Beginnings (Ambrose Sladen albumi)
Beginnings Ambrose Slade | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | helmikuu 1969 | |
Studio | Philips Studios, Lontoo | |
Julkaistu | 9. toukokuuta 1969 | |
Formaatti | LP, MC, CD | |
Tuottaja(t) | Ambrose Slade & Roger Wake | |
Tyylilaji | poprock, beat, psykedeelinen rock, hard rock | |
Kesto | 35.40[1] | |
Levy-yhtiö | Fontana Records | |
Muut kannet | ||
Yhdysvaltain-versio Ballzy | ||
Ambrose Sladen muut julkaisut | ||
Beginnings 1969 |
Play It Loud 1970 | |
Singlet albumilta Beginnings | ||
|
Beginnings on brittiläisen Slade-yhtyeen esikoisalbumi. Sen julkaisi Fontana Records toukokuussa 1969, jolloin yhtyeen nimi oli vielä Ambrose Slade. Yhdysvalloissa levy julkaistiin nimellä Ballzy samoilla kappaleilla mutta erilaisella kannella. Albumi ei noussut alun perin listoille Britanniassa eikä Yhdysvalloissa. Se saavutti listasijoituksia vasta vuoden 2023 uusintajulkaisun myötä.
Albumilla on muun muassa psykedeelistä rockia, hard rockia ja progressiivisia elementtejä. Levy koostuu enimmäkseen lainakappaleista, jotka ovat peräisin yhtyeen silloisesta ohjelmistosta. Kappaleiden alkuperäisiä esittäjiä ovat muun muassa Steppenwolf (”Everybody’s Next One” ja ”Born to Be Wild”), The Mothers of Invention (”Ain’t Got No Heart”), The Moody Blues (”Fly Me High”) ja The Beatles (”Martha My Dear”). Yhtyeen omia kappaleita on levyllä vain neljä. Niistä instrumentaali ”Genesis” julkaistiin Britanniassa singlenä B-puolenaan ”Roach Daddy”. Albumin tavoin myöskään single ei menestynyt.
Albumin kansikuva otettiin talvella Walsallissa, Pouk Hill -nimisessä kivilouhoksessa, joka sijaitsi lähellä yhtyeen solisti-kitaristi Noddy Holderin kotitaloa. Kuvaaja käski palelevaa yhtyettä riisumaan ylävartalonsa ja asettumaan makaamaan lumeen. Yhtye levytti tapauksen innoittamana kappaleen ”Pouk Hill”, joka julkaistiin Sladen seuraavalla albumilla Play It Loud.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtye oli perustettu vuonna 1966 nimellä The ’N Betweens, ja se oli julkaissut yhden heikosti menestyneen singlen.[2] Vuonna 1968 ’N Betweens esiintyi noin neljän kuukauden ajan Bahamalla, jonne amerikkalaiset listahitit saapuivat nopeasti. Yhtye sai siten materiaalia esiintymisiinsä, ja esimerkiksi Beginnings-albumille päätyneen Steppenwolfin ”Born to Be Wild” -kappaleen yhtye löysi ennen kuin sitä oli julkaistu Euroopassa. ’N Betweens keräsi huomiota myös Yhdysvalloissa, missä levy-yhtiö Tamla Motown tarjosi sille sopimusta, josta yhtye kuitenkin harkinnan jälkeen kieltäytyi.[3]
Bahamalta palattuaan ’N Betweensin taustalle tuli Roger Allenin ja Nita Andersonin vastaperustettu Nita Anderson Agency -yhtiö. Allen onnistui pian hankkimaan yhtyeelle levytyssopimuksen Fontana Recordsilta.[2] Tytäryhtiö Philips Recordsin tuotantopäällikkö Jack Baverstock kiinnitti yhtyeen Fontanalle sillä ehdolla, että se vaihtaisi nimekseen Ambrose Slade ja sitä johdettaisiin jatkossa Lontoosta.[4] Baverstock oli aiemmin torpannut yhtyeen oman nimiehdotuksen Knicky Knacky Noo.[5] Yhtye suostui vaihtamaan nimekseen Ambrose Slade, vaikka inhosikin sitä.[6] Baverstock myös löysi yhtyeen taustavoimaksi John Gunnelin.[4]
