Steppenwolf
| Steppenwolf | |
|---|---|
.png) Steppenwolf vuonna 1971. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1967–1971, 1974–1976, 1980– |
| Tyylilaji |
psykedeelinen rock hard rock blues rock proto-metal |
| Kotipaikka | Toronto, Kanada |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
John Kay, laulu, kitara |
| Levy-yhtiö |
ABC Dunhill Records |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Steppenwolf on vuonna 1967 perustettu kanadalais-yhdysvaltalainen rockyhtye. Sen suurin menestyskausi oli 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Yhtyeen tunnetuin kappale on elokuvassa Easy Rider – matkalla soiva ”Born to Be Wild”. Muita tunnettuja kappaleita ovat ”The Pusher”, ”Magic Carpet Ride” ja ”Rock Me”. Steppenwolfia on pidetty yhtenä heavy metal -musiikin uranuurtajista. Sen albumeja on myyty maailmanlaajuisesti 25 miljoonaa kappaletta[1]. Yhtyeen johtohahmona on ollut alusta asti saksalaissyntyinen laulaja-kitaristi John Kay.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuajat, menestyskausi ja hajoaminen (1967–1972)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanadalainen yhtye The Sparrows oli vuonna 1967 tullut tien päähänsä. Yhtyeen laulaja-kitaristi John Kay matkusti Los Angelesiin, ja levy-yhtiö ABC Dunhillin tuottaja Gabriel Mekler rohkaisi häntä perustamaan uuden yhtyeen ja levyttämään hänen yhtiölleen[1]. Kay ryhtyi toimiin ja kutsui vanhasta yhtyeestään mukaan rumpali Jerry Edmontonin ja urkuri Goldy McJohnin sekä uusina muusikkoina basisti Rushton Moreven ja vasta 17-vuotiaan kitaristin Michael Monarchin. Yhtyeen nimeksi tuli Steppenwolf Hermann Hessen samannimisen romaanin Arosusi mukaan[1].
Ensimmäinen albumi Steppenwolf levytettiin muutamassa päivässä[1] ja julkaistiin vuoden 1968 alussa. Albumilta nousi menestykseksi Mars Bonfiren (oik. Dennis Edmonton, myös Sparrowsin entinen jäsen) kirjoittama "Born To Be Wild". Siitä tuli myöhemmin elokuvan Easy Rider tunnussävelmä. Elokuvan ansiosta kappaleesta tuli myös moottoripyöräkulttuurin tunnuslaulu. Kappaletta "Born To Be Wild" on myös pidetty ensimmäisenä kappaleena, jossa termi "heavy metal" mainitaan, tosin sillä viitataan pikemminkin moottoripyörän tai auton raskaisiin metalliosiin kuin musiikilliseen "raskauteen". Toinen elokuvassa kuultu Steppenwolfin kappale "The Pusher" oli myös ensimmäiseltä albumilta.lähde?
Yhtye levytti edelleen tiiviiseen tahtiin, ja samana vuonna ilmestyi albumi The Second, jolta nousi menestykseksi kappale "Magic Carpet Ride". Pian albumin julkaisun jälkeen Ruston Moreve erosi yhtyeestä, ja hänen tilalleen otettiin Sparrowsin entinen basisti, Kayn tapaan saksalaissyntyinen Nick St. Nicholas. Myös seuraavat albumit At Your Birthday Party (1969) ja poliittisesti kantaa ottava Monster (1969) menestyivät myyntilistoilla. Monsteria ja vuonna 1970 julkaistua albumia Steppenwolf Live pidetään yleisesti yhtyeen levytysuran huippuina. Albumeilta löytyi myös myynnillisiä menestyksiä, kuten "Rock Me", "Monster" ja "Hey Lawdy Mama". Yhtyeessä tapahtui lisää muusikkovaihdoksia, kun kitaristi Monarch lähti vuoden 1969 lopulla. Hänen tilalleen tuli ensin Larry Byrom ja sittemmin Kent Henry. St. Nicholas erotettiin vuonna 1970, ja tilalle tuli George Biondo. Suomessa yhtye esiintyi lokakuussa 1969, Kulttuuritalolla Helsingissä.[2][3]
Steppenwolf julkaisi vielä kaksi albumia, Steppenwolf 7 (1970) ja For Ladies Only (1971), ennen kuin hajosi ystävänpäivänä 1972 kovan työtahdin uuvuttamana[1]. John Kay aloitti soolouran, ja myös muut jäsenet perustivat omia yhtyeitään.lähde?
