Bertel Ekengren
| Bertel Ekengren | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1932 Harlu |
| Kuollut | 29. elokuuta 2022 (90 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | yrittäjä |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | diplomi-insinööri |
Karl Bertel Erik Ekengren (25. elokuuta 1932 Harlu[1] – 29. elokuuta 2022 Helsinki)[2] oli suomalainen rakennusalan yrittäjä ja EKE-yhtiöt-konsernin perustaja. Yrityksestä tuli 1980-luvulla Suomen suurin rakennusviejä Neuvostoliiton markkinoilla.
Bertel ”Eke” Ekengren syntyi Karjalan Läskelässä paperi-insinöörin pojaksi, valmistui ylioppilaaksi 1950 ja pääsi sitten Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan teknistä fysiikkaa. Hän vaihtoi pian pääaineensa rakennustekniikkaan ja valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1956.[1]
Bertel Ekengrenin isoäiti oli kotoisin Pietarista, minkä lisäksi Ekengrenien suvussa on suomalaista, ruotsalaista ja saksalaista perimää. Bertel Ekengren puhui ruotsia, suomea, saksaa, venäjää ja englantia sekä hieman ranskaa ja arabiaa.[3]
Ekengren kuoli 90-vuotiaana elokuussa 2022.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ekengren työskenteli aluksi eri toimistoissa, kunnes perusti puolisonsa Airin kanssa vuonna 1961 oman rakennesuunnitteluun erikoistuneen insinööritoimiston. Se toimi pariskunnan lauttasaarelaiskaksiossa, ja vaimon tehtävänä oli huolehtia kirjanpidosta[1]. Innovatiivisista rakenneratkaisuistaan tunnettu yritys pääsi mukaan muun muassa Helsingin Kaupunginteatterin, Sibelius-monumentin, Puotinharjun Puhos-ostoskeskuksen ja Tampereen stadionin rakennushankkeisiin. Aarno Ruusuvuoren toimiston kanssa syntyivät Espooseen Tapiolan kirkko ja Weilin+Göösin painotalo, nykyinen WeeGee-talo, sekä Lauttasaareen Otso Pietisen tilava valokuvastudiorakennus[4].
1970-luvulla Ekengren laajensi yrityksensä toimialaa rakennussuunnittelusta kokonaisurakointiin ulottuen arkkitehtisuunnittelusta toteutukseen. Ensimmäinen avaimet käteen -kohde oli Helsingin Messukeskus, joka valmistui 1975. Seuraavana vuonna Ekengrenit tutustuivat Moskovan-lomamatkallaan hotellin aamiaispöydässä saksalaisen AEG-Kanisin pääjohtajaan. Tämä kehotti Ekengreniä osallistumaan AEG:n vetämän kaasuputkiprojektin paineennostoasemien tarjouskilpailuun, joka käsitti liki 300 rakennusta eri puolille Neuvostoliittoa. Eke osallistui ja voitti, ja näin yritys sai pään auki Neuvostoliiton rakennusmarkkinoille. Suomalaisyrityksenä se pääsi hyötymään maiden välisen clearing-kaupan järjestelmästä samoin kuin suomalaisten rakennusyritysten yhteisyritys Finn-Stroi.
Eken ensimmäinen clearing-kauppa koski Moskovan vuoden 1980 olympialaisia varten rakennettavan Sport-hotellin sisustustöitä huonekaluineen. Seuraavaksi Eke sai Neuvostoliitosta Urengoin ja Užhorodin väliin rakennettavan, 1 500 kilometriä pitkän kaasuputken varrelle tarvittavien 384 asuintalon ja 242 julkisen rakennuksen jättiurakan. Muita Eken toimituksia 1980-luvun alkuvuosina olivat leikkuupuimuritehdas Valko-Venäjän Homeliin, koneenrakennuskompleksi Sverdlovskiin, kardiologinen tutkimuskeskus, kuntoutuskeskus ja Neuvostoliiton tiedeakatemian kemianinstituutti Moskovaan sekä veturikorjaamot Volgaan[5].
Vuonna 1983 Eke voitti suurimman osan Tallinnan sataman usealle yritykselle jaetusta suururakasta, osin siksi että neuvostoliittolaiset halusivat näpäyttää miltei monopoliaseman saanutta, kartellimaisesti toiminutta Finn-Stroita, joka jäi kilpailussa kokonaan ulkopuolelle. Urakan hävinneet suomalaisyritykset ryhtyivät mustamaalauskampanjaan, jossa Ekengreniä syytettiin lahjonnasta. Mitään syytettä ei kuitenkaan nostettu.
Ekengrenin viimeinen Neuvostoliiton-hanke, autokehityskeskus Toljattin autotehtaan yhteyteen, jäi kesken Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa. Tämän jälkeen Eke suuntasi toimintansa Kazakstaniin, jossa iso osa maksusta tuli raakaöljynä, joka oli kaupattava eteenpäin. Suomen 1990-luvun alun lamavuosina öljykaupasta tulikin muutamaksi vuodeksi Eken suurin liiketoimintamuoto, kunnes Kazakstan salli vuosikymmenen lopulla kansainvälisten öljy-yhtiöiden toiminnan maassaan. Seuraavaksi Ekengren suuntasi puutavarakauppaan vuokraamalla Uudenmaan läänin kokoisen metsäalueen Venäjän Karjalasta ja tuomalla sieltä raakapuuta suomalaisyhtiöille. Tämä toiminta tyrehtyi, kun Venäjä ryhtyi vuosituhannen vaihteen jälkeen nostamaan puutavaran tullimaksuja.
1980-luvulla Bertel Ekengren meni mukaan moneen muuhunkin liiketoimintaan, muttei aina menestynyt. Vuonna 1984 hän perusti pienen geenitutkimuslaboratorion, joka toimi vain pari vuotta yhteistyössä Helsingin yliopiston vastaperustetun geeniteknisen laitoksen kanssa[5] [6]. Ekengren osti robottitehtaan Länsi-Saksasta, mutta myi sen pian Nokialle isolla tappiolla. Hän hankki Kirkkonummen Sundsbergistä suuren maa-alueen rakentaakseen sinne Piilaakson kaltaisen teknologiakeskuksen asuinalueineen, mutta Kirkkonummen kaavoittajat suhtautuivat hankkeeseen nihkeästi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Eke on kuitenkin päässyt rakentamaan Sundsbergiin 2 500 asukkaan Kartanonrannan pientaloalueen[7]. Eke-yhtiöiden oman tuotantotoiminnan kehittämiseksi perustetusta Eke-Elektroniikka-yhtiöstä on tullut kansainvälisesti merkittävä juna-automaation toimittaja.
Nykyisin Eke-yhtiöt tunnetaan asunto- ja toimitilarakentajana Suomessa, Baltian maissa ja yhä myös Venäjällä. Eke-yhtiöiden sukupolvenvaihdoksessa vuonna 2009 Bertel Ekengren jäi eläkkeelle ja yhtiöiden johdon ottivat käsiinsä hänen tyttärensä Riitta Ekengren toimitusjohtajana ja Tea Ekengren-Saurén hallituksen puheenjohtajana. Pian heidän lähes 80-vuotias isänsä kuitenkin perusti uudelleen samannimisen yrityksen kuin vuonna 1961: Bertel Ekengren Oy.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Junkkari, Marko: Rakennusyrittäjä Bertel Ekengren on idänkaupan häirikkö, jota Neuvostoliitto tarvitsi vuorineuvosten opettamiseen. Helsingin Sanomat, 17.9.2017. Artikkelin verkkoversio (maksullinen).
- Mölsä, Seppo: Rakennusyrittäjä Bertel Ekengren oli idänkaupassa ensimmäinen punaisten vuorineuvosten kartellin murtaja. Rakennuslehti, 19.9.2017. Artikkelin verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Heinonen, Rauno: Byrokratia tappaa yrittämisen halun. (Ekengrenin 60-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 25.8.1992, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Bertel Ekengren 1932–2022 Helsingin Sanomat. 23.9.2022. Viitattu 3.2.2023.
- ↑ Nurmi, Esko: Bertel Ekengren rakentaa taas Venäjällä. Helsingin Sanomat, 20.12.2007. Artikkelin verkkoversio (maksullinen). Viitattu 8.2.2022.
- ↑ Valokuvatalo. Tekniikan Maailma, 1961, nro 2, s. 12–13. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Jokelin, Renny: Eke muuttaa suuntaa paineiden hellittäessä. Helsingin Sanomat, 3.2.1987, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Arola, Heikki: Geeneillä uutta teollisuutta. Helsingin Sanomat, 28.2.1984, s. 26. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ History, EKE Group. Viitattu 9.2.2022.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lagerbohm, John. Ilmiö nimeltä Eke. EKE-Yhtiöt 2015. ISBN 978-952-93-5527-3.