Työstö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levytyssopimuksen solmimisen jälkeen Jack Baverstock antoi Ambrose Sladelle viikon aikaa kappaleiden nauhoittamiseen.[2] Yhtye levytti ja tuotti Beginnings-albumin äänittäjä Roger Waken kanssa helmikuussa 1969 Philips Studiosissa.[7] Studio sijaitsi Lontoon Stanhope Placessa, Philipsin tytäryhtiö Fontana Recordsin toimitalon kellarissa[8]. Levy-yhtiön johtaja Jack Baverstock piti yhtyeen demoa sen omasta ”Mad Dog Cole” -kappaleesta loistavana ja käski yhtyeen säveltää lisää materiaalia. Albumin kolme muuta omaa kappaletta, ”Genesis”, ”Roach Daddy” ja ”Pity the Mother”, kirjoitettiin muutamassa päivässä.[4]
»Jack Baverstock todella uskoi meihin, ja se antoi meille paljon itseluottamusta. Hän halusi meidän myös kirjoittavan omia laulujamme, ja me esittelimme yhden, jonka nimi oli tietysti ’Knicky Knacky Noo’. Baverstock tuli, kuunteli ja kysyi ’Pilailetteko kustannuksellani?’. Mutta olimme itse asiassa aika tosissamme. Teimme sitten instrumentaalin ’Mad Dog Cole’, joka oli Roger Allenin lempinimi. Jim (Lea) ja Nod (Holder) kirjoittivat kappaleen ’Pity the Mother’, jossa Jim soitti viulua. Ne olivat ensimmäisiä yrityksiämme kirjoittaa lauluja. Kaikissa muissa kappaleissa me vain pelleilimme studiossa.»
(Don Powell, Ambrose Sladen rumpali[9])
Ensimmäisinä nauhalle saatiin kappaleet ”Journey to the Centre of Your Mind” ja ”Mad Dog Cole”.[10] Nauhoitusten päätyttyä Baverstock yllätti yhtyeen ilmoittamalla julkaisevansa valmiin materiaalin albumina. Yhtye oli kuvitellut äänittävänsä pelkkiä demoja ja soitteli siksi hyvin erityyppisiä kappaleita ilman syvällisempää ideaa tai yhtenäistä teemaa. Baverstock kuitenkin piti nimenomaan levytysten monipuolisuudesta. Itsensä mukaan hän ei ollut koskaan kuullut ”niin skitsofreenistä settiä biisejä”.[10]
Äänitysten aikaan Ambrose Sladen jäsenet tutustuivat Chas Chandleriin, joka tuli tapaamaan yhtyettä studiolle liikekumppaninsa John Gunnelin kanssa. Chandler vaikuttui kuulemastaan ja kävi katsomassa sen seuraavan illan esiintymisen Rasputin’s Clubilla. Hän päätti ryhtyä yhtyeen manageriksi ja aloitti työssään pian.[4]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beginnings on yhdistelmä lainakappaleita ja yhtyeen itse tekemiä instrumentaalikappaleita.[6] Musiikillisesti sillä kuullaan poprockia, beatmusiikkia, psykedeelistä rockia ja hard rockia.[11] Yhtye ei ollut vielä löytänyt omaa tyyliään.[12] Yhtye ei myöskään vielä tuolloin juurikaan kirjoittanut omia kappaleitaan, minkä vuoksi lopullisen albumin 12 kappaleesta peräti kahdeksan oli covereita. Basisti Jim Lean mukaan ne olivat lauluja, joita yhtye soitti tuohon aikaan esiintymisissään.[4]
Kappalemateriaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Albumin aloittaa yhtyeen itse kirjoittama psykedeelinen instrumentaali ”Genesis”, joka on musiikillisesti hieman Pink Floyd -yhtyeen tyylinen. Myös albumin nimeksi piti alun perin tulla Genesis, ja sennimisiä koelevyjä ehdittiin painaa jonkin verran. Lopullisen Beginnings-albumin kansiteksteissä ”Genesis”-kappaleen mainitaan olevan albumin nimikappale.[13] Kappaleesta julkaistiin seuraavana vuonna 1970 uusi versio ”Know Who You Are”, jossa saman taustaraidan päälle oli lisätty laulu.[4]
”Everybody’s Next One” on albumin ensimmäinen Steppenwolf-cover. ”Knocking Nails into My House” on puolestaan Jeff Lynnen kirjoittama ja alkujaan The Idle Race -yhtyeen levyttämä kappale. Ambrose Sladen versio noudattelee alkuperäistä, mutta on hieman rajumpi. Sanoitus on mustaa huumoria siitä, kuinka kertojan talo viedään, ja lopussa kuuluu talon sortumista muistuttava ääniefekti.[14] Rumpali Don Powell on kertonut, että yhtyeen jäsenet hakkasivat puupalikoita, jotta kappaleeseen saataisiin vasaraniskuja muistuttavia ääniä.[9] Yhtyeen itse tekemä ”Roach Daddy” etenee blueskaavassa. Musiikillisesti se on kuitenkin bluesin sijaan rockia. Kappaleessa kuullaan yhteislaulua ja taustalla myös pianoa. Kappale päättyy kitarasooloon.[14] Seuraava kappale on Frank Zappan The Mothers of Inventionilta[4] lainattu psykedeelinen ”Ain’t Got No Heart”, jossa on useita riffejä. A-puolen päättää ”Pity the Mother”, joka on solisti Noddy Holderin ja basisti Jim Lean ensimmäinen yhdessä kirjoittama kappale. Siinä vuorottelevat kaksi osaa, joista ensimmäinen on hieman tukevaotteisempi, ja siinä kuullaan myös laulua. Vastapainona on akustisen kitaran ja päämelodiaa soittavan sähköviulun ympärille kasattu instrumentaaliosa.[14] Sähköviulua soittaa Lea. Hän muisteli myöhemmin, että kappale kirjoitettiin Holderin vanhempien keittiössä vain päivää ennen äänitystä. Tekemisessä auttoi Lean vaimo Louise.[4]
B-puolen ensimmäinen kappale on avauspuoliskon tavoin koko yhtyeen yhdessä tekemä instrumentaali, ”Mad Dog Cole”, jonka työnimenä oli ”My Cat’s Got Fleas”[4]. Perusmelodiaa soittaa rosoinen särökitara, jota myötäilee korkea ja sanaton laulu unisonossa. Kappaleen ”Roach Daddy” tavoin ”Mad Dog Cole” pohjautuu blueskaavaan.[14] ”Mad Dog Cole” valittiin aluksi albumin single-ehdokkaaksi ja siitä painettiin asetaattilevy, mutta singleä ei kuitenkaan lopulta julkaistu.[10] The Moody Blues -cover ”Fly Me High” on yhtyeelle tyypillisesti esitetty alkuperäistä rajummin.[15] Albumin ainoa hidas kappale on Marvin Gayen kirjoittama ja alun perin Gayen yhdessä Tammi Terrellin kanssa levyttämä ”If This World Were Mine”.[4][16]
