Davit Guramišvili

Guramišvili Ukrainan hryvnian kolikossa vuodelta 2005.

Prinssi Davit Guramišvili (georg. დავით გურამიშვილი, 1705 Gorisubani – 21. heinäkuuta 1792 Myrhorod) oli georgialainen runoilija, joka kirjoitti Georgian kirjallisuuden hienoimmat esiromanttiset runot. Hän joutui työskentelemään kaukana synnyinmaastaan, sillä henkilökohtaiset onnettomuudet ja Georgian epävakaa tilanne pakottivat hänet viettämään useita vuosia Venäjän armeijan palveluksessa, minkä jälkeen hän eläköityi pienelle ukrainalaiselle tilalle Myrhorodissa. Siellä hän kirjoitti 87 traagisesta ja myrskyisästä elinvuodestaan yhden omaelämäkerrallisen runosarjan, Davitianin, jonka hän lähetti Georgiaan Venäjältä palanneen georgialaislähetystön mukana vuonna 1787.

Elämänvaiheet

Hän syntyi Gorisubanin kylässä Guramišvilin ruhtinassukuun (suuremman Amilakhvari-suvun haaraan). Varhaiset elinvuotensa hän vietti sukunsa tilalla Saguramon lähellä. 18-vuotiaana hän osallistui Zedavelan taisteluun, jossa osmanien armeija, dagestanilaiset klaanilaiset ja kapinalliset georgialaiset voittivat Kartlin kuningas Vakhtang VI:n joukot ja syöksivät Georgian täydelliseen anarkiaan. Guramišvilin Davitiani (georg. დავითიანი) käsittelee aikakautta useissa osissaan.

Vuosina 1727–1728 ryöstelevät klaanilaiset sieppasivat Guramišvilin morsiamensa luota Dagestaniin, ja hän vietti useita kuukausia vankeudessa onnistuen lopulta pakenemaan jalan pohjoiseen. Kiivettyään tiettömien vuorten yli hän jatkoi Terek-joen laaksoon, jossa hän saapui kasakkojen tukikohtaan. Sieltä hän suuntasi Moskovaan ja liittyi kuningas Vakhtang VI:n pakolaisseurueeseen. Vilpitön ja elävä kuvaus hänen vankeudestaan, hänen epätoivonsa ja pakoyrityksensä sekä uskonnosta saatu lohtunsa muodostavat kokoelman seuraavat 25 runoa.

Moskovassa hän osallistui Vakhtangin kulttuuri- ja koulutusyrityksiin. Kuninkaan kuoleman jälkeen vuonna 1737 hänen aatelisensa, Guramišvili mukaan lukien, vannoivat uskollisuuttaan Venäjän kruunulle ja liittyivät keisarilliseen armeijaan, jossa he muodostivat georgialaisen husaarirykmentin. Samalla Guramišvilille annettiin tilat Ukrainan Myrhorodista ja Zubovkasta. Venäläisenä husaariupseerina hän osallistui sotiin osmaneja vastaan vuosina 1735–1739 ja Ruotsia vastaan vuosina 1741–1743 sekä seitsenvuotiseen sotaan vuosina 1756–1763, jonka aikana hän haavoittui ja Preussin armeija vangitsi hänet. Hänet vapautettiin Magdeburgin vankilasta ja päästettiin palaamaan Venäjälle vasta joulukuussa 1759. Kyvyttömänä palvelemaan Guramišvili jäi eläkkeelle ja vetäytyi tilalleen, jossa hän asui yhdessä nuoren vaimonsa prinsessa Tatiana Avališvilin kanssa.

Hän esitteli ukrainalaisille talonpojille georgialaisen vesimyllyn ja kirjoitti valittavaa, katuvaa ja lohtua antavaa runoutta Georgian onnettomuuksille ja omalle elämälleen. Georgialaisen kansanrunouden tuoman pohjavireen lisäksi hän käytti venäläisiä, ukrainalaisia ja puolalaisia motiiveja yhdistäen, professori Donald Rayfieldin sanoin, "kaksi ilmeisen yhteensopimatonta elementtiä, georgialaisen psalmistin hengellisen askeettisuuden ja venäläisen talonpojan lihallisen hedonismin".

Yllättävä siirtyimä uskonnollisesta innosta leikkisään erotiikkaan tapahtuu runossa Zubovka (georg. ზუბოვკა), joka on laulu teerenpelistä talonpoikaistytön kanssa. Hänen runoistaan raikkain ja pastoraalisin on Katsvia mtsqemsi (georg. ქაცვია მწყემსი, "Katsvia-paimen"), epätodellinen idylli, jossa runoilija kuvailee perhe-elämää Georgian vuorilla ja kuvittelee paratiisimaisen Georgian ilman sotaa, korruptiota ja luonnononnettomuuksia. Kokoelma palaa lopussa takaisin uskonnolliseen pohdintaan ja päättyy runoilijan testamenttiin sekä hautakirjoitukseen.

Vuonna 1787 Guramišvili tapasi 82-vuotiaana sattumalta Georgian prinssi Mirianin, jonka hänen isänsä Erekle II oli lähettänyt diplomaattiselle retkelle Venäjälle. Mirian toi Guramišvilin käsikirjoituksen Georgiaan, jossa se julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1870. Vuonna 1792 Guramišvili kuoli ja hänet haudattiin Ylösnousemuksen kirkkoon Myrhorodissa.

Lähteet

• Rayfield, Donald: The Literature of Georgia: A History, s. 116–120. Routledge, 2000. ISBN 0-7007-1163-5
• Mikaberidze, Alexander: Guramishvili, David 2007. Dictionary of Georgian National Biography. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 6.9.2008.

Aiheesta muualla

• Davit Guramišvilille omistettu sivusto (georgiaksi)
• Vira Kulova (2003), Грузинський князь (Georgialainen prinssi) (Arkistoitu – Internet Archive). Hreštšatik №156 (2363). (ukrainaksi)