Baššibazukki
Baššibazukki[1] (osmaninturkiksi: باشی بوزوق başıbozuk ’johtajaton, liittämätön, järjestäytymätön’) tarkoittaa Osmanien valtakunnan armeijassa palvelleita palkkasotureita, jotka tunnettiin kurittomuudestaan.[2]
Termiä käytettiin alun perin siviileistä, ja sillä tarkoitettiin kodittomia kulkureita ja kerjäläisiä, jotka olivat saapuneet valtakunnan etäisistä provinsseista Istanbuliin etsimään toimeentuloa. Krimin sodan sytyttyä vapaaehtoisyksikköjä värvättiin samankaltaisista väestönosista, ja nimitys siirtyi sotilaskäyttöön. Värvätyt olivat lähinnä albaaneja, kurdeja ja tšerkessejä, mutta heitä tuli myös muualta Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta.[2]
Baššibazukkiyksiköt eivät kuuluneet armeijan vakinaiseen väkeen. Värvätyn vapaaehtoisen tuli aseistaa itsensä, ja ratsuväenyksikköön pyrkiessään värvätyllä tuli olla oma hevonen. Baššibazukkiyksiköillä oli myös omat keskuudestaan valitut johtajansa. Heidän univormunsa eivät olleet säädeltyjä, ja kirjavien ja värikkäiden asujensa vuoksi he olivat suosittuja historiamaalausten aiheita.[2]
Sodan aikana baššibazukien maine alkoi tahraantua kurittomuudesta sekä taistelun aikana että siviilien keskuudessa. Baššibazukit syyllistyivät sotavankeja kohtaan raakuuksiin ja Krimillä sekä Bulgariassa siviiliväestön rosvoamiseen ja raiskauksiin. Osmaniarmeija pyrki tuomaan normaalin sotilaskurin myös baššibazukkiyksiköihin, mutta yritykset eivät tuottaneet tulosta. Seurauksena baššibazukkiyksiköt lakkautettiin pian Turkin sodan (1877-1878) jälkeen.[2]
Kulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eunukkien ja haaremifantasioiden ohella baššibazukeista tuli muodikas maalausten aihe orientalismin aikana 1800-luvun loppupuolella. Heidän suosimansa kirjava pukeutumistyyli teki heistä visuaalisesti mielenkiintoisen kohteen ja heidän ristiriitainen maineensa sisällöllisesti jännittäviä. Taidemaalarit, kuten Jean-Léon Gérôme ja Paul-Marie Renoir tekivät useita matkoja osmanien valtakuntaan 1860-1880-luvuilla. Noihin aikoihin osmanit olivat jo käytännössä lakanneet värväämästä baššibazukkeja. Renoir kuvasi jäljellä olevien baššibazukkien olevan enää "koristesotilaita", jotka seisoivat vartiossa moskeijojen ja palatsien ovella tai poseerasivat värikkäine vaatteineen ja lukuisine aseineen innokkaalle valokuvaajalle korvausta vastaan.[3]
Sana baššibazukki on kapteeni Haddockin käyttämä haukkumasana Tintti-sarjakuvissa (ransk. bachibouzouk),[1] joissa siitä esiintyy erilaisia kirjoitusasuja.
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Jean-Léon Gérôme: Baššibazukkipäällikkö, 1881. -
Jean-Léon Gérôme: Musta baššibazukki, 1869. -
Stanisław Chlebowski: Baššibazukki ja hookah, 1877. -
Venäläisiä baššibazukkeja, 1857. Kuvitus Henry Atwell Laken muistiinpanoissa. -
Konstantin Makovski: Bulgarialaiset marttyyrittaret, 1877. Venäläissotilaiden värväämistä kannustamaan tehdyssä propagandamaalauksessa afrikkalaisbaššibazukit raiskaavat bulgarialaisia naisia.
_p122_RUSSIAN_BASHI-BAZUKS.jpg)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Karttunen, Klaus: Orientin etymologinen sanakirja, s. 47–48. Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1
- ↑ a b c d Gibb, Krames, Levi-Provencal, Schacht: The Encylopaedia of Islam, vol I (A-B), s. 1077. Brill, 1986. ISBN 90-04-08114-3 (englanniksi)
- ↑ Codell, Julie: Orientalism, Eroticism and Modern Visuality in Global Cultures, s. 50-62. Routledge, 2017. ISBN 1351555510