Epidamnos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Dyrrachium)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Epidamnos
Dyrrhakhion
Ἐπίδαμνος
Δυῤῥάχιον
Dyrrhakhionin roomalaisen forumin raunioita.
Dyrrhakhionin roomalaisen forumin raunioita.
Sijainti

Epidamnos
Dyrrhakhion
Koordinaatit 41°18′58″N, 19°26′50″E
Valtio Albania
Paikkakunta Durrës, Durrës
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso 627/625 eaa.–
Kulttuuri antiikki
Alue Illyria
Provinssi Macedonia
Aiheesta muualla

Epidamnos
Dyrrhakhion Commonsissa

Epidamnos (m.kreik. Ἐπίδαμνος,[1] lat. Epidamnus), myöhemmin Dyrrhakhion (m.kreik. Δυῤῥάχιον,[2] lat. Dyrrachium, Dyrrhachium), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Illyriassa nykyisen Albanian alueella.[3][4][5] Se on kehittynyt nykyiseksi Durrësin kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[6][7][8]

Epidamnos oli alun perin kreikkalainen siirtokunta. Viimeistään roomalaisella kaudella kaupungin nimeksi vakiintui Dyrrhakhion. Roomalaisaikana kaupunki kukoisti, ja se oli merkittävä satama ja yksi Via Egnatian päätepisteistä. Myöhäisantiikin aikana Dyrrhakhion oli Epirus novan provinssin pääkaupunki.[3][4][5]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epidamnos sijaitsi Illyrian rannikolla Adrianmeren rannalla. Nykyisin kaupungin paikka on Albanian rannikon keskivaiheilla noin 30 kilometriä länteen Tiranasta.[4][5][8] Epidamnoksen kaupunkikeskus oli rakennettu niemen kannakselle.[3] Joidenkin antiikin aikaisten lähteiden mukaan niemen nimi olisi ollut Dyrrhakhion; toisten mukaan Dyrrhakhion oli kaupungin sataman nimi, kun taas yläkaupunki tunnettiin nimellä Epidamnos. Kaupunki koostui näin ilmeisesti kahdesta osasta, vaikkakaan tälle ei ole löydetty vahvistusta arkeologiassa. Pausaniaan mukaan osien välillä oli jonkin verran etäisyyttä.[3][9]

Antiikin aikaisia löydöksiä Durrësin arkeologisen museon edustalla.

Epidamnoksen kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kokoa ei tunneta.[3] Kaupungin sijainti oli merenkulun kannalta otollinen, ja seudun maaperä oli hedelmällistä.[5] Seudun alkuperäisasukkaat olivat illyrialaisia taulanteja (Taulantioi).[10] Roomalaisella kaudella Dyrrhakhion oli Via Egnatian länsipään pohjoisemman haaran päätepiste, toisen haaran päätepisteen ollessa Apolloniassa Epidamnoksesta etelään.[11] Epidamnoksen pohjoispuolella samalla rannikolla sijaitsivat Lissos ja roomalaisella kaudella Skodra.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen ja klassinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epidamnoksen perustivat Korkyrasta ja sen emäkaupungista Korintista tulleet siirtokuntalaiset arkaaisella kaudella vuonna 627 tai 625 eaa.[3][4] Thukydides kertoo, että siirtokuntalaisten johtaja oli Herakleidai-sukuun kuulunut Falios Eratokleideen poika, joka oli vanhan tavan mukaan kutsuttu tähän tehtävään emäkaupungista.[10] Samalla korinttilaiset saivat oikeuden puuttua kaupungin asioihin, mikä myöhemmin johti ristiriitoihin.[5] Perustajien joukossa oli myös muita doorilaisia.[10] Epidamnos oli Apollonian ohella Adrianmeren varhaisin kreikkalaissiirtokunta.[3] Vuonna 570 eaa. tuhotun Dyspontionin asukkaat muuttivat Epidamnokseen ja Apolloniaan.[3]

Dyrrhakhionin lyömä hopeadrakhma, n. 229 eaa. Kuvituksessa lehmä, vasikka, kotka ja teksti ΞENΩN, Ksenōn, sekä Alkinooksen puutarhaksi tulkittu neliömäinen kuvio[5][12] ja teksti ΔΥΡ PYRBA.

Epidamnos kasvoi otollisen sijaintinsa vuoksi merkittäväksi ja väkirikkaaksi kaupungiksi, joka kävi kauppaa laajalla alueella. Se kuitenkin kärsi sisäisistä kiistoista sekä sodista paikallisten illyrialaisten heimojen kanssa.[3][5][10] Kaupungin hallintomuoto oli alun perin aristokraattis-oligarkkinen. Hallintoa johti yksi virkamies, arkontti. Heimojen päälliköt eli fylarkit muodostivat neuvoston, kun taas kaupungin käsityöläiset ja kauppiaat olivat lähes kaupunkivaltion orjien asemassa.[5]

Dyrrhakhionin lyömä drakhma, 100-luku tai 1. vuosisata eaa. Kuvituksessa Isiksen pää, lehmä, vasikka, viljantähkä, rypäleterttu ja teksti ΚΤΗΤΟΣ, Ktētos, sekä Alkinooksen puutarha ja teksti ΔΥΡ ΦΑ ΝΙ[Σ ΚΟ]Υ, Dyr fa ni[s kū].

