A. A. Granfelt
A. A. Granfelt | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. heinäkuuta 1846 Hausjärvi |
Kuollut | 23. helmikuuta 1919 (72 vuotta) Mäntyharju |
Ammatti |
Kansanvalistusseuran sihteeri Raittiuden Ystävien esimies valtiopäiväedustaja |
Puoliso | Mandi Granfelt |
Lapset |
Eino Kuusi Aarne Kuusi Ilmari Kuusi Sakari Kuusi Arvo Kuusi Lyyli Hertta Maria Granfelt Helmi Lydia Maria Granfelt[1] |
Aksel August Granfelt (26. heinäkuuta 1846 Hausjärvi – 23. helmikuuta 1919 Mäntyharju)[2] oli suomalainen kansanvalistus- ja raittiusliikkeen johtaja, valtiopäivämies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän toimi Kansanvalistusseuran sihteerinä vuosina 1878–1906 ja johti perustamaansa Raittiuden Ystävät -järjestöä.
Nuoruus ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A. A. Granfelt kuului Granfeltin aatelissukuun,[3] ja hänen vanhempansa olivat teologian professori Axel Fredrik Granfelt sekä Agatha Fredrika Nordensvan. Hän vietti lapsuutensa Ryttylän kartanossa Hausjärvellä mutta joutui muuttamaan Helsinkiin yhdeksänvuotiaana äitinsä kuoltua. Granfelt kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta vuonna 1866 ja aloitti lääketieteen opinnot. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1871 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1878, mutta ei koskaan harjoittanut lääkärin ammattia.[1]
Granfelt meni kesällä 1878 naimisiin kansakoulunopettaja Mandi Cantellin kanssa, joka tuli myös tunnetuksi kansanvalistajana ja kirjailijana. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi aikuisiksi elänyttä poikaa suomensivat kaikki sukunimensä Kuuseksi. Heihin kuuluivat professori Eino Kuusi, vakuutusneuvos Aarne Kuusi, rovasti ja kirjailija Ilmari Kuusi sekä professori Sakari Kuusi.[1][3]
Vaikutus Kansanvalistusseurassa ja muissa kansalaisjärjestöissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotinsa ruotsinkielisestä taustasta huolimatta Granfelt omaksui fennomanian aatteen ja suomen kielen. Hän kannatti fennomaanien kansansivistysihanteita ja omistautui rahvaalle suunnatun valistustyön kehittämiselle. Granfeltin tavoitteena oli suomalaisten kansallinen yhdentyminen, jota palvelemaan erilaiset sivistyslaitokset oli hierarkkisesti asetettava. Hän haki syksyllä 1878 neljä vuotta aiemmin perustetun Kansanvalistusseuran sihteerin tointa, joka oli vapautunut Jaakko Päivärinnan jouduttua eroamaan. Granfelt valittiin tehtävään ja hän uudisti nopeasti järjestön toiminnan. Yhdistyksen kustannustoiminta kasvoi valtavasti. Virosta hän keksi kansallisten laulujuhlien idean, jonka päätti tuoda myös Suomeen.[4] Suomen ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Kansanvalistusseuran vuosijuhlien yhteydessä Jyväskylässä vuonna 1884, minkä jälkeen niitä pidettiin vuoden tai kahden välein eri puolilla maata.[1]
Granfelt oli myös aatelissäädyssä sukunsa edustajana säätyvaltiopäivillä 1882, 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1897.[5] Hän ajoi valtiopäivillä alkoholilainsäädännön muutoksia sekä kansansivistystyön laajentamista valtion tuella.[1] Lisäksi hän oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen ja kirjavarojen hoitaja vuosina 1879–1896.[2]
Granfelt joutui vuonna 1906 jättämään Kansanvalistusseuran sihteerin tehtävät ilmenneiden tiliepäselvyyksien vuoksi ja korvaamaan henkilökohtaisista varoistaan järjestön taloudelliset menetykset. Tämän seurauksena hän muutti 1907 pysyvästi kesäasunnolleen Mäntyharjun Jylhään, jossa omistautui loppuiäkseen puutarhanhoidolle.[1] Myös hänen kahden lapsensa kuolemat vaikuttivat vetäytymiseen.[6]
Raittiusliikkeen johdossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Granfelt rakensi Suomeen raittiusliikkeen valtakunnallisen organisaation, joka kansainvälisistä esikuvista huolimatta kytkeytyi ensisijaisesti fennomaanien strategiaan. Tavoitteena oli kansalaisten kasvattaminen ja yhteenliittäminen ylhäältäpäin johdetun järjestötoiminnan avulla. Granfelt perusti vuonna 1883 Helsingissä Raittiuden Ystävät -seuran aiemman Kohtuuden Ystävien seuraajaksi ja se laajennettiin 1888 samannimiseksi valtakunnalliseksi organisaatioksi. Koko maan kattaneen raittiusyhdistysverkoston luomisen seurauksena raittiusliikkeestä tuli aikansa laajinta kannatusta nauttinut kansalaisjärjestö. Granfelt kirjoitti suuren osan Raittiuden Ystävät -järjestön kannanotoista.[1]
