Betanian luostari
.jpg)
Betanian jumalansynnyttäjän syntymän luostari (georg. ბეთანიის ყოვლადწმინდა ღვთისმშობლის შობის მონასტერი, Betaniis qovladtsminda ghvtismšoblis šobis monasteri), joka tunnetaan yleisesti nimellä Betania (georg. ბეთანია, /bɛˈtʰanɪa/), on keskiaikainen georgialaisortodoksinen luostari Georgian itäosassa Gardabanin piirikunnassa, noin 16 kilometriä maan pääkaupungista Tbilisistä lounaaseen. Se on huomattava esimerkki Georgian kuningaskunnan "kulta-ajan" arkkitehtuurista 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa. Se tunnetaan seinämaalauksistaan, joihin sisältyy ajan georgialaisten hallitsijoiden yhteiskuva.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Betania sijaitsee syrjäisessä ja metsäisessä Vere-joen laaksossa Kvemo Kartlin hallintoalueella Tbilisin lounaispuolella. Luostari on saanut nimensä Jerusalemin lähistöllä olevasta Betanian kylästä,[1] joka mainitaan Uudessa testamentissa Marian, Martan ja Lasaruksen kotikylänä.
Luostarin historia on tallennettu puutteellisesti georgialaiseen historialliseen kirjalliseen perinteeseen. Se oli Orbeli-suvulle kuulunut luostarikirkko. Luostarin eteläisessä poikkilaivassa on kuva luostarin lahjoittajista, Sumbat ja Liparit Orbelista. Georgian kruunu riisti Orbeleilta heidän läänityksensä väliaikaisesti 1100-luvun lopussa, mutta heidän myöhempi sukuhaaransa, Gostašabišvili-suku, näyttää omistaneen luostarin myöhemmin.
Georgian historia on täynnä konflikteja ja ulkomaiden hyökkäyksiä, jotka jättivät luostarin vähäväkiseksi ja puolittain raunioituneeksi. Se entisöitiin 1800-luvun jälkipuoliskolla munkkidiakoni Spiridon Ketiladzen yritysten ansioista. Hän erosi tehtävästään vuonna 1922, ja hänen paikalleen nousi munkkidiakoni Ilia Pantsulaia. Molemmat munkit ammuttiin neuvostokauden puhdistuksissa. Betania kuitenkin säilyi ainoana toimivana georgialaisena luostarina, vaikkakin vain epävirallisesti, vuoteen 1963 saakka, jolloin sekin jäi pois käytöstä 15 vuoden ajaksi. Vuonna 1978 Georgian tarmokas patriarkka Ilia II onnistui saamaan neuvostoviranomaisilta luvan luostarin avaamiseksi uudelleen. 1990-luvulla sitä korjattiin ja sen luostariyhteisön koko ja vaikutusvalta kasvoivat.[2]
Arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luostarin aluetta näyttää kiertäneen massiivinen muuri, josta on säilynyt vain viereiseen metsään kulkeutuneita yksittäisiä kiviä. Kompleksin säilyneisiin rakennuksiin kuuluvat Jumalansynnyttäjän syntymän kupolilla varustettu pääkirkko, joka on rakennettu 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa, pienempi Pyhän Yrjön hallikirkko vuodelta 1196 ja raunioitunut torni.
Jumalansynnyttäjän syntymän kirkko on neliön sisään sijoitetun ristin muotoinen, siinä on kupoli ja se on rakennettu kivestä. Itäisessä julkisivussa on joitakin koristekaiverruksia. Kirkon korkea kupoli, joka kohoaa hieman keskiakselista itään päin, lepää kahden läntisen vapaasti seisovan pilarin ja alttarin kielekkeiden varassa. Eteläisen pääsisäänkäynnin edessä on eteisrakennus, jossa on tähdenmuotoinen holvi. Nykytutkijat ovat arvelleet, että kirkko on itse asiassa laajennettu, kupolilla varustettu ja koristeltu versio aiemmasta, luultavimmin 900-luvulla rakennetusta basilikasta.[2]
Seinämaalaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon sisäosia koristavat pahasti vahingoittuneet seinämaalaukset, jotka muodostavat erään keskiaikaisen georgialaisen freskomaalauksen huippukohdista. Alttarin apsiksessa on rukousta kuvaava maalaus, josta on säilynyt vain Kristusta kuvaavia fragmentteja. Alttarin takaiset muurit on koristeltu freskoilla, joissa profeetat pitävät käsissään georgiankielistä kirjoitusta sisältäviä kirjoituskääröjä. Pohjoisseinä on kuvitettu tarinalla Kristuksen kärsimysnäytelmästä, kun taas eteläseinällä on näkymiä Vanhasta testamentista ja länsiseinällä tuomiopäivästä.
Luostarin pohjoinen poikkilaiva on tunnettu Georgian monarkkeja esittävästä noin vuonna 1207 valmistuneesta maalauksesta. Freskoon on maalattu Giorgi III:n (hallitsi 1156–1184), hänen tyttärensä Tamarin (hallitsi 1184–1213) ja Tamarin pojan Giorgi IV:n (hallitsi 1213–1223) muotokuvat. Venäläinen prinssi Grigori Gagarin löysi ja puhdisti Tamarin muotokuvan vuonna 1851 ja julkaisi piirustuksensa ja raporttinsa samana vuonna. Giorgi IV esitetään parrattomana nuorena miehenä georgialaisessa hoviasussa, mutta hänellä on kruunu ja miekka. Tästä voidaan päätellä, että Giorgi on kuvattu nuorena kuninkaana, joka oli kruunattu yhdessä äitinsä kanssa isänsä Davit Soslanin kuoleman jälkeen vuonna 1207. Maalaus auttaa siten suurpiirteisesti määrittämään Betanian kirkon iän. Nykytutkijoiden havaitsema tärkeä ja epätavallinen yksityiskohta on sädekehän puuttuminen kaikilta Betanian maallisilta hahmoilta. Sädekehää käytettiin tavallisesti georgialaisessa kuvastossa erottamaan kuninkaallinen henkilö muusta kansasta.[3]
-
Betanian arkkitehtuurin yksityiskohtia, prinssi Gagarin, 1847 -
Betanian seinämaalauksia, prinssi Gagarin, 1847 -
Betanian seinämaalauksia, prinssi Gagarin, 1847
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tamila Mgaloblishvili & Iulon Gagoshidze: The Jewish Diaspora and Early Christianity in Georgia. Teoksessa Mgaloblishvili, Tamila: Ancient Christianity In The Caucasus, s. 53. Routledge, 1998. ISBN 070070633X
- ↑ a b ბეთანიის მონასტერი (Betanian luostari). Orthodoxy.ge.
- ↑ Antony Eastmond: Royal Imagery in Medieval Georgia, s. 154–169. Penn State Press, 1998. ISBN 0271016280
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Betanian luostari Wikimedia Commonsissa