Vuonna 437 eaa. kaupungin oligarkia hajosi. Johtavan virkamiehen tehtävä säilyi, mutta heimopäälliköt korvattiin uudella, demokraattisemmin valitulla neuvostolla.[3][5][13] Oligarkit ajettiin maanpakoon, ja he liittoutuivat paikkallisten heimojen kanssa ja tekivät hyökkäyksiä kaupunkiin.[3][10]

Thukydides kertoo kiistasta laajalti, koska se liittyi läheisesti vuonna 431 eaa. alkaneen peloponnesolaissodan alkusyihin. Demokraatit pyysivät apua Korkyrasta vuonna 435 eaa., mutta eivät saanee sitä. Tämän jälkeen he kääntyivät Korintin puoleen, ja saivat apua sieltä luovuttamalla Delfoin oraakkelin neuvosto kaupunkinsa korinttilaisille. Samalla kaupunkiin tuli uusia siirtokuntalaisia paitsi Korintista myös Ambrakiasta ja Leukaksesta. Korkyralaiset ja maanpakoon ajetut alkoivat piirittää Epidamnosta. Korintti kärsi lopulta tappion, ja piirittäjät valtasivat kaupungin vuonna 434/433 eaa. Tämän jälkeen maanpakolaiset nousivat takaisin valtaan, vanha valtiomuoto palautettiin ja kaupunkiin tulleet uudet asukkaat orjuutettiin.[3][10]

Epidamnos löi omaa hopearahaa 400-luvulta eaa. ja pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien. Kaupungin varhaisissa rahoissa esiintyy sen nimen alkukirjain E.[3] Kaupungin kauppasuhteista tiedetään, että yksityinen kaupankäynti paikallisten illyrialaisten heimojen kanssa oli kiellettyä, ja kaupankäyntiä näiden kanssa hoiti erityinen tähän tehtävään asetettu virkamies, pōlētēs (πωλητής).[3][5][14][15]

Hellenistinen ja roomalainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epidamnoksen historiasta ei tiedetä tämän jälkeen mitään ennen hellenistisen kauden alkua ja vuotta 313 eaa. Tuolloin illyrialaisten kuningas Glaukias sai Epidamnoksen valtaansa korkyralaisten avustuksella.[3][5][16] Illyrialaiset ovat saattaneet pitää valtaa kaupungissa jo tätä ennenkin.[3] Joitakin vuosia myöhemmin kaupunkiin hyökkäsivät illyrialaiset merirosvot, mutta epidamnoslaiset onnistuivat ajamaan nämä pois.[5][17] Illyrialaiset palasivat pian suuremmalla laivastolla ja piirittivät kaupunkia. Epidamnos pelastui roomalaisten väliintulon ansiosta. Tämän jälkeen kaupunki oli Rooman suojeluksessa, ja oli roomalaisten puolella sekä illyrialais- että makedonialaissodissa.[5][18]

Esineistöä Dürresin arkeologisessa museossa.

Kaupungin myöhempi nimi Dyrrhakhion esiintyy ensimmäisen kerran 200-luvulla eaa. Se oli vallitseva nimi roomalaisella kaudella ja esiintyy aina kaupungin myöhemmissä rahoissa.[4] Nimen latinankielinen muoto Dyrrachium esiintyy lähes aina roomalaisilla kirjailijoilla.[4][5] Roomalaisten nimivalinnan syyksi on esitetty sitä, että nimi Epidamnos kuulosti heille huonolta enteeltä sen loppuosan latinan kielessä tuomien mielleyhtymien vuoksi[5] (mm. damnum, ”tappio”, ”vahinko”; damno, ”tuomita”, ”vahingoittaa”).[19][20] Nimeä Dyrrachium roomalaiset selittivät sillä, että se olisi valittu seudun karun jylhyyden vuoksi.[5][21] Todellisuudessa nimi Dyrrhakhion esiintyy jo kreikkalaisilla, ja sitä käyttivät muun muassa runoilijat Euforion ja Aleksandros.[5] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Epidamnios (Ἐπίδαμνιος) sekä Dyrrhakhios (Δυῤῥάχιος) ja Dyrrhakhēnos (Δυῤῥαχηνός), latinaksi Dyrrachinus tai Dyrrhachinus.[5]

