Caligula (elokuva)
| Caligula | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | |
| Käsikirjoittaja | Gore Vidal |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä |
|
| Kuvaaja | Silvano Ippoliti |
| Leikkaaja | Nino Baragli |
| Tuotantosuunnittelija | Danilo Donati |
| Pukusuunnittelija | Danilo Donati |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta |
 24. syyskuuta 1981 |
| Kesto |
156 minuuttia 145 minuuttia (Suomen ensi-illassa näytetty versio) |
| Alkuperäiskieli | |
| Budjetti | 22 miljoonaa dollaria |
| Tuotto | 23 438 120 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Caligula (alkuperäinen italialainen nimi Caligola[1]) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut italialais-amerikkalainen eroottinen historiaelokuva, jonka ohjasi eroottisista filmeistään tunnettu Tinto Brass. Myöhemmin Penthouse-lehden omistaja Bob Guccione lisäsi elokuvaan hardcore-kohtauksia. Siihen asti ylivoimaisesti kallein pornoelokuva (budjetti 15 miljoonaa dollaria)[2] tunnetaan yleisesti sen graafisista seksin ja väkivallan kuvauksista. Se onkin nykyään alan yksi tunnetuimmista kulttielokuvista, ja on yhä kokonaan kiellettynä monissa maissa.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva kertoo tarinan pahamaineisesta Rooman keisari Caligulasta, joka hallitsi Roomaa 37–41 jaa., hänen läheisistään, hallintatavasta, elämästä ja kuolemasta.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Malcolm McDowell | … | Caligula |
| Teresa Ann Savoy | … | Julia Drusilla |
| Guido Mannari | … | Macro |
| John Gielgud | … | Nerva |
| Peter O'Toole | … | Tiberius |
| Giancarlo Badessi | … | Claudius |
| Bruno Brive | … | Gemellus |
| Adriana Asti | … | Ennia |
| Leopoldo Trieste | … | Charicles |
| Paolo Bonacelli | … | Chaerea |
| John Steiner | … | Longinus |
| Mirella D'Angelo | … | Livia |
| Helen Mirren | … | Caesonia |
| Richard Parets | … | Mnester |
| Paula Mitchell | … | Subura, laulaja |
| Osiride Pevarello | … | Giant |
| Donato Placido | … | Proculus |
Elokuva Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa elokuva tuli ensi-iltaan leikattuna versiona 24. syyskuuta 1981 helsinkiläisessä Studio 1-2-3 -elokuvateatterissa.[5] Elokuvan leikattu versio on myös esitetty Suomen televisiossa yhden kerran: 10. heinäkuuta 1992 Kolmoskanavalla Club Eroticassa. Myöhemmin elokuva on julkaistu DVD:nä leikkaamattomana alkuperäisessä muodossa.
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo rankkaa dekadenssikuvausta riittävän Caligulassa kyllästymiseen asti ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]
Uusi versio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2023 Thomas Negovan koosti elokuvan 96-tuntisesta raakamateriaalista uuden version Caligula: The Ultimate Cut, jonka hän on sanonut olevan lähempänä alkuperäistä käsikirjoitusta kuin vuonna 1979 valmistunut elokuva.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tinto Brass: Caligula elonet.finna.fi. 1979. Viitattu 22.3.2020.
- ↑ a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ McDowell, Malcolm: Malcolm McDowell on Peter O'Toole: Caligula, catacombs and chicken gizzards Films. 17.12.2013. The Guardian. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Caligula (1979) British Film Institute – BFI. Viitattu 28.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Caligula Elonet.fi. Viitattu 27.2.2022.
- ↑ Catherine Bray: ‘An irresistible mix of art and genitals’: Caligula finally comes to Cannes The Guardian. 19.5.2023. Viitattu 19.5.2023. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Caligula Internet Movie Databasessa (englanniksi)