Wkra-joen taistelut
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Uudesta nimestä ei kuitenkaan ole päästy selvyyteen. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Etsin nimelle lähdettä, mutta sille ei löydy ainakaan googlella merkittävässä määrin lähteitä. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkelin viitteistys on ainakin osittain kopioitu muista wikeistä eli ne on tarkistettava. Kirjoitusasussa on myös runsaasti korjattavaa kuten isot/pienet alkukirjaimet. Lisäksi sisältö on paikoin epätarkkaa ja jopa väärän kuvan antavaa. Kaikki kahakat käytiin saman armeijan osilla eli suuren armeijan eteneminen vaatii runsaasti tilaa, mutta osien etenemissuuntien kuvauksen puutteet eivät anna tapahtumista yhtenäistä kuvaa. |
| Wkra-joen taistelut | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Napoleonin sotia | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
|
| ||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
Czarnowo 8 500 jalkaväkeä ja 950 ratsuväkeä |
Czarnowo 15 000 jalkaväkeä ja 1 400 ratsuväkeä | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
Czarnowo: noin 1 400[5] |
Czarnowo: 1392[5] | ||||||
.svg){kind=small}
Wkra-joen taistelut olivat ensimmäinen ranskalaisten ja venäläisten yhteenotto Napoleonin tunkeuduttua Puolaan vuonna 1806. Taistelupaikat myötäilivät Wkra-jokea Masovian voivodikunnassa Puolassa paikkakuntina Czarnowo, Borkowo, Kołoząb, Sochocin, Bieżuń ja Soldau (puol. Działdowo). Wkra-joen taistelut taisteltiin talvisissa olosuhteissa mutta suojasään takia maasto ja tiestö olivat erittäin huonossa kunnossa.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puola-Liettua jaettiin Puolan kolmannessa jaossa ja pohjoisosat liitettiin Preussiin, joka liittyi Napoleonin vastaiseen Neljänteen liittokuntaan vuonna 1806. Samana vuonna 14. lokakuuta Preussi luhistui sotilaallisesti ja moraalisesti Jenan–Auerstedtin taistelussa. Napoleonin armeija jatkoi itään. Venäjän keisarikunta valmistautui taistelemaan Napoleonia vastaan ja Preussin jäljellä oleva armeija liittyi venäläisiin joukkoihin.
Taistelun strateginen tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän keisarikunnan 1. armeijan noin 55 000–68 000 miestä ja 276 tykkiä komensi ratsuväen kenraali Levin August von Bennigsen. Joukot oli ryhmitetty puolustukseen Varsovan ympäristöön tarkoituksenaan yhdistyä jalkaväenkenraali Friedrich Wilhelm von Buxhoevdenin 37 000–37 000 miehen vahvuisen 2. armeijan kanssa. 2. armeijan joukkojen todellinen vahvuus lienee pienempi, koska ne olivat osallistuneet Austerlitzin taisteluun.[7] Buxhoevden ei kuitenkaan ehtinyt taisteluihin mukaan.
Napoleon saapui Varsovaan 19. joulukuuta 1806 (J: 7. joulukuuta) ja Venäjän 1. armeija vetäytyi Veikseliltä Wkra-joelle[8]. Venäläisten ylipäällikkö vanha ja sairas kenraalisotamarsalkka Mihail Kamenski saapui taistelualueelle 21. joulukuuta ja määräsi Venäjän 1. armeijan hyökkäämään Veikselin eteläpuolelle[9].
Ranskalaiset onnistuivat kuitenkin ylittämään Veikselin ennen venäläisten hyökkäystä. Kun vielä preussilaisten joukkojen kenraalimajuri Anton Wilhelm von L'Estocq epäonnistui valloittamaan Toruńin, Bennigsen antoi vetäytymiskäskyn sekä käskyn asettua puolustukseen Wkra-joelle [10].
Napoleon uskoi nyt venäläisten vetäytyvän ja käski Toruńin ja Varsovan välillä olevien armeijakuntiensa hyökätä eri puolilla venäläisten kimppuun. Napoleonin tarkoitus oli iskeä venäläisten oikeaan sivustaan voimalla.
