École normale supérieure

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ecole Normale Superieure)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

École normale supérieuren tunnuskuva

École normale supérieure (tunnetaan myös nimillä Normale Sup', Normale, ENS, ENS-Paris, ENS-Ulm tai Ulm) on arvostetuin Ranskan suurista kouluista, jotka antavat korkeakouluopetusta. Koulu sijaitsee Pariisin viidennessä kaupunginosassa.

Kolmesta muusta "école normale supérieuresta" École Normale Supérieure (luonnontieteet) sijaitsee Lyonissa, École Normale Supérieure Lettres et Sciences Humaines (humanistiset tieteet) myös Lyonissa sekä École Normale Supérieure de Cachan (soveltava ja puhdas luonnontiede ja sosiologia, talous- ja hallintotiede, englanniksi) Cachanissa, Pariisin eteläisessä esikaupungissa. Näistä kouluista muodostuu informatiivinen ENS-ryhmä.

Juuri tämän tähden Pariisin ENS-koulua kutsutaan usein nimellä ENS-Pariisi ja ENS-Ulm. Pariisin koululla on myös lisätiloja Boulevard Jourdanin varrella sekä Pariisin esikaupungissa Montrougessa ja myös maaseutuympäristössä Foljuifissa sijaitseva biologinen asema.

Koulun historia ja asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
École normale supérieuren sisäänkäynti, jonka yläosassa on kolme koululle tärkeätä päivämäärää: perustaminen 9 brumaire vuonna III, uusi perustaminen 17. maaliskuuta 1808 ja koulun siirto rue d’Ulmille 24. huhtikuuta 1841.

Nykyinen ENS-Ulm on tulosta vuonna 1985 tapahtuneesta rue d’Ulmin École normale supérieuren ja nuorten tyttöjen École normale supérieure Sèvresin fuusiosta. ENS-Ulm on kuitenkin jo aiemminkin hyväksynyt oppilaakseen naisia, joista hyvä esimerkki ovat kuuluisa filosofi Simone Weil, joka tuli kouluun 1928, ja Ranskan akatemian jäsen Jacqueline de Romilly, joka aloitti opintonsa vuonna 1922.

Koulujen yhdistymistä edeltää kuitenkin pitkä historia. Rue d'Ulmin École normale supérieure perustettiin 9 brumaire vuonna III (20. marraskuuta 1794) Ranskan vallankumouksen perustaman konventin asetuksella. Konventti halusi perustaa Pariisiin normaalikoulun, kuten sitä tuolloin kutsuttiin, ja kutsua sinne eri puolilta Ranskan tasavaltaa jo aiemmin hyödyllisissä tieteissä opetusta saaneita, jotta he oppisivat kokeneempien opettajien johdolla opettamisen taitoa.

Nykyinen koulun toimintaa säätelevä laki on annettu 26. elokuuta 1987, ja se määrittelee koulun tehtävän seuraavasti: École normale supérieure valmistaa oppilaita korkeatasoisen sivistyksellisen ja tieteellisen opetuksen avulla toimimaan perus- tai soveltavien tieteiden alojen opetuksessa yliopistoissa, valmistavilla luokilla ja myös lukiotason koulutuksessa sekä yleisesti valtionhallinnon ja alueellisten yhteisöjen ja niiden julkisten yhteisöjen ja yritysten palveluksessa.

Tutkimus ja opetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rue d'Ulmin ENS on oma erikoisuutensa muiden suurten koulujen joukossa, koska se ottaa samassa suhteessa ja samalla kertaa niin humanististen tieteiden kuin luonnontieteidenkin oppilaita. Sen vuoksi koulu jakautuu kahteen osaan, "humanistiseen" (termin hyvin laajassa merkityksessä) ja "luonnontieteiden" osaan. Lisäksi kumpikin osa jakautuu osastoihin, joilla on omat hallinnolliset apulaisjohtajansa sekä pedagogiset apulaisjohtajansa.

