Berdjanskin satama

Berdjanskin satama tai Berdjanskin kaupallinen merisatama
Бердянський морський торговельний порт
Sijainti
Sijainti	Berdjansk, Zaporižžjan alue
Koordinaatit
Yksityiskohtia
Avattu	1830
Omistaja	Ukrainan infrastruktuuriministeriö, Ukrainan valtio (1. tai 3.6.2022 saakka) ”
Tyyppi	yleinen, kaupallinen merisatama
Maapinta-ala	34,7 hehtaaria
Ankkuripaikkoja	10
Työntekijöitä	2 000 (v.2000 alussa) 1 200 (v. 2016) 1 125 (v. 2017) 1 022 (v. 2018) 940 (v. 2019) 831 (v. 2020) 300 (v. 2024)
Tilastoja
Liikevaihto	-65 312 tuh. UAH (v.2019) -68 211 tuh. UAH (v. 2020)
Kotisivut
Infobox OK

Berdjanskin satama eli Berdjanskin kaupallinen merisatama (ukr. Бердянський морський торговельний порт ) on yleinen kaupallinen merisatama Berdjanskin lahden koillisosassa Asovanmeren rannikolla Berdjanskissa, Zaporižžjan alueella, Ukrainassa.

Berdjanskin satama on luokiteltu pieneksi satamaksi ja on Zaporižžjan alueen ainoa meriliikennesatama. Berdjanskin satamaan pääsee Eurooppatietä E58 pitkin.

Omistus

Valtionyhtiö "Berdjanskin kaupallinen merisatama" (lyhenne ДП "БМТП" eli ukr. Державне Підприємство Бердянський Морський Торговельний Порт, Deržavne Pidpriemstvo Berdjanskyi Morskyi Torgovelnyi Port) on Ukrainan valtion omaisuuteen perustuva kaupallinen matkustaja-, rahti- ja meriliikenneyritys ja tavaran käsittelykeskus, joka kuului maan infrastruktuuriministeriön alaisuudessa toimivalle hallintoyksikölle.

Julkisen yleisradioyhtiön Suspilnje Zaporižžjan että ei-kaupallisen yhtiön Sudovoi Reporterin sivustoilla välitettiin tieto, että huhtikuussa vuonna 2022 virkaatekeväksi satamapäälliköksi ryhtynyt Vladimir Stelmatšenko luovutti yhtiön omaisuuden miehittäjille. Tämän jälkeen venäläinen alusrakennus-, -liikenne- ja -korjausalan portaali korabel.ru toi esille, että Zaporižžjan alueen sotilas-siviilihallinnon asetuksella 1.6.2022 Asovanmerestä tuli Venäjän federaation sisämeri ja Berdjanskin satamaan perustettiin Vladimir Stelmatšenkon johtama ja liittovaltion omistama yritys ”Berdjanskin kaupallinen merisatama”. Portaalin mukaan 3. kesäkuuta Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti, että Asovanmeren satamat Berdjansk ja Mariupol ovat Venäjän hallinnassa ja että Venäjä on valmis varmistamaan ongelmattoman, mukaan lukien ukrainalaisen viljan viennin.

Myöhemmin 19. syyskuuta 2023 "Marine News of Russia"-verkkosivustolla ilmoitettiin, että Venäjän meri- ja jokiliikenteen virasto Rosmorretšflot ja Zaporižžjan alueen sotilas-siviilihallinnon liikenne- ja liikenneinfrastruktuurin kehittämisvirasto ovat laatineet luettelon ja sopineet Berdjanskin sataman niistä kiinteistökohteista, joita on tarkoitus luokitella federaation omaisuudeksi. Liittovaltion budjetista on myös tarkoitus osoittaa noin 5,8 miljardia ruplaa Mariupolin ja Berdjanskin satamien kunnostamiseen vuosina 2023—2025.

Sataman historia

Ukrainan hedelmällisten eteläisten alueiden viljatuotannon ja -kaupan nopea kehitys vaati vientisataman perustamista Asovanmeren pohjoisrannikolle. Ensimmäisenä sen tärkeyden ymmärsi Odessan kukoistuksen alullepanija ja Novorossijan alueen kenraalikuvernööri herttua de-Richelieu aloittamansa Asovanmeren satamarakennushankkeen yhteydessä. Vasta viiden vuoden päästä 3. lokakuuta vuonna 1817 kreivi Orlov-Denisovin pyynnöstä otettiin vastaan päätös laiturin rakentamisesta Obytitšnan jokisuulle. Pian kävi selväksi, että tämä paikka oli satamalle erittäin huono, joten syksyllä vuonna 1824 kreivi Mihail Vorontsov määräsi laivaston kapteenin Nikolai Kritskyn johtaman retkikunnan etsimään sopivamman paikan laiturin rakentamista varten. Silloin 20. helmikuuta 1825 päivätyssä raportissa tuotiin esille, että Berdjanskin kynnään juurelle perustettava laituri ei olisi huonompi Sevastopolin sataman samaan käyttöön tarkoitettuja rakennelmia.

