri 1903–1904
  • Haapatyttö, 1908
  • Äiti ja lapset, graniitti, Suomi-Salaman talo Helsinki 1911
  • Ernst Nevanlinnan hautamuistomerkki (Semper Excelsior) Hietaniemen hautausmaa, Helsingin, 1934 (kopiot Turun hautausmaalla ja Lapinlahden vanhalla hautausmaalla)
  • Minna Canthin patsas, Kuopio 1937[6]
  • Muuruveden, Iisalmen, Kuopion ja Hiitolan sankaripatsaat
  • Pesäpalloilija, pesäpallon miesten Suomen-mestaruuden kiertopalkinto [7]

Kuvia teoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomattava osa Eemil Halosen julkisista veistoksista on jälkivaloksia. Luettelossa veistokset ovat alkuperäisen valoksen valmistumisvuoden mukaisessa järjestyksessä.

  • Hevosen etsijä, 1898 (jälkivalos), Mänttä.
    Hevosen etsijä, 1898 (jälkivalos), Mänttä.
  • Hevosenhakija, 1898 (1988), Kuopio.
    Hevosenhakija, 1898 (1988), Kuopio.
  • Huivipäinen tyttö, 1904 (1986), Kuopio.
    Huivipäinen tyttö, 1904 (1986), Kuopio.
  • Suru (Tyttö, Huivipäinen tyttö), 1911 (1986), Mänttä.
    Suru (Tyttö, Huivipäinen tyttö), 1911 (1986), Mänttä.
  • Äiti ja lapset; Kaksi lasta, 1911, Helsinki.
    Äiti ja lapset; Kaksi lasta, 1911, Helsinki.
  • Äiti ja lapsi sylissään, 1913, (1980), Kuopio.
    Äiti ja lapsi sylissään, 1913, (1980), Kuopio.
  • Katkotut kahleet (Kuopion sankaripatsas), 1920, Kuopio.
    Katkotut kahleet (Kuopion sankaripatsas), 1920, Kuopio.
  • Aino, 1921 (1986), Kuopio.
    Aino, 1921 (1986), Kuopio.
  • Lyyransoittaja, 1937 (1987), Kuopio.
    Lyyransoittaja, 1937 (1987), Kuopio.
  • Minna Canthin patsas, 1937, Kuopio.
    Minna Canthin patsas, 1937, Kuopio.
  • Elämän liekki, 1938 (1949, 1982), Kuopio.
    Elämän liekki, 1938 (1949, 1982), Kuopio.
  • Pohjolan emäntä, 1940, Kuopio.
    Pohjolan emäntä, 1940, Kuopio.
  • Vuonna 1937 Puutelahteen hukkuneiden kansakoululaisten muistomerkki, 1941, Siilinjärvi.
    Vuonna 1937 Puutelahteen hukkuneiden kansakoululaisten muistomerkki, 1941, Siilinjärvi.
  • Heikki ja Aina Peuran sukuhaudan veistos, 1943, Rautalampi.
    Heikki ja Aina Peuran sukuhaudan veistos, 1943, Rautalampi.
  • Elias Lönnrotin patsas, Halosen vuoden 1899 luonnoksen pohjalta toteutti Eino Räsänen, 1952, Lohja.
    Elias Lönnrotin patsas, Halosen vuoden 1899 luonnoksen pohjalta toteutti Eino Räsänen, 1952, Lohja.
  • Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, 1989 (1920), Noormarkku, Pori.
    Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, 1989 (1920), Noormarkku, Pori.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Halonen, Eemil Helsinki: Kansallisgalleria. Viitattu 30.10.2017.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Rautalammin seurakunta
  3. ↑ Taidemuseo Eemil museot.fi. Viitattu 20.7.2020.
  4. ↑ a b Savon Sanomat
  5. ↑ Eemil Halonen taiteilijamatrikkelissa
  6. ↑ Kaupunkipuistot: Minna Canthin puisto Kuopion kaupunki. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 7.10.2015.
  7. ↑ Himoittu 100-vuotias ”Poika” löytää uuden kodin Kouvolasta tai Sotkamosta – vanhin palloilulajien kiertopalkinto! superpesis.fi. 25.9.2020. Superpesis. Arkistoitu 31.10.2022. Viitattu 1.11.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eemil_Halonen&oldid=22742586”