Ranskan marsalkka Joachim Murat sai johdettavakseen Louis Nicolas Davoutin III armeijakunnan, Pierre Augereaun VII armeijakunnan, Jean Lannesin V armeijakunnan ja Muratin 1. reserviratsuarmeijakunnan. Heidän tavoitteensa oli Pułtusk. Samanaikaiseti Michel Neyn VI armeijakunnan, Jean-Baptiste Bernadotten I armeijakunnan sekä Jean-Baptiste Bessièresin 2. reserviratsuväkiarmeijakunnan tavoitteena oli iskeä venäläisten oikeaa sivustaan. Jean-de-Dieu Soultin IV armeijakunta yhdisti armeijan molemmat sivustat keskeltä[11].
Wkra-joen taistelujen jälkeen Kamenski pelkäsi joutuvansa saarretuksi ja käski aloittaa vetäytymisen Ostrołękaan.
Asemat Wkra-joella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wkra-joki kulkee Sochocinista Narewille lounais-kaakkoissuuntaisesti ja tällä välillä oli vain kolme siltaa ( Sochocin, Kołoząb ja Borkowo) [3] Tiet kulkevat siltojen kautta Ciechanowiin, Nowe Miastoon ja Nasielskiin. Venäläiset eivät olleet tuhonneet siltoja kokonaan heidän oman suunnitellun hyökkäyksensä takia.
Venäläisten puolustusryhmitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jakov Davidovski Sochocinissa 2 pataljoonaa jääkäreitä, 3 eskadroonaa husaareita.
- Michael Barclay de Tolly Kołoząbissa 2 pataljoonaa jääkäreitä, 2 eskadroonaa husaareita, 400 kasakkaa ja ½ hevospatteria. Lisäksi hänellä oli Kołoząbin ja Sochocinin välillä reservinä 3 pataljoonaa musketöörejä.
- Ivan Dorohov Borkowossa 1 Pataljoona jääkäreitä, 3–5 eskdroonaa husaareita, 400 kasakkaa ja ½ hevospatteria.
- Aleksandr Osterman-Tolstoi Borkowosta Czarnowoon loput 2. Divisioonasta.
- Karl Gustav Baggovut Zegrzessä 3 pataljoonaa, 1 kasakkarykmentti ja yksi tykki.
- Fabian Osten-Sacken Szreńskissa lähellä Lautenbergiä (puol. Lidzbark) valmiina auttamaan L'Estocqin preussilaisia, joita oli Bieżuńissa 5 pataljoonaa jalkaväkeä, 10 eskadroonaan ja Soldaussa 3 rakuunarykmenttiä.
Ranskalaisten hyökkäysryhmitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Louis-Nicolas Davout Czarnowossa koko III armeijakunta.
- Louis Klein ja Antoine-Louis-Charles Lasalle Borkowossa rakuunadivisioona ja kevyt ratsuväkiprikaati.
- Pierre Augereau , Jacques Desjardin ja Edouard-Jean-Baptiste Milhaud Kołoząbissa jalkaväkidivisioona ja kevyt ratsuväkiprikaati.
- Étienne Heudelet de Bierre, Antoine Jean Auguste Durosnel ja Jacques Lefranc Sochocinissa 12 pataljoona 1 tykistö- ja 1 hevospatteri sekä 2 rykmenttiä chasseureja.
- Jean-Baptiste Bessiéres Bieżuńissa 21 eskadroonaa.
- Michel Ney Soldaussa koko VI armeijakunta.
Czarnowon taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wkra laskee Narewiin Pomiechowekin edustalla olevan saaren kautta. Saari on soinen ja Wkra jakautuu sen kohdalla kahtia. Davout oli jo 20. joulukuuta miehittänyt saaren[12]. Davoutilla oli kolme jalkaväkidivisioonaa Charles Antoine Morandin, Louis Friantin ja Charles-Étienne Gudin de La Sablonnièren. Napoleon henkilökohtaisesti suunnitteli veneillä tapahtuvan yöhyökkäyksen ja valitsi hyökkäysjoukot. Davoutin divisioonan kenraalisto ja upseerit olivat parhaimmistoa ja he täyttivät keisarin käskyn tarkasti ja yksityiskohtaisesti[13].
