Carl von Otter
| Carl von Otter | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. elokuuta 1766 Åkedal |
| Kuollut | 20. lokakuuta 1813 (47 vuotta) Länsi-Götanmaa, Ruotsi |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Ruotsi |
| Taistelut ja sodat | Kustaa III:n sota, Suomen sota |
| Sotilasarvo | Eversti |
| Kunniamerkit |
RSO 1802 RmstkSO 1808 |
Carl von Otter (13. elokuuta 1766 – 20. lokakuuta 1813 Länsi-Götanmaa) oli ruotsalainen eversti. Hän osallistui Kustaa III:n sotaan ja Suomen sotaan.
Von Otter oli vapaaherrallisen von Otter -suvun jäsen. Hänen vanhempansa olivat Porin rykmentin komentaja eversti Sebastian von Otter ja Maria Margareta Hierta. Vuonna 1800 von Otter avioitui 21. syyskuuta 1806 Vaasassa Katarina Charlotta Krookin (27. heinäkuuta 1785 – 27. heinäkuuta 1839) kanssa. Aviopari oli lapseton.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carl von Otter aloitti sotilasuransa vapaaehtoisena Skaraborgin rykmentissä 5. syyskuuta 1767. Hänet korotettiin majoitusmestariksi 15. heinäkuuta 1777, kersantiksi 15. elokuuta 1778 ja toiseksi adjutantiksi aliluutnantin palkalla 16. joulukuuta 1779.[1]
Carl von Otter osti vänrikin viran 23. elokuuta 1783 Hämeenlinnan rykmentistä[1]. Hänestä tuli luutnantti 20. joulukuuta 1784 Pohjanmaan rykmentin Pyhäjoen komppaniaan ja hänen virkatalonaan oli Marttila Pohjankylässä Kalajoella[2]. Hänet siirrettiin Närpiön komppanian 20. huhtikuuta 1785 luutnantiksi virkatalonaan Öist Lapväärtissä[3].
Carl von Otter ylennettiin alikapteeniksi (eli esikuntakapteeniksi) Henkikomppaniaan 23. lokakuuta 1789. Samalla hänen virkatalokseen määrättiin Rökiö Kullaksen kylästä Vöyristä[4]. Hän palveli Henkikomppanian päällikkönä Kustaa III:n sodan aikana ja otti komppanioineen osaa Verelän, Högforsin ja Ahvenkosken taisteluihin. Henkikomppaniassa von Otter palveli, kunnes 26. marraskuuta 1794 saakka siirtyi Hämeen rykmentin värvättyyn jalkaväkipataljoonaan[4].[5]
Carl von Otter palasi Pohjanmaan rykmenttiin majuriksi 15. marraskuuta 1799 virkatalonaan Ikola Isossakyrössä. Tässä virassa hän palveli 19. syyskuuta 1809 saakka, jolloin hän siirtyi Älvsborgin rykmenttiin. Hänet ylennettiin armeijan everstiksi ja kuninkaan yliadjutantiksi 29. kesäkuuta 1809.[6][5]
Suomen sodassa von Otter johti Ruotsin joukkoja venäläisiä vastaan esimerkiksi Samelinlakson[7], tappiolliseen Parjakannevan[8] ja Nummijärven taisteluissa[9].
Von Otter kuoli 20. lokakuuta 1813 virka-asunnossaan Länsi-Götanmaalla.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruismäki, Liisa: ”Kauhajoen taistelut”, Kauhajoen historia: esihistoriasta vuoteen 1918. Jyväskylä: Kauhajoen kunta ja seurakunta, 1987. ISBN 951-99888-2-3
- Elgenstierna, Gustaf: Den introducerade svenska adelns ättartavlor med tillägg och rättelser. Tukholma: P A Nordstedt & Söners Förlag, 1930.
- Wirilander, Kaarlo: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718–1810 – virkatalonhaltijain luettelo. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1953.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Elgenstierna, Gustaf 1930
- ↑ Wirilander taulu 805 s. 320
- ↑ Wirilander taulu 797 s. 316
- ↑ a b Wirilander taulu 767 s. 300
- ↑ a b c Svenskt biografiskt handlexikon /II:243. Runeberg-projekti, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2008). (ruotsiksi)
- ↑ Wirilander taulu 765 s. 299
- ↑ Ruismäki, Liisa 1987, s. 393
- ↑ Ruismäki, Liisa 1987, s. 394
- ↑ Ruismäki, Liisa 1987, s. 398