Tieteiden osa:

  • Biologian osasto
  • Kemian osasto
  • Tietotekniikan osasto
  • Matematiikan ja sen sovellutusten osasto
  • Fysiikan osasto
  • Maa-ilmakehä-valtameri-osasto (maantiede ym.)

Humanistinen osa:

  • Historian ja tieteiden filosofian kollektiivi (CHPS)
  • Kognitiivisten tieteiden osasto
  • Historian osasto
  • Kirjallisuuden ja kielten osasto
  • Filosofian osasto
  • Antiikintutkimuksen osasto
  • Yhteiskuntatieteiden osasto
  • Maantieteen osasto
  • Ympäristötieteen osasto
  • Taidehistorian ja -teorian osasto
  • Muiden kulttuurien ja kielten osasto (ECLA)

Opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kouluun pääsy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ENS ottaa oppilaikseen niin hyvin luonnontieteistä kuin humanistisista tieteistä kiinnostuneita nuoria. Koulun oppilaaksi voi pyrkiä useita reittejä. Keskeisin on tietenkin "ensimmäinen pääsykoe", joka edellyttää ylioppilastutkintoa ja kahden vuoden perusopintoja yliopistossa. Saman opintomäärän voi suorittaa myös joidenkin lukioiden lisäluokilla, joita kutsutaan valmistaviksi luokiksi. Näitä luokkia on vain suurimmissa ja arvostetuimmissa lukioissa ja eritoten Pariisissa. Kouluun on kaksi humanistista pääsykoetta ja neljä luonnontieteellistä pääsykoetta. Ne jakautuvat ylioppilaskirjoitusten ja lukio-opiskelujen ainevalintojen perusteella.

Sekä humanistinen että luonnontieteellinen osa ottavat kumpikin vuosittain sata uutta oppilasta. Lisäksi humanistien kahden pääsykokeen perusteella A/L ryhmässä otetaan 75 oppilasta, joilla on pakollinen klassinen kieli ja humanistisesta ja yhteiskuntatieteellisestä osiosta otetaan 25 oppilasta.

Lisäksi on vielä toinen pääsykoe, jossa valitaan yliopisto-opintoja suorittaneita biologeja ja lääketieteen opiskelijoita. Vielä on kansainvälinen osio, joka on varattu eri puolilta maailmaa tuleville ulkomaisille opiskelijoille.

Opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusopetus koulussa on perinteisen koulumaista, ja sen kesto on neljä akateemista vuotta. Oppilaat voivat laatia kurssisuunnitelmansa vapaasti, sitten kun ovat kouluun päässeet. Oppilailla on opiskelijan ja virkamiesharjoittelijan asema, ja he sitoutuvat palvelemaan valtion tehtävissä kymmenen vuotta, johon lasketaan jo neljä vuotta kestävä koulutus. Kymmenvuotista sitoutumista noudatetaan kuitenkin hyvin eri tavoin. Lisäksi opiskelijat sitoutuvat suorittamaan agregaation eli opetustutkinnon, tieteellisen maisteritutkinnon tai ammatillisen maisteritutkinnon, joskin se on hyvin harvinaista. Koska opiskelijat ovat virkamiehiä, he saavat ENS:n opintojen alkuvaiheessa 1 200 euron palkan, joka nousee toisen vuoden jälkeen 1 350 euroon. Heillä on myös julkiselle virkamiehelle kuuluvat velvollisuudet.

Joka opiskelukaudeksi koulun oppilas laatii yhteistyössä koulun oppilashuollon kanssa yksilöllisen opintosuunnitelmansa. Palkanmaksu voidaan lopettaa niille oppilaille, jotka eivät onnistu suunnitelmansa toteuttamisessa. Useiden epäonnistumisten myötä oppilas voidaan erottaa koulusta, mutta kysymys on teoreettinen, eikä mahdollisuutta liene koskaan toteutettu.

