DKW F89
| DKW F89 | |
|---|---|
.JPG) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Länsi-Saksa |
| Valmistaja | Auto Union AG, Düsseldorf |
| Valmistusvuodet | 1950–1954 |
| Korimalli | sedan, cabriolet, coupé, farmari, jakeluauto |
| Edeltäjä | DKW F10 |
| Seuraaja | DKW F91 |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 2–5[1] |
| Moottori | 2-sylinterinen, 2-tahtinen rivimoottori |
| Iskutilavuus | 684 cm³ |
| Teho | 23 hv /4500 1/min |
| Vääntö | 4,8 kpm /2000 1/min |
| Polttoaine | bensiini |
| Polttoainesäiliö | 32 l |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto | 3- tai 4-vaihteinen, synkronoimaton |
| Kulutus | 6,25–7,50 l /100 km |
| Mitat | |
| Massa |
sedan: 800–850 kg farmari: 850–935 kg |
| Pituus |
sedan: 4 225 mm farmari: 4 040 mm |
| Akseliväli |
sedan: 2 350 mm farmari: 2 450 mm |
| Leveys |
sedan: 1 600 mm farmari: 1 520 mm |
| Korkeus |
sedan: 1 450 mm farmari: 1 570 mm |
DKW F89 oli länsisaksalaisen Auto Unionin vuosina 1950–1954 valmistama henkilöautomalli.
Mallin kori ja tekniikka periytyivät sotaa edeltäneistä DKW-malleista. Autossa oli kaksisylinterinen, kaksitahtinen moottori, kolmi- tai nelivaihteinen vaihteisto sekä etupyöräveto.
Korivalikoimaan kuului sedan, kaksi- ja nelipaikkaiset coupé sekä cabriolet, farmarimalli ja jakeluauto. Autot valmistettiin Auto Unionin tehtaalla Düsseldorfissa lukuun ottamatta Karmannin valmistamaa nelipaikkaista cabrioletia sekä kaksipaikkaisia muunnelmia, joiden korit valmisti Hebmüller.
DKW F89:n edeltäjä oli lyhyen aikaa valmistuksessa ollut F10, ja sen seuraaja oli kolmisylinterisellä moottorilla varustettu F91.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1930-luvun lopulla Auto Union suunnitteli KdF-Wagenin haastajaksi kokoteräskorisen ja kolmisylinterisellä kaksitahtimoottorilla varustetun F9-mallin. Auto oli tarkoitus esitellä Berliinin autonäyttelyssä ja sarjatuotannon oli määrä alkaa vuoden 1940 puolivälissä. Autoja ehdittiin valmistaa noin kymmenen kappaleen koesarja, ennen kuin toinen maailmansota keskeytti hankkeen.[1]
Sodan jälkeen Auto Union siirsi toimintansa Neuvostoliiton miehittämältä itävyhykkeeltä länsiliittoutuneiden hallitsemalle länsivyhykkeelle. Yrityksen kaavaillessa autonvalmistuksen aloittamista uudelleen, F9-prototyypi oli keskeisessä asemassa. Koesarjan autoista oli selvinnyt sodan yli vain muutama yksilö enemmän tai vähemmän vahingoittuneina. Piirustukset oli kattavasti mikrofilmattu sodan aikana ja varastoitu hiukan ennen sodan loppua Ylä-Baijeriin. Puolivalmiit koripeltien valssit oli varastotuna korivalmistaja Allgaierilla Uhingenissa, Yhdysvaltain miehitysvyöhykkeellä. Arkistosta kuitenkin puuttuivat F9-mallia varten suunnitellun kolmisylinterisen moottorin piirustukset. Tuotannon aloittamisen jouduttamiseksi päädyttiin ratkaisuun, jossa F9-mallin koriin yhdistettiin vanhemman F8-mallin kaksisylinterinen moottori ja voimansiirto.[1]
Karmannilta Osnabrückistä tilattiin kaksi käsinvalmistettua koria, joista toinen oli sedanin ja toinen cabrioletin. Ne vastasivat muilta osin kymmenen vuotta aiemmin valmistettuja F9-prototyyppejä, mutta muutamiin yksityiskohtiin, kuten tuulilasinpyyhkimiin ja jäähdyttimen säleikköön, oli tehty valmistettavuutta parantavia muutoksia. F8-mallista periytyvään moottoriin vaihdettiin yläimukaasutin, kampiakselia muutettiin ja puristussuhdetta nostettiin; näillä toimenpiteillä saavutettiin muutama lisähevosvoima.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusi malli sai nimekseen DKW F89 Meisterklasse, jossa yhdistyivät nimet F8 ja F9. Toukokuun 17. päivänä 1950 Auto Union esitteli DKW F89 sedanin ja nelipaikkaisen cabrioletin Ingolstadtissa pitämässään lehdistötilaisuudessa. Sarjatuotanto alkoi elokuussa Düsseldorfissa Nordrhein-Westfalenin osavaltiolta vuokratuissa uusissa tiloissa, jotka oli rakennettu liittoutuneiden tuhoamien Rheinmetall-Borsigin tehtaiden raunioille. Paikan valintaan oli vaikuttanut ammattitaitoisen työvoiman saanti sekä hyvät kulkuyhteydet tavarantoimittajille. Moottorit valmistettiin Ingolstadtissa, johon myös Auto Unionin moottoripyörä- ja pakettiautovalmistus oli keskitetty.[1]
