Tuulilasinpyyhin
Tuulilasinpyyhin on laite, jolla ajoneuvon tuulilasilta saadaan pyyhittyä kosteutta tai rajoitetusti muuta näkyvyyttä haittaavaa likaa. Autoissa pyyhintä on yleisimmin toteutettu tuulilasin alareunaan nivelöidyillä varsilla, joihin asennetut kumiset lastat eli pyyhkimensulat liukuvat lasin pinnalla kuivaten veden. Nykyään tuulilasinpyyhkimet toimivat sähköllä, aiemmin oli käytössä monia eri ratkaisuja. Pyyhintä aiheuttaa aikaa myöten väistämättä tuulilasin kulumista ja naarmuuntumista, jolloin näkyvyys heikkenee. Tämä johtuu ajoneuvojen nostattamasta tie- tai asfalttipölystä, joka kulkeutuu tuulilasille ja hankautuu pyyhittäessä lasia vasten. Haittaa voidaan jossain määrin vähentää käyttämällä riittävästi vettä tuulilasin pesuun. Tätä varten ajoneuvot on varustettu tuulilasinpesimellä eli kansanomaisesti pissapojalla. Kuminen sulka on myös kuluva osa, joka tulee vaihtaa aika ajoin uuteen.
Autojen tuulilasinpyyhkimet toimivat yleensä useammalla eri nopeudella, ja normaalisti on käytössä myös niin sanottu tihkuasento, jolloin pyyhkäisyjen välillä on tauko, jonka pituus on useimmiten säädettävissä. Uudempaa tekniikkaa on sadetunnistin, joka havaitsee tuulilasille putoavan sadepisaran käynnistäen pyyhinnän automaattisesti.
Keksijä J. H. Apjohn kehitti vuonna 1903 pyyhkimen, jonka kaksi harjaa tekivät tuulilasilla pystysuoraa edestakaista liikettä. Mary Andersonin on sanottu keksineen Yhdysvalloissa vipuun perustuvan pyyhkimen, johon hän sai patentin vuonna 1903. Se kohtasi aluksi vastustusta, mutta siitä tuli yleinen kaikissa amerikkalaisissa autoissa vuoteen 1916 mennessä.
