Bruno Canino
Bruno Canino (s. 30. joulukuuta 1935 Napoli) on italialainen pianisti ja säveltäjä.[1]
Canino aloitti pianonsoiton opintonsa Napolissa Vincenzo Vitalen johdolla ja jatkoi niitä Milanon konservatoriossa opettajinaan Enzo Calace sekä Bruno Bettinelli. Hänet palkittiin Kansainvälisessä Ferruccio Busoni -pianokilpailussa Bolzanossa vuosina 1956 ja 1958. Canino on kiertänyt solistina ja kamarimuusikkona Euroopassa, Japanissa, Kiinassa[2], Australiassa, Uudessa-Seelannissa[3], Kanadassa[3], Yhdysvalloissa[3] ja Etelä-Amerikassa[3]. Caninon yhteistyökumppaneiden joukossa ovat olleet jousisoittajat Itzhak Perlman, Lynn Harrell, Salvatore Accardo, Viktoria Mullova ja Uto Ughi. Hän aloitti 1950-luvulla esiintymisen pianoduona Antonio Ballistan kanssa ja on toiminut Trio di Milanon pianistina.[1]
Canino on työskennellyt monien modernin ohjelmiston säveltäjien kanssa. Hän on usein kantaesittänyt heidän teoksiaan ja saanut heiltä itselleen omistettuja teoksia. Säveltäjiin ovat kuuluneet Davide Anzaghi, Luciano Berio, Pierre Boulez, Sylvano Bussotti, Franco Donatoni, Mauricio Kagel, Rolf Liebermann, György Ligeti, Bruno Maderna, Luigi Nono, Karlheinz Stockhausen, Wolfgang Rihm ja Iannis Xenakis.[1][2] Canino on itse säveltänyt pianolle soolo- ja kamariteoksia.[1] Hän opetti pianonsoittoa entisessä opinahjossaan, Milanon konservatoriossa.[2] Lisäksi hän on tehnyt opetustyötä Bernissä ja pitänyt kansainvälisesti piano- sekä kamarimusiikkikursseja.[1] Canino on istunut monien kansainvälisten kilpailujen tuomaristoissa. Vuosina 1999–2001 hän toimi Venetsian biennaalin musiikkisektion johdossa.[3]
Canino on levyttänyt muun muassa Alfredo Casellan ja Claude Debussyn kokonaispianotuotannot sekä Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat.[2] Hän sai Viktoria Mullovan kanssa Edison-musiikkipalkinnon Sergei Prokofjevin, Maurice Ravelin ja Igor Stravinskyn teosten levytyksellä. Vuonna 1997 Caninolta julkaistiin kirja Vademecum for a Chamber Pianist.[1]
