Sulevi Manninen
Kaarlo Otto Sulevi Manninen (24. marraskuuta 1909 Helsinki – 10. helmikuuta 1936 Hämeenlinna)[1] oli suomalainen runoilija ja kääntäjä.
Mannisen vanhemmat olivat runoilija, suomentaja Otto Manninen ja kirjailija Anni Swan. Mannisen veljiä olivat Antero Manninen ja Mauno Manninen. Manninen valmistui ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1927 ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1933. Hän opiskeli ranskan kieltä Ranskan Pariisissa sekä Sveitsin Genevessä syksyllä 1927. Manninen kuoli keuhkotautiin vuonna 1936.[2]
Manninen suomensi Molièren näytelmät Sievistelevät hupsut ja Luulosairas sekä Ferdinand Brucknerin näytelmän Elisabeth. Hänen ainoa oma runokokoelmansa Levoton päivä (WSOY, 1936) julkaistiin postuumisti.[2] Manninen avusti myös Jean-Louis Perretiä suomalais-ranskalaisen sanakirjan tekemisessä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen kirjailijat: Sulevi Manninen (Arkistoitu sivu) SKS Kirjailijatietokanta. Arkistoitu 5.3.2014. Viitattu 30.11.2021.
- ↑ a b Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Sulevi Manninen, s. 422–428. Porvoo: WSOY, 1947.
- ↑ Suomalais-ranskalainen sanakirja ilmestyy ensi syksynä, Aamulehti, 15.04.1939, nro 100, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Manninen, Tuomas: Mökki vai museo? Otto Manninen alkoi rakennuttaa Kotavuorta erakkomajaksi, kun sai rukkaset Anni Swanilta – nyt yli satavuotiaassa huvilassa asuu tavisperhe IS.fi. 26.7.2020.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