Vastarannalla oli Aleksandr Osterman-Tolstoin yhdeksän pataljoonaa, kaksi eskadroonaa, yksi rykmentti kasakoita, 14 tykkiä sekä 6 pienempää tykkiä [13]. Venäläisten 2. Divisioonaan kuului kolme jalkaväkiprikaatia. Yhteensä 48 tykkiä saatiin yhdistämällä kaksi 12 naulan sekä kaksi 6 naulan hevospatteria [14] . Kenraalimajuri Pavel Pahlen johti ratsuväkiprikaatia [15].
Morandin divisioona kokoontui saarelle, Friantin divisioona sijoittuivat hieman pohjoisemmaksi Pomiechowon kylän läheisyyteen ja Gudinin divisioona piti sillanpääasemaa Modlinin linnoituksessa.
Illalla klo 19 Morand ryhmitti joukkonsa kolmeen kolonnaan. Ranskalaisten tykistö ampui kartesseja ja voltigeurit [16] ylittivät Wrkajoen venein. Voltiguerit suojautuivat itärannalla ja samanaikaisesti pioneerit rakensivat kolme siltaa. Siltojen valmistuttua Morandin divisioona kiirehti yli. Morandin hyökkäys onnistui ja venäläiset ajettiin nopeasti pois asemistaan Wkra-joen itärannalta [5]
Ranskalaisten 17. Linjajalkaväki vyörysi eteenpäin ja he ajoivat venäläiset pois Czarnowosta. Venäläisten onnistui koota voimat vastaiskuun ja he kaappasivat kylän takaisin itselleen. Taisteluun tuli pieni tauko kun Morand lähetti vahvistuksia. Osterman-Tolstoin divisioona torjui vahvistettujen ranskalaisjoukkojen hyökkäyksen. Kun Osterman-Tolstoi pelkäsi menettävänsä tykistön, hän määräsi sen vetäytymään. Ranskalaiset jatkoivat hyökkäystään ja onnistuivat pääsemään Czarnowon kylän länsiosaan[5].
Samanaikasesti prikaatikenraali Claude Petittin onnistui kuuden tykin avulla siirtyä Wkra-joen länsipuolelle puhdistaen venäläisten redutin Pomiechowoa vastapäätä. Heitä vastaan hyökkäsi venäläisten ratsuväki ja jalkaväki. Davout lähetti vahvistuksia redutissa olevalla Petitille. Aamulla klo 04.00 Osterman-Tolstoi määräsi vetäytymisen mutta jatkoi hyökkäystään Petitin joukkoa vastaan. Kolmen myöhään saapuneen pataljoonan ja neljän eskadronan tuen avulla venäläisten divisioona vetäytyi hyvässä järjestyksessä itään[17].
Friantin divisioona määrättiin siirtymään taistelualueelle 04.00 aamulla. Morandin divisioona oli jo hyvin väsynyt ja Friandin divisioona lähti Davoutin kevyen ratsuväen tukemana venäläisten takaa-ajoon. Vetäytyvät venäläiset taistelivat vahvasti ja huolehtivat ettei Davout pääsisi etenemään Nasielskista sinä päivänä[18]. Ranskalaiset saivat haltuunsa kolme venäläistä tykkiä Nasielskissa.
Borkowon taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Borkowon taistelulla 24. joulukuuta suojattiin Osterman-Tolstoin divisioonan vetäytymistä Nasielskiin Czarnowosta aamulla. Dorohov valmistautui ranskalaisten saapumiseen ja aloitti sillan purkutyöt. Puolenpäivän aikoihin ranskalset olivat vastarannalla tykit asemissaan. Kleinin hevospatteristo avasi tulen ja venäläisten tykistö vastasi siihen.
Venäläisten ylipäällikkö Mihail Kamenski saapui tarkastamaan tilanteen ja ilmoitti venäläisten joukkojen jatkavan vetäytymistä Strzegociiniin. Sitten hän jatkoi Kolozabiin tarkastamaan Barclay de Tollyn tilanteen. Dohorov onnistui pidättelemään Kleiniä vastarannalla. Klein oli jo lähettänyt Lasallen etsimään alajuoksulta kahlaamoa, joka löytyikin Lalewon kylän luota.
