Transnistria
| Transnistria Transnistria (Транснистриа) (romaniaksi) Придністров'я (Prydnistrovja) (ukrainaksi) Приднестровье (Pridnestrovje) (venäjäksi) |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti | Vadim Krasnoselski | ||
| Pääministeri | Aleksandr Martynov | ||
| Pääkaupunki |
Tiraspol |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 4 163 km² (sijalla –) | ||
| – josta sisävesiä | ei merkittävästi | ||
| Väkiluku (2004) | 555 300 (sijalla –) | ||
| – väestötiheys | 133,4 as. / km² | ||
| Viralliset kielet |
moldavia (kyrillisin kirjaimin) ukraina venäjä |
||
| Valuutta | Transnistrian rupla (ei tunnusta) | ||
| Aikavyöhyke | UTC +2 | ||
| – kesäaika | UTC +3 | ||
| Itsenäisyys – Julistautunut |
2. syyskuuta 1990 (ei tunnustettu) |
||
| Lyhenne | ei ole | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+373 5 | ||
| Kansallislaulu |
”My slavim tebja, Pridnestrovje (Мы славим тебя, Приднестровье) Ylistämme sinua, Dnestria” |
||
.svg)
.svg){kind=spacer}
Transnistria (rom. Transnistria[1] (Транснистриа), ukr. Придністров'я, Prydnistrovja,[1] ven. Приднестровье, Pridnestrovje[1]),[1][2] aiemmin joskus myös Transdnestria[3], on valtaosin Dnestrjoen itärannalla oleva noin 200 kilometriä pitkä ja 20 kilometriä leveä Moldovan alue, joka rajoittuu idässä Ukrainaan. Transnistria on yksipuolisesti julistautunut itsenäiseksi, mutta mikään maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä.
Alueen nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimi Transnistria tulee alueen sijainnista Dnestrjoen (moldovaksi Nistru) takana,[2] siis Moldovasta katsoen. Virallisesti Moldovan hallitus käyttää alueesta nimeä Dnestrin vasemman hallintoalueyksikkö (moldovaksi Unitățile Administrativ-Teritoriale din Stînga Nistrului[4], lyh. Stînga Nistrului).
Itse alueella käytetään virallisia nimiä rom. Republica Moldovenească Nistreană (Република Молдовеняскэ Нистрянэ), ukr. Придністровська Молдавська Республіка, Prydnistrovska Moldavska Respublika ja ven. Приднестрoвская Молдавская Республика, Pridnestrovskaja Moldavskaja Respublika eli Dnestrian moldovalainen tasavalta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuaan romaniaksi Transnistria-nimeä on historiallisesti käytetty Dnestr- ja (eteläisen) Etelä-Bugjoen välisestä alueesta. Neuvostoliitossa alue kuului Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan alaiseen Moldovan autonomiseen neuvostotasavaltaan vuodesta 1924 ja neuvostojoukkojen miehitettyä Bessarabian Romanialta vuonna 1940 Moldovan sosialistiseen neuvostotasavaltaan Baltan piiriä lukuun ottamatta. Toisessa maailmansodassa Transnistria oli Romanian miehittämänä kolmen ja puolen vuoden ajan 1941–1944 omana hallinnollisena Transnistrian kuvernoraattinaan, joka alueena oli laajempi kuin nykyinen Transnistria pääkaupunkinaan Odessa.
Neuvostovallan loppuvaiheet ja romahdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1989 alkoi Moldovan hallituksen ja Transnistrian hallinnon välillä konflikti, joka johtui etupäässä kielilaeista. Niiden mukaan romaniasta (Moldovassa välillä nimityksenä moldova) tuli Moldovan ainoa virallinen kieli. Vastarintaa johti työkollektiivien yhteisneuvosto johdossaan Igor Smirnov. Konfliktit muuttuivat väkivaltaisiksi ja työläiset järjestäytyivät Moldovan poliisivoimia vastaan.