”Martha My Dear” on lainattu The Beatlesilta. Holder imitoi siinä Paul McCartneyn laulutyyliä.[16] Slade esitti kappaleen seuraavana vuonna 1969 BBC:n Monster Music Mash -nimisessä lastenohjelmassa, jossa yhtye mainosti singleään ”Wild Winds Are Blowing”.[4] Albumin toinen Steppenwolf-yhtyeeltä lainattu kappale on ”Born to Be Wild”, johon on lisätty säröä.[16] Kappaleesta tuli yhtyeen esittämänä tunnetumpi vuonna 1972, jolloin se julkaistiin livealbumilla Slade Alive!.[4] Levyn päättävässä coverissa ”Journey to the Centre of Your Mind” kuullaan laukkakomppia, jota soittaa välillä kolmekin kitaraa. Kappale yhdistelee särökitaralla soitettua rautalankamelodiaa sekä progressiivisia ja psykedeelisiä elementtejä.[16] Ted Nugentin ja Steve Farmerin kirjoittaman kappaleen levytti alun perin vuonna 1968 The Amboy Dukes -yhtye.[4]
Kansitaide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin kansikuvat otettiin talvella Walsallissa[4], Noddy Holderin kotitalon lähellä sijaitsevassa Pouk Hill -nimisessä kivilouhoksessa. Valokuvaaja Richard Stirling käski yhtyeen jäseniä riisumaan ylävartalonsa paljaiksi ja menemään makaamaan lumeen. Yhtye oletti, että ympäristössä saataisiin aikaan dramaattisia ja tunnelmallisia kuvia. Linda Gloverin suunnittelemaan kanteen ei kuitenkaan päätynyt muuta kuin yhtyeen jäsenet lähikuvassa heiluttamassa käsiään kameralle. Takakannessa on tumma mustavalkokuva, jossa soittajat on kuvattu alaviistosta. Koko kylmä kuvaussessio tuntui kuitenkin turhalta, sillä itse louhosta eikä lunta näkynyt lainkaan.[16] Tapahtunut kuitenkin inspiroi yhtyettä julkaisemaan ”Pouk Hill” -nimisen kappaleen sen seuraavalla Play It Loud -albumilla.[17]
»En ikinä unohda sitä. Se oli uudenvuodenpäivänä 1969 ja meillä kaikilla oli jäätävän kylmä. Luoja tietää miksi, mutta valokuvaaja halusi meidän riisuutuvan vyötäröä myöten, ja siksi kirjoitin siitä kokemuksesta laulun ’Pouk Hill’.»
(Noddy Holder, yhtyeen solisti-kitaristi[18])
Takakannessa on myös Peter Jonesin kirjoittama esittelyteksti.[19]
Julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myynti ja painokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fontana Records julkaisi Beginnings-albumin 9. toukokuuta 1969. Se ei noussut listalle Britanniassa. Tuore manageri Chandler ei ollut tyytyväinen albumiin ja halusi yhtyeen levyttävän jatkossa lainakappaleiden sijaan enemmän omia laulujaan sekä muuttavan imagonsa. Yhtye levytti vielä kaksi singleä Fontanalle, kunnes vaihtoi levy-yhtiötä Chandlerin suhteiden avulla Polydorille.[4]
»Se (albumi) putosi rajusti. Mutta se ei ollut pointti, saimmehan jalansijaa Lontoossa, joten tehtävä oli suoritettu. Chas Chandler otti meidät suojiinsa. Meillä oli vielä jonkin verran jäljellä sopimustamme (Jack) Baverstockin kanssa, joten julkaisimme kaksi seuraavaa singleämme Fontanalla. Chasin ja Fontanan uuden pomon välillä oli jotain hässäkkää, ja tiedän vain, että seuraavaksi olimme ulkona Fontanan sopimuksesta. Chasilla oli suhteita Polydorille, koska hän oli Jimi Hendrixin manageri, joten teimme sopimuksen heidän kanssaan.»