Periaatteessa koulu on sisäoppilaitos, kuitenkin sääntöjen mukaan internaatti on pakollinen vain naimattomille oppilaille, mutta tätä säännöstä ei toteuteta. Oppilasasuntoja on kolmessa eri toimipisteessä: rue d'Ulmin numeroissa 45 ja 46. Jourdan-keskuksessa, joka sijaitsee XIV kaupunginosassa, sekä Montrougenssa, joka on lähellä sijaitseva Pariisin esikaupunki.

Koulussa on vastikään suoritettu mielenkiintoinen uudistus. Koulu ei ole koskaan antanut minkäänlaista diplomia sen suorittamisesta, ei kandidaatin, maisterin eikä tohtorin arvoa. Tieto opintojen suorituksesta on riittänyt, ja väitös on koettu aina tohtorin arvoiseksi. Nyt kuitenkin koululle on annettu lainsäädännöllä oikeus jopa tohtorin arvojen antamiseen, mutta tätä mahdollisuutta koulu ei ole käyttänyt hyväkseen. Koulussa noudatetaan kuitenkin eurooppalaista opintojärjestelmää, johon liittyvät kandidaatin-, maisterin- ja tohtorintutkinnot.

Sijoittuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulun käytyään oppilaat sijoittuvat pääasiassa opetustyöhön tai tieteelliseen tutkimukseen. Pieni osa oppilaista sijoittuu Ranskan valtion teknisten alojen virkoihin. Useat oppilaat käyvät École normale supérieuren lisäksi vielä École nationale d'administration (ENA) eli Kansallisen hallintokoulun. Hyvin pieni vähemmistö työllistyy yksityiselle sektorille.

Tunnettuja koulun oppilaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Le livre du centenaire, Hachette, 1895
  • Les Normaliens peints par eux-mêmes, Chamerot et Renouard, 1895
  • Notre école normale, Belles lettres, 1994
  • Paul Dimoff, La Rue d’Ulm à la Belle époque (1899–1903), G. Thomas, 1970
  • François Dufay ja Pierre-Bertrand Dufort, Les normaliens. De Charles Péguy à Bernard-Henri Lévy, un siècle d'histoire, J. C. Lattès, 1993 (ASIN 2709613077) ;
  • Edouard Herriot, Normale, Société nouvelle d’édition, 1932
  • Michèle Ferrand, Françoise Imbert ja Catherine Marry, L'Excellence scolaire: une affaire de famille. Le cas des normaliennes et normaliens scientifiques, L'Harmattan, coll. « Bibliothèque de l'éducation », 1999 (ISBN 2-7384-8221-X) ;
  • Pascale Hummel, Humanités normaliennes. L'enseignement classique et l'érudition philologique dans l'École normale supérieure au XIXe siècle, Belles Lettres, coll. « Études anciennes », n° 298, 1995 (ISBN 2-251-32645-6) ;
  • Pascale Hummel, Regards sur les études classiques au XIXe siècle. Catalogue du fonds Morante, Paris, Presses de l’École normale supérieure, 1990.
  • Pascale Hummel, Pour une histoire de l’École normale supérieure : sources d’archives (1794–1993), en collaboration avec A. Lejeune et D. Peyceré, Pariisi, Archives nationales – Presses de l’École normale supérieure, 1995.
  • Nicole Masson, L'École normale supérieure : les chemins de la liberté, Gallimard, coll. « Découvertes », 1994 (ASIN 2070532844 ) ;
  • Alain Peyrefitte, Rue d'Ulm. Chroniques de la vie normalienne, Fayard, 1994 (réed.) ;
  • Robert Flacelière, Normale en péril, Presses universitaires de France, 1971
  • Romain Rolland, Le cloître de la rue d'Ulm, Albin Michel, 1952 ;
  • Clément Rosset, En ce temps-là, Minuit, 1992 ;
  • Jean-François Sirinelli, École normale supérieure : le livre du bicentenaire, PUF, 1994.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta École normale supérieure.

Kouluun liittyvät sivut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppilaisiin liittyvät sivut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=École_normale_supérieure&oldid=20097932”