1980-luvun lopussa Krimin myöhemmän venäläismielisen hallitsijan Sergei Aksjonovin isä Valeri Aksjonov oli puna-armeijan upseeri, joka Moldovaan sijoitettuna perusti Russian Community of Northern Moldova -järjestön ja johti sitä. Pian syntyi sota venäläisten epävirallisten sotilaallisten ryhmien ja maan moldovalaisen enemmistön välillä, jolloin Venäjän armeija tuli avuksi vuonna 1990 ja vuonna 1992 konflikti päättyi pääosin Dnjestr-joen itäpuolisen alueen irrottamiseen Moldovasta Transnistriaksi.[5]
Transnistria julistautui itsenäiseksi Moldovasta syyskuussa 1990. Elokuussa 1991 Moldova julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta. Kesällä 1992 konflikti päättyi alueelle sijoitetun Venäjän asevoimien 14. armeijan väliintuloon. Armeijan komentajana oli Juri Netkatšev, myöhemmin Aleksandr Lebed. Armeijan varastoista päätyi aseita alueen itäslaaveille ja myöhemmin myös venäläisjoukot tukivat itäslaaveja. Moldovan poliisi kärsi suuria tappioita saamatta aluetta hallintaansa. 14. armeijan arsenaaliin kuului neljän divisioonan aseistus ja noin 4 000 erilaista ajoneuvoa ja Lebedin mukaan se olisi halutessaan ollut Romanian pääkaupungissa Bukarestissa seitsemässä tunnissa[6].
Aselepo tehtiin heinäkuussa 1992 Venäjän presidentti Boris Jeltsinin ja Moldovan presidentti Mircea Snegurin kesken. Venäjän armeija alkoi vetäytyä 1994.
2000-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syyskuussa 2006 järjestetyssä kansanäänestyksessä 97 prosenttia väestöstä äänesti itsenäisyyden puolesta.[7][8] Äänestysprosentti oli 77,63 prosenttia.[9] Osa vaalitarkkailijoista piti vaalia onnistuneena,[10] kun taas Moldovan Helsinki-ryhmä ilmoitti havainneensa epämääräisyyksiä ja väitti äänestysprosentin jääneen huomattavasti ilmoitettua matalammaksi.
Äänestyksessä kysyttiin: ”Kannatatko tasavallan itsenäisyyttä ja liittymistä Venäjän federaatioon?” ja ”Kannatatko itsenäisyydestä luopumista ja liittymistä Moldovan tasavaltaan?” Näin Transnistrian tavoitteena on Venäjään liittyminen, joskin geopoliittinen asema aiheuttanee hankaluuksia, koska alueella ei ole yhteistä rajaa Venäjän kanssa ja Venäjäkin tunnustaa alueen Moldovan osaksi. Moldova, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj), Euroopan unioni ja Yhdysvallat eivät tunnusta vaalia tai sen tulosta.[11]
Venäjän presidentti Vladimir Putin yritti neuvotella ratkaisua Transnistrian konfliktiin vuonna 2006. Tämä kaatui EU:n vastustukseen, jota on pidetty alkuna Venäjän ja lännen huononeville suhteille.[12] Etyjin puheenjohtajana toiminut Ilkka Kanerva vieraili maassa tammikuussa 2008 ja pyrki aloittamaan uudelleen neuvottelut Transnistrian tilanteen ratkaisusta.[13]
Helmikuun 2024 lopulla Transnistria ilmoitti pyytäneensä Venäjältä suojelua Moldovan väitetyltä sosiaaliselta ja taloudelliselta painostukselta. Se, millaista apua separatistit noin tarkalleen haluavat, ei ole tiedossa.[14] Venäläisen avun toimittaminen Transnistriaan on kuitenkin vaikeaa, koska raja Ukrainan kanssa suljettiin Venäjän hyökättyä ja Moldova on sisämaavaltio. Yhdeksi väyläksi on epäilty Odessaa, joka venäläisten tulisi tosin ensin onnistua valtaamaan.[15]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Transnistria muodostettiin, se otti käyttöön Neuvostoliiton perustuslain. Vuonna 1995 otettiin käyttöön uusi perustuslaki, joka sisältää enemmän länsimaisista demokratioista tuttuja piirteitä ja antaa vallanpitäjille parlamentaarisen vastuun. Alueen parlamenttia kutsutaan korkeimmaksi neuvostoksi ja presidenttinä on vuoden 1992 kapinaa Moldovaa vastaan johtanut Igor Smirnov, joka on Ukrainan kansalainen.
Joulukuussa 2011 pidettyjen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kaksikymmentä vuotta maata johtanut Smirnov jäi kolmanneksi, mutta ei hyväksynyt tulosta. Entinen parlamentin puhemies Jevgeni Ševtšuk sai 38,5 prosenttia äänistä, Venäjän tukema parlamentin puhemies Anatoli Kaminski sai 26,48 prosenttia ja Smirnov 24,82 prosenttia. Syy Smirnovin tappioon on arvioiden mukaan se, että Venäjä ei enää tue häntä. Smirnov epäili vaalivilppiä.[16]
Aluejako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Moldovan kaupungeista
Transnistrian hallinnolliset alueet
| Vaakuna | Kaupungin nimi | Väkiluku[17] | ||
|---|---|---|---|---|
| Romaniaksi | Venäjäksi | Ukrainaksi | ||
|
Bender | Бендеры | Бендери | 71 232 |
|
Camenca | Каменка | Кам'янка | 9 347 |
|
Dubăsari | Дубоссары | Дубоссари | 18 870 |
|
Grigoriopol | Григориополь | Григоріополь | 10 933 |
|
Rîbnița | Рыбница | Рибниця | 53 755 |
|
Slobozia | Слободзея | Слободзея | 12 424 |
|
Tiraspol | Тирасполь | Тирасполь | 129 676 |
Väestö ja kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2004 Transnistriassa oli noin 555 300 asukasta. Suurin etninen väestöryhmä on moldovanromanialaiset (31,9 %), seuraavaksi eniten on venäläisiä (30,4 %) ja ukrainalaisia (28,8 %). Pienempiä ryhmiä ovat puolalaiset, bulgaarit, juutalaiset, gagausit ja saksalaiset. Erityisesti kaupunkien asukkaat ovat slaaveja maaseudun väestön koostuessa enimmäkseen moldovalaisista.
Transnistrian viranomaisten mukaan separatistialueella asuu yli 220 000 Venäjän kansalaista.[18]
Valtaosa alueen asukkaista tunnustaa ortodoksista uskoa. Maassa on uskonnonvapaus ja rekisteröitynä on yli sata uskonnollista liikettä.
Neuvostoaikaiset tunnukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueella on säilytetty paljon neuvostoajan symboleja ja otettu viralliseen käyttöön. Esimerkkejä näistä ovat sirppi ja vasara valtion vaakunassa ja neuvostounivormuja kantavat poliisit sekä sotilaat. Pääkaupungissa Tiraspolissa on Vladimir Leninin patsaita, joista suurin on parlamenttitalon edessä. Pääkaupungissa on myös Marxin ja muiden kuuluisien kommunistien patsaita ja heidän mukaansa on nimetty katuja, kuten Strada Karl Liebknecht, Strada Karl Marx ja Strada Rosa Luxemburg. Sekä vaakuna että lippu ovat lähes samanlaiset kuin mitä Moldovan sosialistinen neuvostotasavalta käytti.
Talous ja infrastruktuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bruttokansantuote on paikallisen hallinnon tietojen mukaan noin 585,6 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja henkeä kohden 1 076 (2006), mikä on vähän enemmän kuin Moldovassa, joka on Euroopan köyhin maa. Vuonna 2003 alueen yritykset olivat kaikki aluehallinnon omistuksessa, mutta nykyään on myös yksityisiä yrityksiä. Suurin yritys on Moldavski metallurgitšeski zavod (MMZ) Rîbnițassa, jonka omistaa venäläinen Metalloinvest (Ališer Usmanov). Uudenaikainen tehdas tuottaa noin miljoona tonnia terästä vuodessa (2004). Traspolissa on suuri tekstiilitehdas Tirotex ja alkoholijuomia valmistava Kvint ja Dnestrovskissa Moldavskaja GRES-voimala. Vähittäiskaupan alalla toimii Sheriff. Alueella on käytössä oma valuutta, Transnistrian rupla. Raha on vapaasti vaihdettava, mutta käytännössä vain Transnistriassa.