Saatuaan tiedon ranskalaisten onnistuneesta joen ylityksestä, Dohorov päätti vetäytyä klo 14.00, hän tulitti siltaa ja pyrki polttamaan sen. Jälkijoukot jäivät estämään sillan sammutuksen ja kunnostuksen. Ranskalaiset saivat palon hallintaansa noin tunnin kuluttua ja lähtivät takaa-ajoon. Dohorov jakoi joukkonsa kahtia, toinen osa vetäytyi Nowomiestoon ja Dohorov itse lähti toisen osan kanssa Nasielskiin. Dorohov saapui perille joukkonsa kanssa illan pimennyttyä. Samoihin aikoihin venäläisten jälkijoukko Nasielskista siirtyi Strzegociiniin. Ranskalset eivät pimeässä seuranneet venäläisiä.
Kołoząbin taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kołoząbin sillan kautta tie johti Nowomiastoon. Kołoząbin ja Borkowon välillä oli kolme kahluupaikkaa; Sobiesk, Joniec ja Zawady. Kołoząbin ja Sochocin välillä kahluupaikkoja ei ollut mutta joessa oli muutama suuri saari. Kenraalimajuri Barclay de Tollyn vastuulla olivat Kołoząbin ja Sochocin sillat. Hän jakoi divisioonansa Davidoville Sochociniin, kylien väliin jätti 3 pataljoonaa musketöörejä reserviksi ja loput divisioonastaan ja 12 tykkiä [19] hän sijoitti Wkra-joen oikealle puolelle.
Ranskalaisten tiedustelupartion käytyä joella, Barclay de Tolly määräsi molemmat sillat hävitettäväksi. Ylipäällikkö Kamenskin käytyä paikalla, Barclay de Tolly sai vahvistuksina yhden jääkäripataljoonan ja yhden hevospatterin.
Augereaun 1. jalkaväkidivisioona komentajanaan divisioonakenraali Jacques Desjardin ja Edouard-Jean-Baptiste Milhaudin kevyt ratsuväkiprikaati saapuivat venäläisten asemien luo 11.00. Desjardin lähetti välittömästi joen alajuoksulle Lapissen partion etsimään kahlaamoa. Sillan luo jäi 14. linjajalkaväki 11 tykin kanssa. Heidän komentajansa Anne Jean Marie René Savary yritti suoraa hyökkäystä Hyökätessään miehet kuljettivat ja asettivat lankkuja sillalle. Suurista tappioista huolimatta he pääsivät sillan yli. Barclay de Tolly määräsi husaarit hyökkäämään ranskalaisten kimppuun.
Lapisse oli onnistunut löytämään kahluupaikan Pruszkowossa [19] ja hän hyökkäsi nyt Barclay de Tollyn sivustaan. Barclay de Tolly sai tiedon Lapissen joukon saapumisesta. Hän oli saanut myös tiedon Kamenskin vetäytymisestä Strzegocziniin. Barclay de Tolly lähetti husaarit Lapissen yksikköä vastaan ja määräsi vetäytymisen Nowomiastoon. Vetäytyminen tapahtui suuren paineen alla ja venäläiset menettivät 6 tykkiä.
Noin klo 14.00 ranskalaiset olivat saaneet sillan kuntoon ja koko divisioona lähti ajamaan takaa venäläisiä. Yö katkaisi takaa-ajon. Augereau ilmoitti tappioikseen 66 kuollutta ja 452 haavoittunutta. Venäläisten tappioista ei ole tietoa[6].
Sochocinin taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sochocinin sillalla oli suuri strateginen merkitys kummallekin taistelun osapuolelle. Kamenskin suunnitellessaan omaa suurhyökkäystään ranskalaisia vastaan, Sochocinin silta oli hänen oikean sivustansa kulkureitti. Napoleonin suunnitelmassa Pierre Augereau valtaa Sochocinin ja Kołoząbin sillat ja hyökkää Nowomiestoon. Sen jälkeen Sochocinin sillan kautta kulkisi Jean-de-Dieu Soultin IV armeijakunta venäläisten oikeaan sivustaan.
Sochocinin silta oli puolustajien kannalta hyvällä paikalla. Joki teki sillä kohtaa jyrkän mutkan lounaaseen ja joen mutkassa oli erittäin hyvä ampumapaikka tykeille useaan eri suuntaan vastarannalle. Wkra-joella ei ollut kylän kohdalla ylä- eikä alajuoksuun päin kahluupaikkoja kohtuullisella etäisyydellä.