Paluu (1974–1976)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Menestyksekkään Euroopan-kiertueen jälkeen vuonna 1974[1] John Kay päätti perustaa Steppenwolfin uudelleen yhdessä Goldy McJohnin, Jerry Edmontonin, George Biondon ja uuden kitaristin Bobby Cochranin kanssa. Kay oli esiintynyt Euroopassa myös nimellä Steppenwolf ja oli vaikuttunut hyvästä vastaanotosta. Yhtye teki sopimuksen Epic Records -yhtiöön kuuluvan Mums-levymerkin kanssa ja levytti albumin Slow Flux, jolta singleksi irrotettu kappale "Straight Shootin' Woman" menestyi kaupallisesti. Goldy McJohn erotettiin yhtyeestä albumia seuranneen kiertueen jälkeen. John Kayn mukaan McJohnin holtiton elämäntyyli alkoi vaikuttaa yhtyeen esiintymisiin. Hänen tilalleen tuli Andy Chapin. Chapinin tilalle tuli vielä ennen yhtyeen hajoamista Wayne Cook.lähde?
Steppenwolf julkaisi vielä myynnillisesti heikosti menestyneet albumit Hour of the Wolf (1975) ja Skullduggery (1976, lähinnä levy-yhtiön sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi[4]) ja hajosi jälleen vuonna 1976. Levymerkki Mums lopetettiin Hour of the Wolfin julkaisun jälkeen, eikä Epic Records enää juuri huomioinut yhtyettä[5].
Epäviralliset versiot yhtyeestä (New Steppenwolf 1977–1980)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Goldy McJohn, Nick St. Nicholas ja Kent Henry perustivat Steppenwolfin uudelleen vuonna 1977, ensin yhdessä toimien ja myöhemmin omikseenselvennä käyttäen kiertueilla yhtyeen nimeä. Myös alkuperäinen basisti Rushton Moreve oli mukana yhdessä kokoonpanoista[6]. Uusi Steppenwolf levytti albumin, jota ei kuitenkaan ole julkaistu[6]. Taustavoimana toimi promoottori Steve Green, joka oli erikoistunut huijauksiin, joissa käytettiin tunnettujen yhtyeiden nimiä, kuitenkin ilman varsinaisia oikeuksia[6]. Vuosina 1977–1980 ehti olla toiminnassa kaiken kaikkiaan yhdeksän Steppenwolf-kokoonpanoa[6].
Alkuperäisen Steppenwolfin johtohahmo John Kay oli raivoissaan kuultuaan yhtyeen uudelleenkokoamisesta, ja yhdessä toisen alkuperäisjäsenen Jerry Edmontonin kanssa Kay haki oikeusteitse määräystä keskeyttää yhtyeiden toiminta rekisteröimällä nimen[1]. Kay ja Edmonton vetosivat yhtyeen alkuaikoina tekemään sopimukseen, jonka mukaan nimen käyttöoikeus on vain hajoamiseen asti mukana olevilla alkuperäisjäsenillä (eli Kayllä ja Edmontonilla)[6]. Tämän jälkeen he tekivät sopimuksen, jonka mukaan Goldy McJohn ja Nick St. Nicholas saisivat käyttää nimeä, mutta menettäisivät levyistä saatavat rojaltimaksut. McJohn ja Nicholas suostuivat yllättäen sopimukseen, mutta kun luvattuja maksuja ei suoritettu Kaylle ja Edmontonille, sopimus mitätöitiin, ja Kay otti nimen hallintaansa ja perusti yhtyeen uudelleen nimellä John Kay & Steppenwolf väärinkäsitysten välttämiseksi[6].