Suuri osa Moldovan neuvostotasavallan teollisuudesta, etenkin sähköntuotannosta oli Transnistriassa. Toisen maailmansodan jälkeen alue teollistui ja 1990 se tuotti 40 prosenttia Moldavian bruttokansantulosta ja 90 prosenttia sähköntuotannosta.
Joukkoliikennettä käytetään paljon alueella. Tiraspolissa on rautatieasema ja linja-autoyhteydet ovat vilkkaat Moldovan pääkaupunkiin Chișinăuhin ja Ukrainaan. Vakituisia linjoja ajavat paikallisliikenteen minibussit eli maršrutkat ovat hyvin yleisiä joukkoliikenteen välineitä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan. SuomenKieliset ulkomaan paikannimet ja niiden vireasKieliset vastineet. s. 188 ja 427. (Transnistria (suomenKielinen nimi)) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7
- ↑ a b Elina Wihuri: Kysyttyä: Transnistria Kielikello 2/2007. 2007. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.10.2014.
- ↑ Moldovan kapinallisalue tunnusti Etelä-Ossetian ja Abhasian Yle Uutiset. 31.8.2008. Viitattu 20.3.2022.
- ↑ Retrospectiva 2002: Domeniul social. Asociația pentru Democrație Participativă. Arkistoitu 18.1.2003. Viitattu 21.1.2003. (romaniaksi)
- ↑ Crimea’s New Boss Time. 13.3.2014.
- ↑ General Alexander Lebed: Russia’s Rising Political Star. The Heritage Foundation. Arkistoitu 13.2.2009. Viitattu 20.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Transdniestria’s Referendum on Dependence. 18.9.2006. Kommersant. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 18.9.2006. (englanniksi)
- ↑ Over 97% vote for Transdnestr independence. Regnum. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 18.9.2006. (englanniksi)
- ↑ Referendum in Transdnestr completed: final attendance is 77.63%. Regnum. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 18.9.2006. (englanniksi)
- ↑ International observer: Referendum on Transdnestr status conducted at a high level. Regnum. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 18.9.2006. (englanniksi)
- ↑ EU says it does not recognize Trans-Dniester referendum. 18.9.2006. The International Herald Tribune. Arkistoitu 17.5.2008. Viitattu 18.9.2006. (englanniksi)
- ↑ Huru, Jouko: Putin käänsi kelkkansa jo 2006 Kansan Uutiset. 11.10.2014. Viitattu 20.3.2022.
- ↑ Kanerva: Transnistrian itsenäisyysneuvottelut alkamassa uudestaan Yle Uutiset. 17.1.2008. Viitattu 17.1.2008.
- ↑ Transnistria pyysi Venäjältä suojelua – tämän tiedämme separatistialueen tilanteesta Yle Uutiset. 28.2.2024. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ What do the Transnistrians think of the pro-Russian separatists' appeal to Moscow? | DW News DW News. 29.2.2024. Viitattu 29.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Transnistriaa 20 vuotta johtanut Smirnov saanee lähtöpassit Yle Uutiset. 14.12.2011. Viitattu 20.3.2022.
- ↑ U.T.A. Stânga Nistrului, Moldova city-facts.com. 2024. Viitattu 29.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Moldovan breakaway region appeals to Russia as a spat with the pro-Western government worsens AP News. 28.2.2024. Viitattu 29.2.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pitkänen S. ja V.-J. Sutinen: Moldova, s. Transnistriasta erityisesti s. 279–330. Turku: Savukeidas Kustannus, 2010. ISBN 978-952-5500-76-9 Kirjan kuvaus kustantajan sivulla (viitattu 18.10.2014).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Transnistria Wikimedia Commonsissa
| Kaupunkipiirit | |
|---|---|
| Hallintopiirit | |
| Itsehallinnolliset alueet |
