Jonkowon taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jonkowon taistelu
Osa Napoleonin sotia
Päivämäärä:

3. helmikuuta (J: 22. tammikuuta) 1807

Paikka:

Bergfried ja Jonkendorf, Preussin kuningaskunta

Lopputulos:

Ratkaisematon

Osapuolet

Ranskan keisarikunta

Venäjän keisarikunta[1]

Komentajat

Ranskan marsalkka Jean-de-Dieu Soult

Kenraalimajuri Nikolai Kamenski

Vahvuudet

Ranskalaisten erikseen koottu iskuosasto

Venäläisten 14. divisioona

Tappiot

800[2]

300[2]

{{Neljäs liittokunta}}

Jonkowon taistelu (engl. Battle of Jonkowo; Battle of Allenstein), (ven. Сражение при Янкове; Битва при Бергфриде), (ransk. Bataille de Jonkowo [Inkowo]; Bataille d'Allenstein) (puol. Bitwa pod Olsztynem; Bitwa pod Jonkowem) kutsutaan myös Bergfriedin taisteluksi[3]. Venäläiset olivat jäämässä ansaan Mohrungenin taistelun jälkeen ja vetäytyivät. Jonkowon taistelu oli ensimmäinen kahdesta vetäytymistaistelusta ennen suurta Eylaun taistelua. Bergfried (puol. Barkweda) ja Jonkendorf (puol. Jonkowo) sijaitsevat Warmia-Masurian voivodikunnassa Koillis-Puolassa.

Taistelun yleistaustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pultuskin ja Golyminin taisteluiden jälkeen Napoleon pysäytti etenemisensä 28. joulukuuta (J: 16. joulukuuta) kadottaessaan yhteyden venäläisiin ja sijoitti armeijakuntansa pääosin talvileiriin Wkra, Veiksel, Bug ja Narev -jokien väliselle alueelle[4]. Ranskan marsalkka Bernadotten I armeijakunta sijoitettiin laajalle alueelle Napoleonin vasemmalle sivustalle. Päämaja oli Osterodessa (puol. Ostróda) ja se oli levittäytynyt alueille Elbling (puol. Elbląg ) ja Marienwerder (puol. Kwidzyn) ja sen piti tarkkailla Veikselinhaffin ja Thornin (puol. Toruń ) alueita[5]

Battle of Eylau Campaign Map, Jan.-Feb. 1807
Bennigsenin hyökkäysreitti Mohrungeniin ja Jonkowoon.

Ratsuväen kenraali Levin August von Bennigsen nimitettiin 8. tammikuuta 1807[6] Venäjän armeijan komentajaksi ja hän ryhtyi yllätykselliseen talvioperaatioon suunnittelemalla hyökkäyksen hyökkäämällä ranskalaisten vasempaan sivustaan. Venäläiset suorittivat pitkän marssin hyökätessään ranskalaisten kimppuun. Mohrungenin taistelu taisteltiin 25. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) 1807. Venäläiset etenivät taistelun jälkeen Jonkowon/Bergfriedin alueelle. Kasakkapartion onnistui ottamaan kiinni ranskalaisten lähetin ja venäläiset saivat käsiinsä Napoleonin hyökkäyssuunnitelman[7] Bennigsen totesi joutuneensa ansaan ja antoi vetäytymiskäskyn.

Taistelusuunnitelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset keskusta oli Jonkowon kylässä, vasen sivusta oli Mondtkenin (puol. Matki ) kylässä. Kenraalimajuri Nikolai Kamenski oli sijoittanut 14. divisioonansa Bergfriediin suojaamaan Alle puol. Łyna -joen ylittävää siltaa. Kamenskilla oli neljä pataljoonaa Bergfriedissä ja niitä tuki kolme preussilaista tykkipatteria[8]. Yksi venäläisten pataljoona suojasi joen toisella puolella olevaa Bedrgfriedin kylää. Bergfried on noin 4 kilometriä koilliseen Jonkowosta.

Aikaisin aamulla Ranskan marsalkat Michel Ney ja huomasi Michael Barclay de Tollyn etuiskujoukot etenevän Allensteinista puol. Olsztyn Jonkowoon. Napoleon kokosi hetkessä pienen hyökkäysosaston; kaksi divisioonaa Ney:ltä, kolme divisioonaa Jean-de-Dieu Soultilta, osan Keisarillisesta Kaartista ja ratsuväkeä Joachim Muratin reserviratsuväestä.

Soultin tuli hyökätä divisionineen Bergfriediin ja siten jatkaa venäläisten vasempaan sivustaan. Venäläisten keskustaan suunnattaisiin tykistökeskitys, jotta siellä oleva venäläisten keskusta ei pystyisi lähettämään apuvoimia Kamenskin avuksi.

Taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Passagre(puol. Pasłęka)-joen ylittävän vanhan sillan paalut Bergfriedissä (puol. Barkweda) vuonna 2014

Ranskalaisten 24. kevyt jalkaväki hyökkäsi noin 15.00 Bergfriefin kylään. Ranskalaisten 4. linjajalkaväki ja pataljoona 28. kevyestä jalkaväestä lähtivät kiertämään ja pyrkivät ylittämään joen. Venäläisten tykistön ja jalkaväen tulitus torjui ranskalaisten ensimmäisen hyökkäyksen sillalle ja kylään. Ranskalaisen toinen saarrostushyökkäys oli menestyksekkäämpi, mutta he eivät pystyneet tulituksen takia heti ajamaan takaa perääntyviä venäläisiä. Ranskalaiset ylittivät sillan pakottaen venäläisten tykistön vetäytymään. Venäläiset lähtivät välittömästi pistinhyökkäykseen vastahyökkäykseen ja käsikähmän jälkeen saivat sillan takaisin haltuunsa[2].

Ranskalaisten kiertävät joukot yrittivät löytää ylimenopaikkaa. Joki oli jäässä mutta jään päällä oli syvä kerrostuma pehmeää lunta. Iltaan mennessä Soult oli varmistanut jalansijan Alle-joen vastarannalla, jossa osa Soultin joukoista yöpyi. Illan pimetessä ja venäläisten puolustuksen takia ranskalaiset eivät saaneet enempää menestystä.

Jälkitapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Waltersmühlin (puol. Konradowo) kamppailun muistotaulu vuonna 2014.

Ranskalaisten saatua sillanpääaseman Alle-joen länsirannalla venäläisten asema Jonkowossa heikkeni ratkaisevasti ja Bennigsen päätti yöllä 3.–4. helmikuuta aloittaa vetäytymisen Landsbergiin puol. Górowo Iławeckie. Hänellä ei ollut tietoa, että Soult oli Bergfriedissa tai Davout eteni Guttstadtiin puol. Dobre Miasto. Bennigsen halusi varmistaa yhteydet Königsbergiin (ven. Калининград, Kaliningrad). Venäläiset marssivat kolmessa kolonnassa, joita johtivat kenraaliluutnantti Osten-Sacken, kenraaliluutnantti Golitsyn ja kenraaliluutnantti Nikolai Tutškov Wolfsdorfin (puol. Wilczkowo) ja Arnsdorf in (puol. Lubomino) kautta. Jälkijoukkoja armeijan jäljessä johti kenraaliluutnantti Pjotr Bagration, myös ne olivat kolmessa kolonnassa: kenraalimajuri Karl Gustav Baggovut oikealla, keskellä kenraalimajuri Michael Barclay de Tolly ja vasemmalla kenraalimajuri Jevgeni Markov. Armeijan perässä seurasivat Ney, Murat ja Soult[9].

Baggovut joutui Waltersmühlissa (puol. Konradowo) Neyn kanssa ankaraan ratsuväkitaisteluun. Bagration lähetti vahvistuksia ja kun Baggovut sai yhteyden Markovin kolonnaan pystyi hän jatkamaan taistelua. Illan pimetessä taistelu taukosi.[9]

Venäläisten vetäytymisen aikana Napoleonin armeija ahdisteli venäläisiä. Lopulta Landsbergin edustalla tapahtui toiseksi viimeinen viivytystaistelu Hoofen taistelussa 6. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) ennen veristä ja suurta armeijoiden täysimittaista kohtaamista Eylaun taistelussa Preussisch-Eylaussa (ven. Багратионовск, Bagrationovsk).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Petre, F. Loraine: Napoleon's Campaign In Poland 1806-1807. Greenhill Books, 2006. ISBN 9781853674419 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Huomioitavaksi, että tähän aikaan ei ollut virallista lippua, trikolori oli sotilaitten varustuksissa ja kaksoiskotka edusti Tsaarin virallista valtiosymbolia.
  2. ↑ a b c Petre, F. Loraine s.150
  3. ↑ Taistelusta käytetään Jonkowon puolalaista nimeä vaikka kylän saksalainen nimi on Jonkendorf. Suurin osa päivän taisteluista tapahtui Bergfriedissa
  4. ↑ Petre, F. Loraine s. 114
  5. ↑ Petre, F.Loraine Petre s.116
  6. ↑ Petre, F. Loraine s. 127
  7. ↑ Petre, F. Loraine z. 145
  8. ↑ Petre, F. Loraine s. 149
  9. ↑ a b Petre, F. Loraine s. 152

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mihailovski-Danilevski, Aleksandr Ivanovitš: Описание второй войны Императора Александра с Наполеоном в 1806 и 1807 годах, s. 455. Тип. Штаба Отд. корпуса внутр. стражи, 1846. (venäjäksi)
  • Smith, Digby: The Greenhill Napoleonic Wars Data Book: Actions and Losses in Personnel, Colours, Standards and Artillery, 1792-1815, s. 52. Greenhill Books, 1998. ISBN 1853672769 (englanniksi)
  • Battle of Jonkowo, 3 February 1807 historyofwar.org. (englanniksi)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jonkowon_taistelu&oldid=22782759”