Berliinin muurin murtuminen
Berliinin muurin murtuminen (saks. Mauerfall) 9. marraskuuta 1989 oli maailmanhistorian keskeinen tapahtuma, joka merkitsi rautaesiripun murtumista, ja yksi niistä tapahtumista, jotka aloittivat kommunismin kaatumisen Itä- ja Keski-Euroopassa. Jaettua Berliinin kaupunkia halkoneen Berliinin muurin murtuminen ja kaupungin sisäisen rajan avaaminen johti pian myös koko Länsi- ja Itä-Saksan välisen rajan avautumiseen. Kylmän sodan loppu julistettiin Maltan huippukokouksessa kolme viikkoa myöhemmin, ja Saksan jälleenyhdistyminen tapahtui alle vuosi sen jälkeen 3. lokakuuta 1990.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan loputtua sekä Saksa että Berliini jaettiin neljän voittajavaltion miehitysvyöhykkeisiin, mutta läntisten voittajavaltojen hallinnoima Länsi-Berliini jäi kokonaisuudessaan Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen ympäröimäksi kaupungiksi. Saksan liittotasavalta (Länsi-Saksa) kehittyi länsimaiseksi monipuoluedemokratiaksi ja avoimeksi markkinataloudeksi, kun taas Saksan demokraattisessa tasavallassa (Itä-Saksa) vallitsi kommunistinen yksipuoluejärjestelmä ja valtion suunnitelmatalous. Vaikka Itä-Saksa olikin poliittisen Itä-Euroopan suhteellisesti vaurain maa, jäi maa kuitenkin Länsi-Saksasta huomattavasti taloudellisesti jälkeen ja monet sen asukkaat hakeutuivat länteen haaveillessaan poliittisesta vapaudesta ja taloudellisesta menestyksestä. Lukuisat itäsaksalaiset pakenivat Länsi-Berliinin kautta Länsi-Saksaan ja aivovuoto uhkasi koko Itä-Saksan kehitystä ja olemassaoloa. Tämän johdosta Itä-Saksa rakensi vuonna 1961 Länsi-Berliinin ympärille muurin estääkseen kansalaistensa maastamuuton.
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 1989 Unkari luopui rajavalvonnasta Itävallan-rajallaan ja syyskuussa yli 13 000 itäsaksalaista ja -berliiniläistä siirtyikin länteen Unkarista. Mielenosoitukset Saksan demokraattisen tasavallan kommunistihallintoa vastaan alkoivat vuoden 1989 loppupuolella, näkyvimmin Leipzigin maanantaimielenosoituksina. Levottomuudet pakottivat puoluejohtajan ja valtionpäämiehen Erich Honeckerin eroamaan lokakuussa. Lisää eroamisia nähtiin, kun maan hallitus kokonaisuudessaan luopui vallasta parin päivän kuluttua, 9. marraskuuta 1989 uusi hallitus päätti lieventää matkustusrajoituksia.
Muurin murtuminen alkoi oikeastaan väärinkäsityksestä. Tiedotteen lukija Günter Schabowski ei ollut mukana päätöksenteossa eikä tiennyt yksityiskohtia, ei myöskään sitä, että päätöksen piti astua voimaan vasta seuraavana päivänä. Schabowski sekosi papereissaan suorassa lähetyksessä ja ilmoitti, että matkoja muurin toiselle puolelle tehtäisiin vastedes ilman ennakkoehtoja. Hän vastasi italialaistoimittajan kysymykseen: ”Minun tietääkseni voimassa heti, ilman viivettä.” Tämä ilmoitettiin myös länsisaksalaisilla televisiokanavilla ja pian kymmenet tuhannet uteliaat ihmiset ryntäsivät muurille. Hämmästyneet rajavartijat eivät tienneet, mitä tehdä pääsyä muurin toiselle puolelle vaatineille ihmismassoille. Koska vaihtoehtona olisi ollut omien kansalaisten ampuminen, rajavartijat antoivat periksi ja päästivät kansanjoukot läpi. Muurin toisella puolella heitä tervehtivät riemuitsevat länsiberliiniläiset. Tästä rohkaistuneena he ja myös länsiberliiniläiset alkoivat itse purkaa muuria, mistä seurasi yksi 1900-luvun suurimmista mediatapahtumista. Tätä marraskuun yhdeksättä päivää vuonna 1989 pidetään muurin murtumispäivänä.[1]
Rajan ylitys oli tämän jälkeenkin periaatteessa sallittua vain virallisilla rajanylityspaikoilla, mutta käytännössä ihmisten sallittiin kiipeillä muurin ylikin. Seuraavien viikkojen aikana kuitenkin avattiin joukko uusia rajanylityspaikkoja, joiden kohdalta muuri purettiin. Ensimmäisten joukossa avattiin kulkuyhteys Potsdamin aukion kautta ja 22. joulukuuta 1989 avattiin myös Brandenburgin portti.[1] Seuraavien vuosien aikana, Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen muuri purettiin lähes kokonaisuudessaan ja vain muutamia lyhyitä osia siitä on enää pystyssä.
Muurin palaset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murtumisen jälkeen muurin palasia on päätynyt ympäri maailmaa. Näytillä julkisilla paikoilla on usein muurin kokonaisia elementtejä, kun taas pienempiä paloja myydään keräilijöille.[2][3][4] Berliinissä on jäljellä pieniä osia muurista, ja ulkomaille päätyneiden palasten määräksi arvioidaan 600.[5]
Suomessa ainakin Tampereen kaupunki omistaa pätkän muuria. Kaupunki sai palasen lahjaksi vuonna 2008.[6] Vuonna 2019 muurin pala oli kahden viikon ajan esillä Sampolan pääsisäänkäynnin edustalla Berliinin muurin murtumisen 30-vuotisjuhlan kunniaksi.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pihlajamäki, Riitta: Kun Berliinin muuri murtui. Kanava, 2009, nro 8, s. 481–485. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet. ISSN 0355-0303
- ↑ 10 yllättävää paikkaa, joista löytyy pala Berliinin muuria Iltalehti. 8.11.2019. Viitattu 16.10.2024.
- ↑ Täällä Berliinin muuri seisoo yhä – paloja on ripoteltu myös ympäri maailmaa Ilta-Sanomat. 9.11.2019. Viitattu 16.10.2024.
- ↑ Berliinin muurin osalla voi tehdä 150 000 euron tilin MTV Uutiset. 9.11.2014. Viitattu 16.10.2024.
- ↑ Jäänteitä Berliinin muurista löytyy kasinon vessasta ja paavin puutarhasta Yle Uutiset. 8.11.2014. Viitattu 16.10.2024.
- ↑ Hautala, Harri: Miten pala Berliinin muuria päätyi Tampereelle? – Osa kylmän sodan kuuluisinta rajalinnoitusta on maannut varastossa vuosia, nyt huippuarvokas pala betonia halutaan esille Aamulehti. 22.5.2019. Viitattu 16.10.2024.
- ↑ Näyttely avataan tänään – Pala Berliinin muuria esille Sampolassa Tamperelainen. 7.11.2019. Viitattu 16.10.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berliinin muurin murtuminen Wikimedia Commonsissa