(Jim Lea, yhtyeen basisti[4])
Yhdysvalloissa Fontana julkaisi albumin samana vuonna nimellä Ballzy. Sen kappaleet ovat samat, mutta kannessa on piirrettyinä kaksi suurta palloa vierimässä vihreällä maalla. Taustalla lipuvat pilvet sinisellä taustalla. Kokovalkoisessa takakannessa on sama kuva jäsenistä kuin Beginnings-albumin takana, mutta valokuvan sijaan kuva on piirretty kahden kuplan sisään.[20] Myöskään Ballzy ei noussut listalle.[6] BMG julkaisi Ballzysta vuoden 2022 Record Store Dayn yhteydessä uuden, siniselle vinyylille painetun version.[21]
Contour-levymerkki julkaisi vuonna 1975 Britanniassa Beginnings of Slade -nimisen uusintapainoksen. Siinä kappaleet olivat eri järjestyksessä ja kannessa oli yhtyeestä vuonna 1972 otettu kuva.[20] Julkaisuun liittyi kuitenkin tekijänoikeudellisia epäselvyyksiä.[4] Sladen managerin Chas Chandlerin painostuksesta albumi vedettiin nopeasti pois myynnistä, ja samalla kaatui koko Contour-merkki.[20]
Beginnings julkaistiin vuonna 2006 remasteroituna samalla levyllä albumin Play It Loud kanssa nimellä Beginnings / Play It Loud. Albumilla ovat myös bonuskappaleet ”Wild Winds Are Blowing” ja ”Get Down and Get with It”.[22][23]
Beginnings oli mukana BBC:n musiikkitoimittaja John Peelin harvinaisia äänitteitä esittelevässä dokumentissa. Albumin alkuperäinen, hyväkuntoinen vinyylipainos saattaa maksaa nykyisin jopa 500 puntaa.[4]
BMG julkaisi albumin syyskuussa 2023 punakeltaisena vinyylinä sekä CD-levynä. Painoksissa ei ollut bonuskappaleita.[24] Vuoden 2023 uusintajulkaisu nousi useille Britannian albumilistoille.[25]
Kriitikoiden arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvalloissa The Scrantonian -lehden Mike Jahn kirjoitti albumin olevan kulkeva ja jännittävä. Yhtyeen musiikkia hän kuvasi rehelliseksi ja eloisaksi. Jahn kehui yhtyeen cover-versioita hyviksi ja mainitsi nimeltä kappaleet ”Born to Be Wild” ja ”Martha My Dear”. Sen sijaan Phonograph Record -lehden Lester Bangsin mielestä albumi oli ”täysi susi”. Record Mirrorin arvostelija sanoi albumin olevan hieno debyytti yhtyeeltä, jossa on hyvin huomattavaa lahjakkuutta.[4]
Brittiläinen Q-lehti arvioi albumia vuonna 1991. Lehti piti levyä outona mutta miellyttävänä ja vertasi sitä Small Faces -yhtyeen tuotantoon. Yhtyeen omia kappaleita lehti piti psykedeelisinä.[4]
AllMusicin Dave Thompsonin mielestä albumi edustaa vain vähän sitä, mitä Sladelta voisi olettaa. Albumin covereista hän nostaa positiivisella tavalla esiin kappaleet ”Journey to the Centre of Your Mind” ja ”Ain’t Got No Heart”. Albumilla on kuitenkin Thompsonin mielestä myös jonkin verran pettymyksiä, kuten Beatles-laina ”Martha My Dear”, jota hän kuvaa ”lähestulkoon hirvittäväksi”. Thompson sanoo albumin olevan hieno aloitus, mutta yhtyeen kehittyneen tulevaisuudessa paljon paremmiksi. Vuonna 2006 ilmestyneen Beginnings / Play It Loud -julkaisun yhteydessä Thompson kommentoi molempia levyjä ”aivan erinomaisiksi albumeiksi”. Thompsonin mukaan levyt vaikuttavat siltä kuin yhtye yrittäisi saada niissä otteen omasta lahjakkuudestaan.[4]
Soundi-lehden numerossa 9/2006 Asko Alanen arvioi samana vuonna ilmestynyttä Beginnings / Play It Loud -albumia, jolle hän antoi kaksi arvostelutähteä viidestä mahdollisesta. Alanen luonnehtii Beginningsiä ”merkilliseksi cover-kimaraksi”, jonka kappalevalinnat ovat paljon kiinnostavammat kuin itse tulkinnat. Alanen pohtii, miten Jeff Lynnen tuntematon Idle Race -kappale ”Knocking Nails into My House”, kaksi Steppenwolfin esitystä, Frank Zappan ”Ain’t Got No Heart”, Moody Blues, Marvin Gaye ja Ted Nugent ovat päätyneet yhtyeen esitettäviksi.[26] Q-lehden Andy Fyfe kirjoitti omassa arvostelussaan, että Sladen glam rock -persoona piti sisällään vakavasti otettavaa syvällisyyttä.[22]
Listasijoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtio | Lista | Korkein sijoitus | Listaviikot | Nousu listalle | Lähde |
---|---|---|---|---|---|
Britannia | Official Independent Albums Chart | 21. | 1 | 28.9.2023 | [25] |
Britannia | Official Record Store Chart | 31. | 1 | 28.9.2023 | [25] |
Britannia | Official Vinyl Albums Chart | 35. | 1 | 28.9.2023 | [25] |
Britannia | Official Physical Albums Chart | 38. | 1 | 28.9.2023 | [25] |
Britannia | Official Albums Sales Chart | 44. | 1 | 28.9.2023 | [25] |
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäinen albumi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A-puoli
|
B-puoli
|
Beginnings of Slade (1975)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A-puoli
|
B-puoli
|
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Genesis” (2. toukokuuta 1969[29], Fontana) |
Albumin ainoa single, ”Genesis”, ilmestyi viikkoa ennen albumia ja ainoastaan Britanniassa. Albumin tavoin single ei noussut listoille. Singlestä julkaistiin myös promopainos.[29] Singlen oli tarkoitus ilmestyä jo helmikuussa B-puolenaan ”Martha My Dear”, mutta julkaisu ei edennyt asetaattipainosta pidemmälle, koska käännöspuolen Beatles-cover ei sopinutkaan julkaistavaksi.[13] Singlen arvosteluissa Record Mirror -lehti kuvasi ”Genesis”-kappaleen ääniefektejä harvinaisen oudoiksi mutta kehui samassa yhteydessä yhtyeen esikoisalbumia. Tony Raba puolestaan kirjoitti Wolverhampton Express and Star -lehdessä, että kappale on jännittävä soul-numero, johon yhdistyvät yhtyeen progressiiviset kyvyt.[29] ”Genesis”-kappaleesta kuvattiin promovideo Eustonin rautatieasemalla, Lontoossa.[4] |
Painoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Formaatti | Valtio | Albumi | Levy-yhtiö ja tunnus | Julkaistu | Lähde |
---|---|---|---|---|---|
LP | Britannia | Beginnings | Fontana, STL 5492 | 1969 | [11] |
LP | Yhdysvallat | Ballzy | Fontana, SRF 67598 | 1969 | [11] |
LP | Britannia | Beginnings of Slade | Contour, 6870 678 | 1975 | [11] |
LP | Britannia | Beginnings | Polyor, 849185-2 | 1991 | [11] |
CD | Britannia | Beginnings | Polydor, 849 185-2 | 1991 | [11] |
CD | Saksa | Beginnings | Polydor, 849 185-2 | 1991 | [30] |
C-kasetti | Alankomaat | Beginnings | Polydor, 849 185-4 | 1991 | [31] |
CD | Japani | Beginnings | Polydor, POCP-2172 | 1992 | [32] |
CD | Venäjä | Beginnings | CD Media Records, 153697 | 1997 | [33] |
CD | Venäjä | Beginnings | SomeWax Recordings, SW302-2 | 2004 | [34] |
CD | EU | Beginnings | Mason, MR 56401 | 2005 | [11] |
CD | Japani | Beginnings | AMR Archive, AIRAC-1299 | 2006 | [11] |
CD | Britannia | Beginnings / Play It Loud | Salvo, SALVOCD001 | 2006 | [22][23] |
LP | Britannia | Beginnings | Morgan Blue Town, B.T. 5006 | 2010 | [35] |
LP | Eurooppa | Ballzy | BMG, BMGCAT657LP | 2022 | [36] |
LP | Britannia | Beginnings | BMG, BMGCAT815LP | 2023 | [37] |
Tekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soittajat
|
Muut
|
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Falkenberg, Lise Lyng & Powell, Don: Look Wot I Dun: Don Powell: My Life in Slade. Omnibus Press, 2019 (1. laitos 2013). ISBN 9781913172114
- Perttunen, Jukka & Väistö, Keijo: Slade –- hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma. Tampere: POP-lehti, 2004. ISBN 952-5546-03-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ambrose Slade - Ballzy Album Reviews, Songs & More Allmusic.com. Viitattu 1.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Perttunen & Väistö 2004, s. 29.
