Celastrus paniculatus
| Celastrus paniculatus | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Celastrales |
| Heimo: | Kelaskasvit Celastraceae |
| Alaheimo: | Celastroideae |
| Suku: | Kelasköynnökset Celastrus |
| Laji: | paniculatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Celastrus paniculatus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Celastrus paniculatus on kelaskasvien heimoon ja kelasköynnösten sukuun kuuluva kasvilaji, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Jo vuonna 1797 Carl Ludwig Willdenow kutsui lajia saksankielisellä triviaalinimellä Rispenblütiger Celastrus sekä kuvasi lajin tieteelle. Laji on yleinen Australaasiassa. Kasvinosia käytetään monin tavoin.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvutapa ja lehdet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Celastrus paniculatus on kesävihanta, kietoutuva suuri pensas tai liaani, jonka varren halkaisija on korkeintaan 23 senttimetriä. Vaaleanruskea, karkea ja halkeileva, korkkimainen kuori irtoaa pieninä kaistaleina. Oksien kuori on hienokarvaista tai kaljua. Lehtihangoissa sijaitsevat 1–2 millimetrin pituiset silmut ovat pienehköjä ja kolmikulmaisia.
Vuorottaiset lehdet jakautuvat lehtilapaan ja 6–16 millimetrin mittaiseen lehtivarteen. Yksinkertainen, kalju lehtilapa on pituudeltaan 5–10 senttimetriä ja leveydeltään 2,5–5 senttimetriä, soikea-kiilamainen. Lehtilavan tyvi on tylppä tai pyöreähkö ja lehdenkärki terävä. Sahalaitaisessa lehdessä on 5–7 paria sivusuonia, jotka ovat alapinnalta harvakarvaisia. Pienehköt, lineaaliset korvakkeet putoavat aikaisin pois.
Kukat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinassa lajin kukinta-aika vaihtelee huhtikuusta kesäkuuhun. Celastrus paniculatus on kaksikotinen ja kasvi, jonka päätteelliset, riippuvat, suurehkot, haaroittuvat kukinnot ovat pituudeltaan 2–5, joskus 10 senttimetriä. Kukinnon keskiruoti ja 3–6 millimetrin pituinen kukkavarsi ovat joskus villakarvaisia.
Kasvin yksineuvoiset, vihertävät, viisiteräiset kukat ovat pituudeltaan 2–3, ja leveydeltään 1,2–1,8 millimetriä. Hede- ja emikukat ovat suunnilleen samankokoisia ja näyttävät melko samanlaisilta. Verhiö on kellomainen. Viisi vapaata, kattotiilimäisesti päällekkäistä verholehteä ovat noin millimetrin pituisia ja 1,5 millimetrin levyisiä, munanmuotoisia. Viisi vapaata terälehteä ovat pituudeltaan 2,5–3, leveydeltään 1–1,5 millimetriä ja pitkähköjä-soikeita. Kalvomainen kiekko on kupolinmuotoinen ja heikosti viisilohkoinen. Kiekon reunoilla sijaitsee viisi noin 3 millimetrin mittaista hedettä. Lyhyet palhot ovat naskalimaisia. Kolme emiä ovat kasvaneet yhteen kolmiosaiseksi, 2–2,5 millimetrin mittaiseksi ja kehänpäälliseksi sikiäimeksi. Jokaisessa sikiäinontelossa on yksi tai kaksi pystyä siemenaihetta. Paksu, pylväsmäinen vartalo päättyy kolmilohkoiseen luottiin. Emikukissa on staminodeja ja hedekukissa kapeita pistillodeja.
Hedelmät ja siemenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oranssinkeltaiset, sileäpintaiset kotahedelmät kypsyvät heinä–syyskuussa ja ovat läpimitaltaan 1–1,3 senttimetriä. Kota avautuu kolmena nahkamaisena liuskana ja sisältää 3–6 siementä. Siemenvaippa on oranssinpunainen ja mehevä. Sen alla on oikea ruskehtava ja soikea siemen, joka pituus on 3,5–5,5 ja leveys 2–5 millimetriä.
Kromosomiluku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvin kromosomiluku on 2n = 46.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Celastrus paniculatusin laaja luontainen levinneisyysalue sisältää Intian niemimaan (Intia, Pakistan, Nepal, Sikkim, Sri Lanka), Kiinan kansantasavallan, Taiwanin, Indonesian, Kambodžan, Laosin, Malesian, Myanmarin, Andamaanit ja Nikobaarit, Thaimaan, Vietnamin ja Uuden-Kaledonian. Kiinassa laji kasvaa metsäisillä rinteillä 200–2000 metrin korkeudella Guangdongin, Guangxin, Guizhoun, Hainanin sekä Yunnanin maakunnissa. Intiassa laji on laajalle levinnyt ja kasvaa pääasiassa kesävihannissa metsissä 1800–2000 metrin korkeudella. Joillakin trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, kuten Australiassa ja Floridassa kasvi esiintyy vieraslajina.
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin kuvasi ensimmäisenä Carl Ludwig Willdenow vuonna 1797 teoksessa Caroli a Linné Species plantarum..., neljännessä painoksessa, luvussa 1, osassa 2 ja sivulla 1125. Kasvumuotojen moninaisuuden takia alalajien määritteleminen on erittäin vaikeaa, minkä vuoksi Flora of China ei ota niitä huomioon.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Celastrus paniculatusin lehtiä ja siemeniä käytetään lääkekasveina. Kasvin siemenet sisältävät yli 50 prosenttia öljyä. Tätä öljyä käytetään Yunnanissa lamppuöljynä ja saippuan raaka-aineena. Monissa farmaseuttisissa tutkimuksissa käsitellään kasvin vaikutusta keskushermostoon ja öljyn alkaloidifraktioiden rauhoittavaa vaikutusta. Siemenistä puristettua öljyä käytetään perinteisesti intialaisessa Unani- ja Ayurveda-lääkinnässä. Sen sanotaan auttavan esimerkiksi anemiaan, kuumeeseen, reumatismiin ja syfilikseen. Useiden farmakologisten tutkimusten mukaan öljyn pitäisi auttaa vähentämään stressiä.