Ranskalaisten tiedustelupartio saapui aamulla 23. joulukuuta Sochociniin. Tiedustelijat huomasivat sillan olevan käyttökunnossa. Tiedustelijoiden käynnin jälkeen Davidovski aloitti sillan purkamisen saatuaan siihen ohjeet Barclay de Tollyltä.
Seuraavana päivänä klo 11.00 saapui Heudeletin divisioona Sochociniin. Davidovski oli piilottanut joukkonsa metsän suojaan[20].
Aluksi Heudelet yritti löytää kahluupaikan virran yli ja samanaikaisesti hän lähetti partion korjaamaan siltaa. Venäläiset ajoivat korjauspartion pois. Klo 12.30 Heudelet päätti yrittää vallata sillan suoralla hyökkäyksellä. Venäläiset torjuivat hyökkäyksen. Davidovski raportoi Barclay de Tollylle ja sai kuulla noin 13.30 ranskalaisten ylittäneen Kołoząbin sillan ja Barclay de Tollyn vetäytymisestä. Davidovski sai vetäytymiskäskyn Nowomiastoon. Reserviyksikkönä olleet musketöörit suojasivat Davidovskin vetäytymistä vasemmalla sivustalla. Auringon laskettua Davidovski liittyi Barclay de Tollyn joukkoon Nowomiastossa ja jatkoi matkaansa Strzegociiniin.
Bieżuńin taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan marsalkka Jean-Baptiste Bessiéresin etuiskujoukot hyökkäsivät 19. joulukuuta Biezuniin ja valtasivat sen. Kaupunki oli strategisesti tärkeä preussilaiselle kenraalimajuri L'Estocqille. L'Estocq määräsi hyökkäykseen kaksi jalkaväkirykmenttiä, yhden rakuunarykmentin, kaksi husaarirykmenttiä sekä hevospatterin. Hyökkäysjoukot saapuivat Bieżuńiin. Bessiéresin joukkoja oli vahvistettu merkittävästi. Preussilaisten saavuttua Grouchy hyökkäsi ja työnsi preussilaiset takaisin Soldaun suuntaan[21]. Preussilaiset juuttuivat soistuneeseen metsään ja heitä jäi vangiksi 500 miestä ja sotasaaliiksi ranskalaiset saivat 5 tykkiä. Ranskalaisten tappioita kuvataan pieniksi. Preussilaisten kaatuneita ja haavoittuneita ei ole raportoitu[22].
Soldaun taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_1806.png)
Ranskan marsalkan Michel Neyn VI armeijakunta hyökkäsi Górznossa 24. joulukuuta preussilaisia vastaan ja työnsi ne pois. Seuraavaksi hän lähetti Jean Gabriel Marchandin divisioonan Soldauhin ja Mławaan[23], toisen divisioonansa hän jätti Górznoon. Marchand hyökkäsi 25. joulukuuta kahden rykmentin voimin yhtä Soldaussa olevaa preussilaista pataljoonaa vastaan ja sai kaupungin haltuunsa klo 14.00. Mławasta saapui loput Marchandin divisonasta. L'Estocq hyökkäsi Soldauhin noin klo 17 mutta hän ei onnistunut tunkeutumaan kaupunkiin raivokkaasta lähitaistelusta huolimatta. L'Estocq vetäytyi Neidenburgiin (puol. Nidzica) ja menetti yhteyden Venäjän armeijaan [24].
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bennigsen vastusti Kamenskin vetäytymiskäskyä ja asettui puolustukseen 26. joulukuuta (J: 14. joulukuuta) 1806 Pułtuskiin. Sattuman oikusta taisteltiin Pultuskin taistelu ja 20 kilometriä luoteeseen Pultuskista Golyminin taistelu samana päivänä.
Soult ei onnistunut kiertämään venäläisten oikeaan sivustaan. Tämän takia kariutui Napoleonin suunnitelma katkaista perääntyvien venäläisten joukot ja saartaa heidät Narew-joelle ansaan.
