Ctenolophonaceae

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ctenolophonaceae
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Ylälahko: Rosanae
Lahko: Malpighiales
Heimo: Ctenolophonaceae
Exell & Mendonça
Suvut
  • Ctenolophon Oliv.
Katso myös

  Ctenolophonaceae Wikispeciesissä
  Ctenolophonaceae Commonsissa

Ctenolophonaceae on pieni kasviheimo koppisiemenisten Malpighiales-lahkossa. Sen ainoa suku on Ctenolophon.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ctenolophon-lajit ovat puita, joiden soluissa on oksalaattikiteitä ja karvat ovat kimppuina tai tähtikarvoja. Silmut ovat suomuisia. Lehdet ovat vastakkaisia, korvakkeellisia ja ehytlaitaisia. Kukinto sijaitsee varsipäätteisesti. Kukkanuput ovat pitkänomaisia. Verhiö on tyveltään kasvanut yhteen, teriö toimii kukkanupussa suojuksena, on kierteinen eli kontortti ja kariseva. Pohjuskehrä on 10-liuskainen, liuskat sijaitsevat vuorottain heteiden kanssa. Hetiö on tyveltään kasvanut yhteen ja kiinnittyy kehrään. Sikiäin on yhdislehtinen ja koostuu kahdesta emilehdestä; väliseinät ovat ohuita. Vartalo on lyhythaarainen. Hedelmä on kota ja turvonneen verhiön suojaama, yksisiemeninen. Siemen pysyy kodan keskipylvääseen kiinnittyneenä kotaliuskojen karistessa ja on vaipallinen; vaippa (arillus) on enemmän tai vähemmän karvainen. Siemenessä on runsas endospermi ja hyvin suuret sirkkalehdet poimuttuneina.[1]

Ctenolophon-suku kasvaa Länsi-Afrikassa ja Malaijien saaristossa[1].

Ctenolophon-lajeja tunnetaan kolme. Aiemmin ne on liitetty pellavakasvien (Linaceae) yhteyteen, jotka edelleenkin kuuluvat samaan lahkoon, mutta läheisimmiksi sukulaisheimoiksi ovat osoittautuneet Erythroxylaceae ja mangrovepuukasvit (Rhizophoraceae). Näiden kolmen heimon kladia voidaan nimittää ritsoforoideiksi, ja sille ovat ominaisia mm. vastakkainen lehtiasento, korvakkeiden suojaama päätesilmu, nivelikkäät kukkaperät, hetiön ulkopuoleinen mesiäinen, kymmenen hedettä, jotka ovat eripituisia kahdessa kiehkurassa, tyvikiinnitteiset ja tyvestään yhtyneet ponnet, yhdislehtinen sikiäin, kärki-istukka, pallomaiset tai liuskaiset luotit, kunkin emilehden kaksi siemenaihetta, hedelmän verhiöllisyys ja vaipalliset siemenet.[1]

  1. a b c Stevens 2001–, Viitattu 1.2.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]