Boaššu
Boaššu on saamelaisessa perinteessä tarkoittanut kodan kultillista takaovea ja sen ja tulisijan välistä aluetta, joka on ollut pyhä ja sallittu vain miehille.[1]
Boaššussa säilytettiin noitarumpua ja aseita, jotka olivat naisilta kiellettyjä asioita. Boaššun kautta miehet lähtivät metsästämään ja palasivat metsältä sekä kulkivat uhritoimituksiin. Kansanuskon käänteisajattelun mukaan boaššua hallitsi feminiininen Boaššuáhkká-niminen jumaluus. Siihen liittyvästä kultista tiedetään kuitenkin hyvin vähän, eikä siitä ole tietoja kuin läntisiltä saamelaisilta.[1][2]
Boaššun kautta kulkeminen oli yksi niistä muinaisuskon ilmentymistä, joita lähetyssaarnajat pyrkivät kriminalisoimaan ja muutenkin tyrehdyttämään. Niitä kiinninaulasi erityisesti Kemin Lapissa 1600-luvun puolivälin jälkeen vaikuttanut Gabriel Tuderus. Vaikka boaššun kautta kulkeminen vähitellen saatiin kitketyksi pois ja itse pesäsoppi muodostui patojen ja muiden tavaroitten säilytyspaikaksi, monet saamelaisnaiset pyrkivät vielä pitkään välttämään kodan takaosan kiertämistä.[2]
’Boaššu’ tunnettiin sanana lähes kaikilla saamelaiskielten alueilla. Se on lainattu myös Pohjois-Suomen murteisiin muodossa ’posio’, joka on jäänyt käyttöön Posion kunnan nimenä. Boaššu on samaa alkuperää kuin itämerensuomalaisten kielten sana ’pohja’. Se saattaa jopa olla vanha laina itämerensuomalaisilta. Sanaa on pidetty omaperäisenä, mutta joskus sitä on myös epäilty germaaniseksi tai vielä varhaisemmaksi indoiranilaiseksi lainaksi.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pulkkinen, Risto: ”Saamelaisten etninen uskonto”, Saamentutkimus tänään. (Toimittaneet Irja Seurujärvi-Kari & Petri Halinen & Risto Pulkkinen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-220-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||