Candida albicans
| Candida albicans | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Luokka: | Saccharomycetes |
| Lahko: | Saccharomycetales |
| Suku: | Candida |
| Laji: | albicans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Candida albicans |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Candida albicans eli sammashiiva on Candida-sukuun kuuluva hiiva[2] ja on osa terveen ihmisen normaalia mikrobistoa. C. albicans esiintyy muun muassa iholla, kielessä ja ruoansulatuskanavassa. Sitä kutsutaan myös opportunistiseksi patogeeniksi, koska se voi aiheuttaa hiivasienitulehduksen, mikäli elimistön normaalin mikrobiston tasapaino muuttuu esim. antibioottikuurin aikana.[3] Patogeenisyyteen vaikuttaa esimerkiksi C. albicansin erittämä 31 aminohappoa pitkä peptiditoksiini, candidalysiini. [4] Candidalysiini aiheuttaa muun muassa epiteelisolujen ja DNA:n vaurioitumista. [4] Candidalysiinia koodaa ECE1-geeni. [4]
Biofilmin muodostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Biofilmin muodostumisen vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Candida albicans muodostaa biofilmin neljässä eri vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on kiinnittymisvaihe, jossa hiivasolut kiinnittyvät valikoituun pintamateriaaliin. Välivaiheessa hiivasolut muodostavat hyyfejä eli sienirihmamaisia rakenteita. Kypsymisvaiheessa biofilmin biomassa laajenee ja lääkkeiden kestävyys paranee. Viimeisessä vaiheessa biofilmi vapauttaa ympärilleen uusia hiivasoluja, joilla on parempi virulenssi. Hiiva- ja hyyfisolut ovat ratkaisevia biofilmin muodostumisen kannalta.[5]
Mainittakoon myös, että candidalysiinia eritetään hyyfivaiheessa. [4]
Zap1
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zap1, joka tunnetaan myös lyhenteillä Csr1 and Sur1, on sinkkiin reagoiva aktivaattoriproteiini. Zap1 on siis transkriptiotekijä, jonka olemassaoloa tarvitaan hyyfien tekoon C. albicansin biofilmin muodostuksessa. Zap1 myös kontrolloi hiiva ja hyphae-solujen tasapainoa, sinkin transportereita sekä geenejä, jotka säätelevät sinkin määrää C. albicansin muodostamissa biofilmeissä.[6]
Sinkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinkki (Zn2+) on tärkeä osa C. albicansin solujen toiminnalle. Zap1 kontrolloi sinkin pitoisuutta transporttereiden avulla. Näitä kyseisiä transporttereita ovat ZRT1 ja ZRT2, jotka kuuluvat ZIP-transportereihin. Sinkkipitoisuuden säätely soluissa on ylipäätään tärkeää solujen elintoimintojen kannalta. Liika pitoisuus on myrkyllistä soluille. ZRT1 kuljettaa sinkkiä soluihin korkealla affiniteetilla ja ZRT2 matalalla affiniteetilla.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Candida albicans (C. P. Robin) Berkhout, 1923 Catalogue of Life: 2019 Annual Checklist. Viitattu 11.11.2019.
- ↑ Candida albicans (C. P. Robin) Berkhout 1923 eol.org. Viitattu 11.11.2019.
- ↑ B. Anne Neville, Christophe d'Enfert, Marie-Elisabeth Bougnoux: Candida albicanscommensalism in the gastrointestinal tract. FEMS Yeast Research, 1.11.2015, nro 7. doi:10.1093/femsyr/fov081 ISSN 1567-1356 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ a b c d Tian-Yi Zhang, Yao-Qi Chen, Jing-Cong Tan, Jin-An Zhou, Wan-Ning Chen, Tong Jiang, Jin-Yin Zha, Xiang-Kang Zeng, Bo-Wen Li, Lu-Qi Wei, Yun Zou, Lu-Yao Zhang, Yue-Mei Hong, Xiu-Li Wang, Run-Ze Zhu, Wan-Xing Xu, Jing Xi, Qin-Qin Wang, Lei Pan, Jian Zhang, Yang Luan, Rui-Xin Zhu, Hui Wang, Changbin Chen, Ning-Ning Liu: Global fungal-host interactome mapping identifies host targets of candidalysin. Nature Communications, 27.2.2024, 15. vsk, nro 1, s. 1757. PubMed:38413612 doi:10.1038/s41467-024-46141-x ISSN 2041-1723 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Taissa Vieira Machado Vila, Sonia Rozental: Biofilm Formation as a Pathogenicity Factor of Medically Important Fungi. InTech, 2016. Teoksen verkkoversio Viitattu 28.2.2018. (englanti)
- ↑ Jonathan S. Finkel, Aaron P. Mitchell: Genetic control of Candida albicans biofilm development. Nature Reviews Microbiology, 2011/02, nro 2, s. 109–118. doi:10.1038/nrmicro2475 ISSN 1740-1534 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Juliane Claus, Andrés Chavarría-Krauser: Modeling Regulation of Zinc Uptake via ZIP Transporters in Yeast and Plant Roots. PLOS ONE, 8.6.2012, nro 6, s. e37193. doi:10.1371/journal.pone.0037193 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanti)