Bernhard Ernst von Bülow
Bernhard Ernst von Bülow (2. elokuuta 1815 – 20. lokakuuta 1879) oli vanhaan saksalaiseen von Bülow -sukuun kuulunut tanskalais-saksalainen diplomaatti.
Von Bülow oli maineikkaan preussilaisen diplomaatin Heinrich von Bülowin veljenpoika. Hän opiskeli saksalaisissa yliopistoissa ja palveli sen jälkeen Tanskan valtion diplomaattina. Hullun vuoden 1848 aikana von Bülow irtisanoutui tehtävästään ja toimi Holsteinin Tanskasta irrottamisen puolesta. Välirikko ei kuitenkaan ollut pysyvä, vaan vuosina 1851–1862 von Bülow toimi Tanskan lähettiläänä Saksan valtiopäivillä. 1850- ja 1860-luvuilla hän osallistui Tanskan valtuuttamana useisiin neuvotteluprosesseihin, kuten tuloksettomaan Holsteinin itsenäisyysprosessiin 1863. Hän kieltäytyi kuitenkin ministerinpaikasta Carl Christian Hallin johtamassa Tanskan hallituksessa 1857.
Holsteinia koskevien neuvottelujen epäonnistuminen johti toiseen Saksan–Tanskan sotaan 1864. Tällöin von Bülow suositteli maan hallitukselle Britannian välitystarjouksen hyväksymistä. Kun suositusta ei noudatettu, von Bülow erosi tehtävästään ja siirtyi Mecklenburgin suuriruhtinaskunnan palvelukseen.
Bernhard Ernst von Bülowin poikia olivat Saksan valtakunnankansleriksi noussut Bernhard von Bülow ja saksalainen ensimmäisen maailmansodan kenraalimajuri Karl Ulrich von Bülow.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Svensk uppslagsbok. Lund 1930.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
