Dieenit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dieeni eli diolefiini[1] tai alkadieeni on tyydyttymätön hiilivety tai muu orgaaninen yhdiste, jossa hiiliatomien välillä on kaksi kaksoissidosta.

Luokat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dieenit voidaan jakaa kolmeen luokkaan kaksoissidosten sijoittumisen perusteella:

  • Konjugoituneissa dieeneissä kaksoissidosten välillä on yksi yksinkertainen sigmasidos. Konjugoituneissa dieeneissä hiiliatomien p-orbitaalien välillä on vuorovaikutuksia ja ne yhtyvät elektronipilveksi.[2][1][3]
  • Jos kaksoissidokset lähtevät samasta hiilestä, kutsutaan dieeniä kumulatiiviseksi tai kumuloiduksi. Tällaisia dieenejä nimitetään usein alleeneiksi.[2][1]
  • Jos kaksoissidosten välillä on useampi kuin yksi yksinkertainen sidos, on dieeni isoloitunut.[4]
Eri dieenien rakenteita. A: Propadieeni on yksinkertaisin kumuloidun kaksoissidoksen sisältävistä dieeneistä. Siitä käytetään myös nimeä alleeni. B: Isopreeni eli 2-metyyli-1,3-butadieeni on luonnonkumin esiaste. C: Butadieeni on synteettisten polymeerien esiaste. D: 1,5-syklo-oktadieeni on dieeni, jonka kaksoissidokset ovat isoloituneet. E: Norbornadieeni on bisyklinen dieeni. F: Disyklopentadieeni. G: Linolihappo on ihmiselle välttämätön rasvahappo

Valmistus ja reaktioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisesti merkittävimmät dieenit ovat konjugoituneita ja niitä ovat muun muassa butadieeni, isopreeni, kloropreeni ja syklopentadieeni. Butadieeniä valmistetaan butaanista krakkaamalla, mutta muita tuotetaan synteettisesti.[4]

Butadieeni on yleisesti käytetty lähtöaine muiden dieenien valmistuksessa. Siitä voidaan tehdä sekä syklisiä että avoketjuisia dieenejä metallikatalysoidulla oligomerisointireaktiolla. Esimerkiksi nikkelikatalyytin (Ni) avulla butadieenistä voidaan valmistaa kuutta erilaista dieeniä oligomerisointireaktion avulla.[4]

Jos dieenejä ei voi valmistaa oligomerisoimalla, käytetään usein metateesireaktiota. Reaktion lähtöaineet ovat rengasrakenteisia alkeeneja, jotka reagoivat eteenin kanssa muodostaen isoloituneen dieenin. Näin voidaan valmistaa esimerkiksi 1,5-syklo-oktadieenistä 1,5-heksadieeniä ja syklododekeenista 1,13-tetradekadieeniä.[4]

Muiden alkeenien tavoin, tärkeimmät dieenien reaktioista ovat additioreaktioita, joihin kuuluvat muun muassa polymeroituminen, esimerkiksi butadieenista saadaan polybutadieenia, ja Diels–Alder-reaktio. Konjugoiduilla dieeneillä tapahtuu elektrofiilisella additioreaktiolla usein sekä 1,2- että 1,4-additiota. 1,4-additioita ei tapahdu muilla alkeeneilla, koska konjugoituneilla dieeneillä muodostuu stabiili alyyllinen karbokationivälituote, joka reagoi edelleen 1,4-additiotuotteeksi.[3][4][5][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 26. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  2. ↑ a b Dienes IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b John McMurry: Fundamentals of Organic Chemistry, s. 130. Cengage Learning, 2010. ISBN 978-1439049716 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.03.2011). (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke: Hydrocarbons, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.03.2011
  5. ↑ Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 511. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0 (englanniksi)
  6. ↑ Diene Polymers Polymer Science Learning Center. University of Southern Mississippi. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dieenit&oldid=22772530”