Joidenkin lähteiden mukaan 3. marraskuuta 1827 myönnettiin maata sataman perustamiselle. Joidenkin mukaan keväällä vuonna 1825 alkoi ensimmäisen puulaiturin rakentaminen, minkä urakoitsija oli myöhempi kaupungin pormestari N.S. Kobozev. Rakentaminen kesti viisi vuotta ja laiturin avajaiset pidettiin 1. heinäkuuta 1830. Toinen satamarakennus valmistui vuonna 1835 ja vuonna 1836 jo lopullisesti silloinen merisatama. Samana vuonna siinä vieraili ensimmäinen ulkomainen alus. Vuonna 1841 Berdjansk sai kaupungin aseman ja etuoikeudet ja 24.3.1852 päätettiin yhdistää satamapäällikön ja kaupunginjohtajan virat.

Pian laituria pidennettiin vuonna 1859. Laiturin toimintaa vaikeuttivat satama-alueen matala vesi ja hallitsevat etelätuulet. Puutteista ensimmäistä torjuttiin vuosittaisilla ruoppaustöillä ja pidentämällä laitureita. Toisen suhteen ryhdyttiin 650 metrin pituisen aallonmurtajan rakentamiseen heti Krimin sodan jälkeisten kunnostustöiden päätyttyä vuonna 1862. Aallonmurtajan suunnittelijana oli insinööri Robert Petrovitš Dezen. Vuonna 1869 perustettiin satamalaivasto. Vuosina 1894—1898 suoritettiin satama-alueen laajempi kunnostushanke ja mm. perustettiin 256 metrin pituinen rannikkopengerrys, rakennettiin kapeita ja leveitä aallonmurtajia ja ruopattiin merenpohja jopa 3,7 metrin syvyiseksi. Mutta tämä ei ollut tarpeeksi, koska suuret laivat eivät edelleen päässeet satamaan. Vuonna 1899 Nobelin veljesten Branobel-yhtiön öljyvarasto avattiin polttoaineiden ja voiteluaineiden täällä varastointia varten. Vuosina 1904—1905 kanavan seuraavan ruoppauksen yhteydessä syvyys ylsi 5,6:een metriin.

Vuoteen 1910 mennessä satama saavutti suurimman rahtiliikevaihtonsa ulko- ja kotimaankaupassa. Vuonna 1914 hankittiin myös omat korjaus- ja konepajat, vaikka vuoden 1913 sadon epäonnistuminen ja ensimmäinen maailmansota lamaannuttivat ulkomaankaupan ja Berdjanskin sataman rahtivaihto laski lähes kahdeksankertaisesti. Vuoden 1915 loppuun mennessä satamassa oli enää 250 työpaikkaa. Satama tuhoutui kahdesti, 1917—1922 käydyn Venäjän sisällissodan ja toisen maailmansodan vuosina, monet satamatyöntekijät kuolivat rintamilla, minkä jälkeen se myös kahdesti rakennettiin uudelleen. Sisällissodan aikana sataman toiminta käytännössä keskeytettiin, koska se joutui tapahtumien keskipisteeseen. Sen kautta evakuoitiin sekä bolševikit että valkokaartit. Huhtikuussa 1918 Mustanmeren laivaston merimiesryhmä pommitti satamaa ja itävaltalais-saksalaiset sotilaat vuonna 1918. Vuonna 1919 sekä satama että kaupunki joutuivat kahdesti englantilais-ranskalainen laivueen tulituksen kohteeksi.

Menetetyn kapasiteetin palauttaminen aloitettiin jo vuonna 1924, kun rakennettiin kahden kilometrin pituinen rata ja asennettiin kuusikymmentämetrinen laiturilinja. Kolmannen valtakunnan armeijajoukot miehittivät Berdjanskin kaupungin satamineen 7. lokakuuta 1941 ja miehityksen päättymisen jälkeen v. 1943 monet rakennuksista jouduttiin uudelleenrakentamaan. Kuitenkin jo kolme vuotta myöhemmin 3. kesäkuuta 1946 ensimmäinen alus saapui satamaan. Neuvostoliiton aikana tämä satama oli Zaporižžjan alueen kaivos-, metallien valmistus- ja jalostus- ja koneenrakennustuotannon, maataloustuotteiden ja alueella kaiken tuotettavan viennin pääsatama. Vuonna 1980 Berdjanskin sataman siirtyessä uudelle vuosikymmenelle liikevaihdon määrää oli lisännyt uusien tuotantotilojen ja 10. laiturin rakennus.

