Bentsyyni
Bentsyyni eli 1,2-didehydrobentseeni on yksi aryyneistäselvennä.[1] Bentsyyni muodostuu bentseenistä eliminaatioreaktion tuloksena ja esiintyy välituotteena eräissä reaktioissa.[2]
Bentsyynin rakenne muistuttaa piirrettynä bentseenin rakennetta, jossa yksi kaksoissidoksista on korvautunut kolmoissidoksella. Bentsyynissä on kaksi π-sidosta, joista toinen on konjugoitunut osaksi aromaattista rengasta. Toinen π-sidoksista on muodostunut kahden vierekkäisen hiiliatomin sp2-orbitaalien peittona ja ei ole osa aromaattista systeemiä. Tämä π-sidos on heikko ja hyvin reaktiivinen.[2][3]
Bentsyyni on elektrofiilinen ja reagoi hyvin nopeasti nukleofiilien, kuten amiinien ja alkoholien ja alkoksidien kanssa. Se voi reagoida myös toisen bentsyynimolekyylin kanssa sykloadditiolla muodostaen bifenyleenidimeerin. Bentsyyni reagoi myös Diels–Alder-reaktiolla esimerkiksi furaanien ja antraseenien kanssa ja muodostuvia tuotteita pidetään yhtenä todisteena bentsyynivälituotteen muodostumisesta. Bentsyynin massaa vastaavia massapiikkejä on havaittu massaspektrometreilla tutkittaessa antraniilihaposta muodostetun diatsoniumsuolan hajoamista. Sen UV- ja IR-spektrit on mitattu, kun ftaloyyliperoksidia on säteilytetty.[2][3][4]
Yksi tapa muodostaa bentsyynivälituote on fenyylihalogenidien reaktio natriumamidin kanssa. Amidi-ioni on riittävän vahva emäs poistaakseen halogeeniin nähden orto-asemassa sijaitsevan protonin, jolloin muodostuu aromaattinen karbanioni, jossa hiilellä on täysi sp2-orbitaali. Tämän jälkeen tapahtuu eliminaatio ja halogeeni on lähtevänä ryhmänä. Yksi käytetyimpiä tapoja on antraniilihapon diatsotoiminen natriumnitriitillä ja muodostuneen diatsoniumsuolan kuumennus, jolloin vapautuu typpikaasua ja hiilidioksidia sekä muodostuu bentsyynimolekyyli. Bentsyynivälituote saadaan aikaiseksi myös eräistä heterosyklisistä yhdisteitä, kuten 1-aminobentsotriatsolista tai bentsotiadiatsoli-1,1-dioksidista.[2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Benzynes IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 600–602, 923. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0 (englanniksi)
- ↑ a b c P S Kalsi: Organic Reactions And Their Mechanisms, s. 332–334. New Age International, 2000. ISBN 978-81-224-2596-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 02.01.2012). (englanniksi)
- ↑ a b Francis A. Carey & Richard J. Sundberg: Organic Chemistry B: Reactions and synthesis, s. 1040. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-68350-8 (englanniksi)