- ↑ Perttunen & Väistö 2004, s. 28–29.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Ambrose Slade - Beginnings - The Slade Discography Website Sladediscography.co.uk. Arkistoitu 4.5.2023. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Falkenberg & Powell 2019, s. 69.
- ↑ a b c Ling, Dave: Slade. Beginnings / Play It Loud -CD-albumin kansilehden esittelyteksti (Salvo / Union Square Music, SALVOCD001), 2006.
- ↑ Falkenberg & Powell 2019, s. 70.
- ↑ Perttunen & Väistö 2004, s. 29, 37.
- ↑ a b Falkenberg & Powell 2019, s. 71.
- ↑ a b c Perttunen & Väistö 2004, s. 30.
- ↑ a b c d e f g h Beginnings by Ambrose Slade (Album, Pop, Rock) Rateyourmusic.com. Viitattu 27.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Falkenberg & Powell 2019, s. 75.
- ↑ a b Perttunen & Väistö 2004, s. 31.
- ↑ a b c d Perttunen & Väistö 2004, s. 32.
- ↑ Perttunen & Väistö 2004, s. 32–33.
- ↑ a b c d e Perttunen & Väistö 2004, s. 33.
- ↑ Perttunen & Väistö 2004, s. 40.
- ↑ Hardiman, Deborah: 'Hands off our Pouk Hill' says Slade's Noddy Holder Expressandstar.com. 30.10.2021. Express & Star. Viitattu 22.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ambrose Slade: Beginnings-vinyylialbumin takakannen tiedot (Fontana Records, STL 5492) 1969.
- ↑ a b c Perttunen & Väistö 2004, s. 34.
- ↑ Slade - Ballzy (Indie Exclusive Limited Edition) Recordstoreday.com. Viitattu 1.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Slade – Beginnings / Play It Loud (CD) Unionsquaremusic.co.uk. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Beginnings / Play It Loud by Slade (Compilation, Hard Rock) Rateyourmusic.com. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Slade Gets Two New Releases With Beginnings, and Alive! At Reading Musictap.com. 25.7.2023. Viitattu 25.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Beginnings – Slade – Official Charts Officialcharts.com. The Official UK Charts Company. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Alanen, Asko: Slade: Ambrose Slade – Beginnings / Play It Loud Soundi.fi. syyskuu 2006. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ Ambrose Slade: Ballzy-vinyylialbumin takakannen ja etiketin tiedot (Fontana, SRF-67598), 1969.
- ↑ Beginnings of Ambrose Slade by Ambrose Slade (Compilation) Rateyourmusic.com. Viitattu 13.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ambrose Slade - Genesis - The Slade Discography Website Sladediscography.co.uk. Arkistoitu 30.4.2023. Viitattu 19.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ambrose Slade - Beginnings - (1991, CD) - Discogs Discogs.com. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ambrose Slade - Beginnings - (1991, Cassette) - Discogs Discogs.com. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ambrose Slade - Beginnings - (1992, CD) - Discogs Discogs.com. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ambrose Slade - Beginnings - (1997, CD) - Discogs Discogs.com. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ambrose Slade - Beginnings - (2004, CD) - Discogs Discogs.com. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ambrose Slade - Beginnings - (2010, Vinyl) - Discogs Discogs.com. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ambrose Slade - Ballzy - (2022, Transparent Turquoise, Vinyl) - Discogs Discogs.com. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ambrose Slade - Beginnings - (2023, Transparent Yellow & Red Splatter) - Discogs Discogs.com. Viitattu 25.9.2023. (englanniksi)
| |
---|---|
|
Studioalbumit | |
---|---|
Livealbumit |
|
Kokoelmat |
|
Singlet |
|