2000-luvulla

Neuvostoliiton hajoaminen johti sataman vakavaan kriisiin. 2000-luvun alussa 3,5 miljoonan tonnin lastia prosessoivien työntekijöiden määrä ylitti 2 000. Riittävän suuren yksityisen pääoman saanti korjasi tilanteen ja 2000-luvun puoliväliin mennessä lastien määrässä saavutettiin 2,5 miljoonan tonnin. Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen alkamiseen liittyvistä vaikeuksista huolimatta yhtiö oli kasvussa kahtena peräkkäisenä vuotena, jolloin vuonna 2015 oli 4,29 miljoonaa tonnia rahtia ja 3,46 miljoonaa tonnia vuonna 2016. Viimeksimainittu tulos oli vähällä vastata sataman suunnittelukapasiteettia. Vuosina 2014–2017 Berdjanskin kaupallinen merisatama palkittiin kaupungin viranomaisten järjestämän "Berdjanskin paras työnantaja"-kilpailun voittajaksi yli 1 000 työntekijää työllistäneen yritysten luokassa. Sataman haasteisiin liittyi pian Kertšinsalmen ylittävän Krimin sillan rakentamisen alku vuonna 2016, minkä takia vuonna 2017 henkilöstömääräksi vakiintui noin 1 200. Yhtiö päätti vuoden ylittäen 1,4 miljoonan tonnin rahtimäärän ja täyttäen vuosisuunnitelman vain 56 prosenttisesti.

Vuonna 2018 alkoi Krimin sillan rakentamista seurannut vastakkainasettelu Venäjän ja Ukrainan välillä eli Asovanmeren saarto. Venäjän turvallisuusjoukot alkoivat huhtikuun lopussa 2018 pidätellä ja tarkastaa Kertšin salmen kautta Mariupolin ja Berdjanskin satamiin tai sieltä pois matkustavia aluksia. Luvan odottaminen läpi Kertšin salmen kulkua varten johti laivamatkan viivästymisiin määränpäähän, laivavirran vähenemiseen ja merkittäviin taloudellisiin tappioihin alueen yrityksille, joilla väheni halu asioida näissä satamissa. Silloin 12. heinäkuuhun mennessä pidätetyksi oli joutunut 100 ukrainalaista alusta ja metallituotemarkkinoiden tilannetta ennakoiva Metinvest alkoi ohjata rahtia muihin satamiin. Tämän seurauksena Mariupolin ja Berdjanskin satamat kärsivät tappioita.

Krimin sillan todettiin muutenkin rajoittavan navigointia Asovanmerellä. Rakenteen kaarien alta kulkevien alusten mitat eivät saaneet ylittää 160 metriä, leveys 31 metriä ja pinnan päällä/alikulkukorkeus pitäisi olla 33 metriä. Tämä teki mahdottomaksi pääsyn Panama-luokan laivoille, joiden osuus Ukrainan satamien rahtiliikevaihdosta oli noin 20 prosenttia. Berdjanskin sataman rahtimäärä silloin laski 889,7 tuhanteen tonniin ja työntekijöiden määrä 1 125:stä 1 022 henkilöön. Vuonna 2019 suunniteltiin jatkavansa työntekijämäärän vähentämistä 987 ihmiseen siitä huolimatta, että tammikuussa v. 2019 Ukrainan muiden merisatamien toimintojen heikentyessä Berdjanskin oletettiin saaneen voimakkaan sysäyksen kehitykselle Donbassin hiilikaivosalueelle levinneistä levottomuuksista johtuvasti. Vuoden 2019 lopussa rahtilastin määrä oli enää 532,3 tuhatta tonnia ja satamanhenkilöstömäärää jouduttiin vähentämään 940 henkilöön. Vuonna 2020 sataman rahtimäärä ylitti noin 707,4 tuhatta tonnia ja työntekijöiden määrä väheni 831 henkilöön. Vuodelle 2021 rahtimääräksi ennakoitiin 920 tuhatta tonnia ja vuoden taloussuunnitelmaluonnoksessa säädettiin henkilöstön vähentämisestä 616 henkilöön, joista 18 on hallinto- ja johtohenkilöitä ja 597 työntekijää.

Uuden satamayrityksen perustamisen myötä vuonna 2022 kunnostettiin monet satamainfrastruktuuritilat, lastauslaitteet ja varastotilat. Maaliskuun 15. päivänä v. 2022 kauppasatamaa alettiin käyttää myös sotilastukikohtana. Vuonna 2023 satamassa käsiteltiin 244 tai 250 tuhatta tonnia maataloustuotteita ja vuonna 2024 satamassa työskenteli enää 300 työntekijää..