John Kay & Steppenwolf (1980–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]John Kay luotsasi yhtyettä vuodesta 1980 lähtien. Kayn mukaan ensimmäiset vuodet menivät pelkästään suosion ja maineen uudelleen rakentamisessa, sillä 1970-luvun lopun riidat ja nimisekoilut olivat nakertaneet yhtyeen julkisuuskuvaa[1]. Yhtye on julkaissut albumeja harvakseen, eikä ole enää yltänyt suureen listamenestykseen. Silti yhtyeen keikoilla on riittänyt yleisöä, ja myös uusi sukupolvi on löytänyt yhtyeen. Kayn ohella pitkäaikaisimpia jäseniä yhtyeessä ovat olleet kosketinsoittaja-basisti Michael Wilk ja rumpali Ron Hurst. Viimeisimpänä kitaristina on ollut Danny Johnson. Steppenwolf soitti jäähyväiskonsertin vuonna 2007, mutta teki sen jälkeen muutamia keikkoja vuosina 2009–2010.lähde?
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- John Kay: laulu, kitara (alkuperäinen jäsen)
- Danny Johnson: kitara (1996– )
- Michael Wilk: kosketinsoittimet (1981– )
- Ron Hurst: rummut (1984– )
- Gary Link: basso
Entiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jerry Edmonton: rummut, laulu (1967–1972, 1974–1976)
- Goldy McJohn: kosketinsoittimet (1967–1972, 1974)
- Michael Monarch: kitara (1967–1969)
- Rushton Moreve: basso (1967–1969)
- Nick St. Nicholas: basso (1969–1970)
- Larry Byrom: kitara (1969–1971)
- George Biondo: basso, laulu (1970–1972, 1974–1976)
- Kent Henry: kitara (1971–1972)
- Bobby Cochran: kitara (1974–1976)
- Andy Chapin: kosketinsoittimet (1975)
- Wayne Cook: kosketinsoittimet (1976)
- Michael Palmer: kitara (1980–1984)
- Steven Palmer: rummut (1980–1984)
- Kurtis Teel: basso (1980)
- Danny Ironstone: kosketinsoittimet (1980)
- Chad Peery: basso (1981, 1982–1984)
- Brett Tuggle: kosketinsoittimet (1981)
- Welton Gite: basso (1982)
- Rocket Richotte: kitara (1985–1989, 1990–1993)
- Les Dudek: kitara (1989)
- Steve Fister: kitara (1989–1990, 1993–1996)
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Steppenwolf (1968)
- The Second (1968)
- At Your Birthday Party (1969)
- Monster (1969)
- Steppenwolf 7 (1970)
- For Ladies Only (1971)
- Slow Flux (1974)
- Hour of the Wolf (1975)
- Skullduggery (1976)
- Wolftracks (1982)
- Paradox (1984)
- Rock & Roll Rebels (1987)
- Rise & Shine (1990)
- Feed the Fire (1996)
- Summerdaze (1997)
Livealbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Early Steppenwolf (1969)
- Steppenwolf Live (1970)
- Live in London (1981)
- Live at 25 (1995)
- Live in Louisville (2004)
Kokoelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gold: Their Great Hits (1971)
- Rest in Peace (1972)
- 16 Greatest Hits (1973)
- The ABC Collection (1976)
- Reborn to be Wild (1976)
- Born to be Wild - A Retrospective (1991)
- Silver (1997)
- All Time Greatest Hits (1999)
- 20th Century Masters - The Millennium Collection: The Best of Steppenwolf (2000)
- Steppenwolf Gold (2005)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Yhtyeen tiedot sen kotisivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Reijo Porkka, Tommi Liuhala: Korkealta Ja Kovaa, s. 132
- ↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland – Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955–1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3
- ↑ John Kay kertoo albumien synnystä, osa 3. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ John Kay kertoo albumien synnystä, osa 2. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Uuden Steppenwolfin historia