Jo marraskuussa 1950 juhlittiin tuhannen DKW-Meisterklassen syntyä. Auto oli aluksi saatavana vain sedanina sekä nelipaikkaisena cabrioletina; sedan-korit valmistettiin Düsseldorfissa ja cabrioletit Karmannilla Osnabrückissä. Frankfurtin autonäyttelyssä huhtikuussa 1951 esiteltiin lisää korimalleja. Farmarimallinen DKW F89S Universal oli akseliväliltään 10 cm sedan-mallia pidempi. Korin takaosa oli valmistettu amerikkalaistyylisesti puusta. Varapyörä työkaluineen oli sijoitettu erilliseen luukkuun tavaratilan alle. Esitellyssä yksilössä taka-akselilla oli vääntösauvajousitus DKW Schnellaster -pakettiauton tapaan, mutta kun auton sarjatuotanto alkoi huhtikuussa 1952, siinä sovellettiin sedan-mallin taka-akselia poikittaisine lehtijousineen. Toinen uutuus oli rullattavalla katolla varustettu sedan, jonka tuotanto alkoi vuoden 1951 syyskuussa. Lisäksi esiteltiin korivalmistaja Hebmüllerin valmistamat kaksipaikkaiset coupé- ja cabriolet-mallit, jotka etenivät tuotantoon elokuussa.[1]
Huhtikuussa 1952 uutta Meisterklassea oli valmistettu jo 25 000 yksilöä. Samassa esiteltiin farmarikorisesta Universalista tehty ikkunaton jakeluautomuunnelma, joka tuli markkinoille kesäkuussa 1952. Auton teräksinen kori oli tehty vanhanaikaisesti puukehikon ympärille.[1][1]
Helmikuussa 1953, hiukan ennen kolmisylinterisen F91-mallin esittelyä, F89-malliin tuli Schnellasterissa käytetty nelivaihteinen vaihteisto kuivine kytkimineen. Ulkoisiin muutoksiin kuului suurennettu takaikkuna sekä uusi jäähdyttimen säleikkö, joka oli samankaltainen F91:n kanssa, sekä uusi takapuskuri. Sisätiloista oli muutettu verhoilu sekä ohjauspyörä. Kaksipaikkaisiin urheilumalleihin ei tehty muutoksia. Nelipaikkaista cabrioletia, samoin kuin farmaria ja jakeluautoa valmistettiin vain pieniä määriä kaksisylinterisinä nelivaihteisella vaihteistolla varustettuina. Farmarimallin puinen takaosa korvattiin teräksisellä, ja muutamaa kuukautta myöhemmin kesäkuussa keinonahkapintaisen katon tilalle tuli teräksinen. Hiukan myöhemmin lokasuojia muutettiin siten, että valonheittimet siirtyivät kauemmas toisistaan. Syyskuussa F89-muunnelmien hintoja laskettiin rajusti ja mallin tuotanto päättyi huhtikuussa 1954.[1]
Tuotantomäärät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Korimalli | 3-vaihteiset | 4-vaihteiset | yhteensä |
|---|---|---|---|
| sedan | 35 960 | 11 755 | 47 715 |
| 4-paikkainen cabriolet | 4 943 | 102 | 5 045 |
| 2-paikkainen cabriolet | 85 | – | 85 |
| 2-paikkainen coupé | 65 | – | 65 |
| farmari | 4 270 | 2 062 | 6 332 |
| jakeluauto | 13 | 169 | 182[1] |
Teknisiä tietoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moottori ja voimansiirto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auton voimanlähteenä oli 684-kuutioinen kaksisylinterinen, kaksitahtinen rivimoottori, jonka suurin teho oli 23 hevosvoimaa. Sekä sylinterin halkaisija että iskun pituus olivat 76 mm, ja puristussuhde oli 6,5–6,75:1. Öljyn sekoitussuhde polttoaineessa oli 1:25. Jäähdytyksenä oli vapaakiertoinen nestejäähdytys. Sähköjärjestelmä oli 6-volttinen ja moottorissa oli Dynastart-merkkinen yhdistetty käynnistin ja laturi.[1]
Alkusarjan malleissa oli synkronoimaton kolmivaihteinen vaihteisto, jonka yhteydessä oli nestekytkin. Viimeiset kolmivaihteiset yksilöt valmistuivat huhtikuussa 1953. Helmikuusta 1953 saataville tuli nelivaihteinen vaihteisto, joka oli edelleen synkronoimaton, ja johon kuului kuiva yksilevykytkin. Molempiin vaihteistoihin kuului vapaakytkin.[1]
Runko ja alusta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autossa oli erillinen teräksinen kotelorunko.[1]
Sekä etu- että taka-akseli oli jousitettu poikittaisin lehtijousin. Etuakselilla sen yhteydessä oli kolmiotuet, takana oli putkiprofiilista valmistettu jäykkä akseli. Autossa oli hydraulitoimiset rumpujarrut, joiden halkaisija oli 230 mm.[1]
Heinäkuusta 1952 lähtien F89-mallien renkaiden vannekoko vaihtui 16 tuumasta 15 tuumaan; vastaavat rengaskoot olivat 5,60×16" ja 5,60×15".[1]
Kori
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korivaihtoehdot olivat sedan, cabriolet, coupé, farmari ja kevyt jakeluauto. Cabrioletista ja coupésta oli kaksi- ja nelipaikkaiset muunnelmat. Sedan oli suunniteltu viidelle henkilölle, farmari neljälle ja jakeluautossa oli kaksi paikkaa. Autoissa käytettiin kokoteräksistä koria, lukuun ottamatta ensimmäisiä farmarimalleja, joiden takaosa oli puinen, ja jakeluautomuunnelmaa, jonka teräksisessä korissa oli puukehikko.[1]
Ominaisuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auton huippunopeus oli 100 km/h lukuun ottamatta farmari- ja jakeluautomuunnelmia, jotka yltivät vain 90 km/h saakka. Polttoaineenkulutus oli 6,25–7,5 litraa. Auton kääntösäde oli 10 metriä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta DKW F89 Wikimedia Commonsissa