Venäjän 5. ja 7. divisioonat perääntyivät kohti Rozanissa olevia pääjoukkoja. Bennigsen perääntyi Narew-joen Nowogródiin, jossa se liittyi 1. tammikuuta 1807 (J: 20. joulukuuta 1806) Buxhoevdenin armeijaan. Napoleon pysäytti etenemisensä 28. joulukuuta (J: 16. joulukuuta) kadottaessaan yhteyden venäläisiin ja perusti talvileirin. Ranskalaiset olivat väsyneitä ja tyytymättömiä ja heidän huoltonsa oli epäjärjestyksessä[25]
Vihollisuudet alkoivat aika pian. Bennigsen nimitettiin armeijan komentajaksi ja hän ryhtyi yllätykselliseen talvioperaatioon hyökkäämällä alkuvuodesta 1807 ranskalaisten vasempaan sivustaan. Mohrungenin taistelu taisteltiin 25. tammikuuta (J: 13. tammikuuta). Napoleon teki vastahyökkäyksen 03. helmikuuta (J: 22. tammikuuta) Jonkowon taistelussa ja 06. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) oli Hoofen taistelu ennen suurta Eylaun taistelu. Napoleonin rintaman oikealla sivustalla V armeijakunta taisteli Ostrolekassa erillisen taistelun venäläisiä vastaan 16. helmikuuta (J: 04. helmikuuta).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Petre, F. Loraine: Napoleon's Campaign In Poland 1806-1807. Lontoo, UK: Greenhill Books, 2001. ISBN 1-85367-441-9 (englanniksi)
- Smith, Digby (1998). The Greenhill Napoleonic Wars Data Book: Actions and Losses in Personnel, Colours, Standards and ArtilleryActions and Losses in Personnel, Colours, Standards and Artillery, 1792–1815.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Huomioitavaksi, että tähän aikaan ei ollut virallista lippua, trikolori oli sotilaitten varustuksissa ja kaksoiskotka edusti Tsaarin virallista valtiosymbolia.
- ↑ a b Robert Goetz The Napoleon series Action at Borkowo
- ↑ a b c Robert Goetz The Napoleon series Action at Kolozab
- ↑ a b Robert Goetz The Napoleon series Action at Sochocin
- ↑ a b c d e Petre, F. Loraine s. 81
- ↑ a b Petre, F.Loraine s. 85
- ↑ Petre, F. Loraine s. 38–39
- ↑ Petre, F. Loraine s. 70
- ↑ Petre, F. Loraine s. 40
- ↑ Petre, F. Loraine s. 73
- ↑ Petre, F. Loraine s. 76
- ↑ Petre, F. Loraine s. 79
- ↑ a b Petre, F. Loraine s. 80
- ↑ Smith, Digby s. 234. Smith ilmoittaa täyden 18 pataljoonan vahvuuden, mutta ei mainitse ratsuväkeä
- ↑ Millar, Vasen sivusta
- ↑ Voltigeur-jalkaväki toimi ranskalaisen linjajalkaväen kevyenä jalkaväkenä. Voltigeurien tehtävä oli lähinnä kahakoiminen ja tiedustelu
- ↑ Petre, F. Loraine s. 81–82
- ↑ Petre, F. Loraine s. 83
- ↑ a b Petre, F. Loraine s. 84
- ↑ Robert Goetz The Napoleon series action at Sochocin mainitsee 2. divisioonan jääkäripataljoonien harjoitelleen metsätaistelua Karjalassa. Davidovskin 2. Divisioona on alun perin perustettu 10. joulukuuta 1796 (J: 29. marraskuuta) Vanhassa Suomessa suomalaisesta jääkäriosaston 2. pataljoonasta. Johtopäätöksenä voidaan olettaa, että ainakin osa joukosta oli Vanhasta Suomesta
- ↑ Petre, F. Loraine s. 86-87
- ↑ Smith, Digby s. 234–235
- ↑ Petre, F. Loraine s. 87
- ↑ Petre, F. Loraine s. 87–88
- ↑ Petre, F. Loraine s. 117
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Михайловский-Данилевский, Александр Иванович (1846). Описание второй войны Императора Александра с Наполеоном в 1806 и 1807 годах, Санкт-Петербург., 1846.
- Biezunin taistelukuvaus (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Czarnovon taisteluun osallistuneet joukot ja taistelukartat (englanniksi)
- Borkowon taisteluun osallistuneet ranskalaiset ja venäläiset joukot (ranskaksi)
- Kolozabin ja Sochocinin taisteluun osallistuneet joukot ja taistelualueen kartta (ranskaksi)
- Soldaun taistelukuvaus ja siihen osallistuneet preussilaiset joukot (ranskaksi)