Satamana kuvaus

Berdjanskin satama-alueen pinta-ala on 34,7 hehtaaria ja se koostuu kaupunkiin johtavasta ulkoväylästä, lähestymisväylästä ja kahdesta, läntisestä ja itäisestä altaasta, joita suojaa aallonmurtaja. Ulkoväylän pinta-ala on 3 589,5 hehtaaria. Lähestymisväylän pituus on 20 kilometriä, leveys 90 ja syvyys 8,55 metriä, sen pinta-ala 225,46 hehtaaria. Sataman ankkurointisyvyys ja syvyys sekä lastilaiturilla että öljyterminaalilla on 7,1—9,1 metriä ja koko satamavesialueen keskimääräinen syvyys on 8,4 metriä. Satamassa on tuotannon pinta-alaa 275 tuhatta ja 12 tavaravarastotilaa yhteensä 110 tai 110,8 tuhatta neliömetriä, mistä katettua aluetta noin 13 tai 13,1 ja kattamatonta noin 97,7 tuhannen neliömetrin verran. Berdjanskin satamassa on 9 laituripaikkaa ja yksi teknologinen kelluva laituri. Kaupallisia laitureita on yhdeksän ja yksi kalastusaluksille, laiturien kokonaispituus on 1,7 kilometriä. Kaikkiin laituripaikkoihin on tie- ja rautatieyhteys ja tärkeimmät laituritilat on suojattu aallonmurtajalla. Kaikki Berdjanskin merikauppasataman kiinnityspaikat ottavat vastaan aluksia, joiden syväys on enintään 7,9 ja pituus enintään 220 metriä.

Kevyiden öljytuotteiden tyhjennysyksikkö

Berdjanskin merisatama toimi matkustaja- ja tavaraliikennekeskuksena, mikä tarjoaa tavaroiden kuljetuspalveluita, vienti-, tuonti-, kauttakulku- ja kabotaasikuljetuksien lastien käsittelyn, majoitustiloja loma- ja muuhun tilapäiseen majoituksiin ja muiden valmisruokien toimitusta. Täällä suoritetaan suurten yleisten lastien, mm. laitteiden, metallituotteiden, myös viljan ja elintarvikkeiden jälleenlaivaus, irtotavaratuotteiden mm. hiilin, koksin, kemikaalien, rakennusmateriaalien, myös kevyiden öljytuotteiden lastaus, autojen ja vaunujen kokoonpanoa ja kuljetusta, tarjoaa varastointipalveluja, myös palveluja erilaisten lastien kiinnittämiseen, irrottamiseen ja erikoiskiinnitykseen. Satama käsittelee hiiltä laitureissa 5 ja 7—9, mutta Krimin liittämisen jälkeen Venäjään vuonna 2014 hiilen ja koksin käsittely satamassa pääosin pysähtyi. Irtolastin vastaanottoa varten oleva avoin varastoalue on aidattu ja elintarvikkeiden tai viljalastin varastointia varten ovat katetut varastot. Berdjanskin satamassa on oma öljykompleksi, joka on suunniteltu teollisuusöljyjen ja niiden kevyiden öljytuotteiden jälleenlaivaukseen, joiden leimahduspiste on +61 °C tai korkeampi. Määritellyllä lastilla varustettujen säiliöalusten käsittely suoritetaan erikoisterminaalin nro 7 alueella. Jälleenlaivauskompleksi pystyy käsittelemään 4—8 säiliötä samanaikaisesti. Sataman kokonaiskapasiteetti on noin 600 000 tonnia rahtia vuodessa.

Satamassa on kaksi meri- ja kolme satamahinaajaa, luotsi- ja ratsiavene, ja painolastiveden käsittelylaitteisto, pilssiveden ja meriöljyjätteen kerääjä, kuivalastialus, minkä kapasiteetti on 140 tonnia, itseliikkuva kelluva nosturi, jonka kapasiteetti on 16 tonnia, ei-itseliikkuva proomu, jonka kapasiteetti on 1 000 tonnia, 35 pukkinosturia ja viljaelevaattorikompleksi, itseliikkuva proomu "Birsk" ja matkustaja-alus "General Kungurtsev". Berdjanskin satama on avoinna liikenteelle ympäri vuoden. Berdjanskin rautatieaseman palvelemissa satamarakennuksissa on käytössään erilaisia erikoislaitteita, mukaan lukien alukset eri tarkoituksiin, portaalinosturit ja tekniset ajoneuvot.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berdjanskin satama Wikimedia Commonsissa