Roomalaisella kaudella Dyrrhakhionilla oli vapaakaupungin asema.[5][22] Vuosien 49–45 eaa. Julius Caesarin kansalaissodassa kaupungista tuli Julius Caesarin ja Pompeiuksen kiistan kohde. Pompeius siirtyi sinne joukkoineen Thessalonikesta, ja asettui Apsos-joen pohjoispuolelle. Caesarin joukot taas asettuivat joen eteläpuolelle. Tätä seurasi Dyrrhakhionin taistelu, jossa Caesar joutui lopulta ylivoiman edessä luovuttamaan Dyrrhakhionin Pompeiukselle.[5][23]

Tasavallan viimeisissä sisällissodissa Dyrrhakhion oli Marcus Antoniuksen puolella. Augustus antoi kaupungin veteraaneilleen.[5][24] Kaupungin suojelijana roomalaiset pitivät Venusta.[5][25] Myöhemmällä keisarikaudella Dyrrhakhionista tuli uuden Epirus novan provinssin pääkaupunki. Kaupunki oli merkittävä edelleen bysanttilaisella kaudella.[5]

Olympian kisojen voittoja kaupungilla tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin kaksi.[26]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amforoita. Dürresin arkeologinen museo.

Antiikin ajan kaupungista on tehty suhteellisen vähän löytöjä, sillä myöhempi kaupunki on aina sijainnut samalla paikalla. Tiedot kaupungin topografiasta perustuvat lähinnä piirtokirjoituksiin ja muihin kirjallisiin lähteisiin sekä sattumalöytöihin.[3][4]

Thukydideen kuvauksen perusteella Epidamnos on ollut ympäröity muurein viimeistään 430-luvulla eaa.[3] Antiikin lähteiden perusteella kaupungissa on ollut muun muassa amfiteatteri, kirjasto, keisari Hadrianuksen rakennuttama ja Severus Alexanderin kunnostuttama akvedukti, L. Titinius Sulpicianuksen ratsastajapatsas sekä Artemiille ja Athenelle omistetut temppelit.[4] Piirtokirjoitusten ja rahojen perusteella kaupungissa on ollut kultit myös ainakin Herakleelle, Asklepiokselle ja Zeukselle, ja näin oletettavasti myös näille omistetut pyhäköt.[3]

Nykyisen kaupungin laidalta on löydetty kahden 500-luvulle eaa. ajoitetun pyhäkön jäänteet.[3] Arkeologisiin löydöksiin lukeutuu myös muun muassa talojen jäänteitä, pylväitä ja korinttilaisia kapiteeleja sekä mosaiikkilattioita. Kaupungin itäpuolelta on löydetty sen nekropolis eli hauta-alue.[4]

Epidamnoksella oli oma Epidamnoslaisten aarrekammio Olympiassa.[3][27]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Strabon: Geografika VII, s. 316.
  2. ↑ Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.13.3, 8.12.3.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”79. Epidamnos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
  4. ↑ a b c d e f g h i Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”EPIDAMNOS or Dyrrachion (Durazzo) Albania”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Smith, William: ”Dyrrhachium”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Dyrr(h)achium/Epidamnos Pleiades. Viitattu 1.2.2022.
  7. ↑ Epidamnos (Illyria) 335 Durres - Επίδαμνος ToposText. Viitattu 1.2.2022.
  8. ↑ a b c ”49 B2 Dyrr(h)achium/Epidamnos”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699
  9. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 6.10.8.
  10. ↑ a b c d e f Thukydides: Peloponnesolaissota 1.24–27.
  11. ↑ Smith, William: ”Via Egnatia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Ancient Coinage of Dyrrhachium, Illyria Wildwinds. Viitattu 1.2.2022.
  13. ↑ Aristoteles: Politiikka 2.4.13, 3.11.1, 4.33.8, 5.1.6, 5.3.4.
  14. ↑ Plutarkhos: Kreikkalaisia kysymyksiä (Quaestiones Graecae) 100.29; Aelianus: Varia historia 13.16.
  15. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: πωλητής, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  16. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 19.70, 19.78.
  17. ↑ Polybios: Historiai 2.9.
  18. ↑ Polybios: Historiai 2.11; Livius: Rooman synty 29.12, 44.30.
  19. ↑ Lewis, Charlton T. & Short, Charles: damnum A Latin Dictionary. 1879. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  20. ↑ Lewis, Charlton T. & Short, Charles: damno A Latin Dictionary. 1879. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  21. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.23; Pomponius Mela: De situ orbis 2.3.12.
  22. ↑ Cicero: Kirjeet ystäville (Epistulae ad Familiares) 14.1
  23. ↑ Julius Caesar: Commentarii de bello civili (Bellum civile) 3.42–76; Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 2.61; Dion Kassios: Historiae Romanae 41.49; Lucanus: Pharsalia eli Bellum civile (Sisällissota) 6.29–63.
  24. ↑ Dion Kassios: Historiae Romanae 2.4.
  25. ↑ Catullus: Carmina 34.11.
  26. ↑ The Olympic Victors From Ancient Olympia to Athens of 1896. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 1.2.2022.
  27. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 6.19.8.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Epidamnos&oldid=22774082”