Carl Gustaf Olsoni
Carl Gustaf Olsoni (23. kesäkuuta 1862 Sakkola – 21. lokakuuta 1923 Helsinki) oli suomalainen kirkkoherra ja Helsingin Diakonissalaitoksen johtaja.[1][2][3]
Olsonin vanhemmat olivat Kurkijoen kirkkoherra Adolf Emerik Olsoni (1823–1897) ja Maria Gustava Gräsbeck (k. 1895). Hän kävi Haminan kadettikoulua 1875–1879 ja sen jälkeen Helsingin ruotsalaista reaalilyseota päästen ylioppilaaksi 1881. Olsoni suoritti Helsingin yliopistossa teologisen erotutkinnon 1886 ja pastoraalitutkinnon 1889. Olsoni vihittiin papiksi 1886. Hän teki 1893 ja 1894 opintomatkoja Saksaan, Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin.[1][2][3][4]
Olsoni oli Kurkijoen kirkkoherrana toimineen isänsä apulaisena 1886–1889, Pitkärannan tehtaan saarnaajana 1889–1893 sekä Helsingin papiston apulaisena ja samalla Diakonissalaitoksen johtajana ja saarnaajana 1893–1899. Hänet valittiin Kurkijoen kappalaiseksi 1898, ja hän hoiti tätä virkaa 1899–1912. Oman virkansa ohessa hän oli Kurkijoen vt. kirkkoherrana kirkolliskokouksen aikana 1903 ja valtiopäivien aikana 1904. Helsingin pohjoisen ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana Olsoni oli vuodesta 1912 alkaen ja sen lisäksi Helsingin saksalaisen seurakunnan vt. kirkkoherrana heinä-elokuussa 1913. Olsoni sai rovastin arvon 1918. Olsoni hoiti myös Helsingin seurakuntien yhteistä arkistoa ja oli Nya Svenska läroverketin uskonnon opettajana 1893–1899, Svenska Privata Läroverket för flickor i Helsingfors-koulussa uskonnon opettajana 1893–1897 sekä Privata svenska flickskolan i Helsingfors-koulussa uskonnon opettajana 1895–1899.[1][2][3]
Olsoni oli Itä-Karjalan maanviljelysseuran, Kurkijoen nuorsuomalaisen yhdistyksen, Kurkijoen osuusmeijerin, Sortavalan Evankelisen Yhdistyksen, Helsingin diakonissalaitoksen, Helsingin kaupunkilähetyksen, Helsingin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen ja Helsingin maanviljelyslyseon johtokuntien jäsenenä. Hän toimi Kurkijoen kuntakokouksen varapuheenjohtajana.[1][3]
Carl Gustaf Olsoni oli naimisissa vuodesta 1886 Anna Eleonora (Elli) Öhqvistin (1863–1927) kanssa.[1][2] Heidän poikansa oli alikirjastonhoitaja, toimittaja ja kääntäjä Emerik Olsoni.[5] Olsonin veljiä olivat Raivolan ja Terijoen nimismies, filosofian maisteri ja varatuomari Arthur Emerik Olsoni (1855–1904) ja turkulainen lääkäri Ismael Filip Olsoni (1870–1926).[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Olsoni, Karl Gustaf. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu 22.10.2023)
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Carl Gustaf Olsoni
- ↑ a b c d Carl Gustaf Olsoni, Iltalehti, 22.10.1923, nro 245, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Adolf Emerik Olsoni. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 22.10.2023.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1904, matrikkelinumero 29163
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Emerik Olsoni : Carl Gustaf Olsoni'n haudalla 25. X. MCMXXIII. Helsinki 1924
- Pauli Vaalas : Yhden asian mies: Carl Gustaf Olsoni, eräs diakonian uranuurtaja. Kirjaneliö, Helsinki 1982 ISBN 951-600-576-4
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