Raittiuskysymys kietoutui 1900-luvun alkupuolelle asti työväenluokan olojen parantamiseen. Ajateltiin, että työväenluokka voidaan sitoa yhteiskuntaan ja sen arvomaailmaan vasta kun sille annetaan äänioikeus ja yksityisomaisuutta. Työväenhenkisen raittiusliikkeen keulakuvaksi nousi Matti Helenius-Seppälä, joka alkoi vuodesta 1893 vaatia Raittiuden Ystävien toiminnan uudistamista. Asia henkilöityi Granfeltin ja Helenius-Seppälän väliseksi riidaksi erityisesti vuodesta 1897 alkaen. Granfelt piti Helenius-Seppälää yli-innokkaana ja työläistaustaisena nousukkaana.[6] Granfelt menetti otteensa Raittiuden Ystävistä 1900-luvun alussa, jolloin työväenliikkeen vaikutus raittiusliikkeessä kasvoi. Poliittisesti konservatiivista ja yläluokkaista ”granfeltilaisuutta” alettiin pitää liian vanhoillisena. Niinpä Granfelt luopui Raittiuden Ystävien esimiehen tehtävistä 1902 ja valtakunnallisen kattojärjestön sihteerintoimesta 1906.[1] Granfeltin aseman peri puoluepoliittisesti sitoutunut Väinö Voionmaa.[6]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nykyajan raittiusliike, kertomus sen kehityksestä ja siinä noudatetuista periaatteista. Kansanvalistus-seuran toimituksia 41. Helsinki 1883
- Raittiuden riennot: sananen niiden kehityksestä ja nykyisestä kannasta ulkomailla : esitelmä, jonka raittiuden ystävien vuosikokouksessa 16 p. Helmikuuta 1885 piti seuran esimies. Raittiuden ystävien kirjasia 11. Helsinki 1885
- Benjamin Rush ja raittiusliikkeen aikaisimmat vaiheet. Raittiuden ystävien kirjasia 13. Helsinki 1886, 2. painos 1891
- Juopposairaus ja juomatapa: esitelmä. Raittiuden ystävien kirjasia 14. Helsinki 1886
- Raittiusrientojen puolustukseksi: esitelmä. Raittiuden ystävien kirjasia 25. Helsinki 1886
- Miedot väkijuomat: muutamia muistoonpanoja lainsäädännön alalla Suomen raittiusmielisten kannalta. Raittiuden ystävät, Helsinki 1894
- Raittiusasiain ydinkohta: esitelmä. Raittiuden ystävien kirjasia. 2 sarja n:o 2. Mikkeli 1901
- Valistus ja raittiustyö. Raittiuden ystävien kirjasia. 2 sarja n:o 4. Mikkeli 1901
- Kaksi suurta miestä: Tapani Széchnyi ja Frans Deák : lehti Unkarin historiasta. Kansanvalistus-seuran lehtisiä n:o 77. Helsinki 1905
- Opas kansankirjastojen hoidossa. Kansanvalistus-seura, Helsinki 1905
- Förteckning öfver för folkbibliotek lämpliga böcker 1906 jemt'e några vinkar för katalogisering och utlåning / utarbetad på uppdrag af Folkupplysningssällskapet och Svenska Folkskolans vänner ; red. af A. A. Granfelt. Helsingfors 1906
- Raittiusriennot: niiden kehitys ja nykyinen kanta : yleissilmäys. Raittiuden ystävät, Helsinki 1912
- Pyhä maa: kuvia ja kuvaelmia. Kansanvalistus-seura, Helsinki 1913
- Alkoholi: lyhyt esitys alkoholista lääketieteelliseltä ja yhteiskunnalliselta kannalta ; kirj. Max Oker-Blom ja A. A. Granfelt. Raittiuden ystävät, Helsinki 1915
- Suomen silta. WSOY 1917
- A. A. Granfeltin testamentti kieltolakiasiassa. Edistysseurojen kustannus oy, Helsinki 1919
- A. A. Granfelt, Raittiusasia hänen kirjoituksissaan ja puheissaan 1-2. Toim. Uuno Tuominen. Raittiuden ystävät, Helsinki 1939
Nimimerkillä A. Gt.:
- Tulivuorista. Kansanvalistus-seuran toimituksia 20. Helsinki 1879
- Asunnot ja kansan elämä Suomessa : muutamia havaintoja ja kehotus havaintojen tekemiseen. Kansanvalistus-seuran toimituksia 42. Helsinki 1884
Nimimerkillä Kuusi:
- Mainen laki juovutusjuomia vastaan. Raittiuden ystävien kirjasia 8. Helsinki 1885
- Onko ehdoton raittius järkevä?. Raittiuden ystävien kirjasia 29. Helsinki 1887
- Myötä ja vastaan. Raittiuden ystävien lehtisiä n:o 32. 2. painos Helsinki 1905
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Sulkunen, Irma: Granfelt, Aksel August (1846–1919). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.11.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Granfelt Axel August. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ a b Autio, Veli-Matti: Granfelt (1500–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Aksel August Granfelt Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
- ↑ Kuka kukin oli. Viitattu 5.4.2021.
- ↑ a b c Irma Sulkunen: Raittius kansalaisuskontona. Raittiusliikkeen järjestäytyminen 1870-luvulta suurlakon jälkeisiin vuosiin, s. 205–231. (Historiallisia tutkimuksia 134) Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1986. ISBN 951-9254-79-X
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuusi, Sakari: Aksel August Granfelt: elämä ja toiminta. Otava 1936.
- Sulkunen, Irma: Raittius kansalaisuskontona: Raittiusliike ja järjestäytyminen 1870-luvulta suurlakon jälkeisiin vuosiin. Historiallisia Tutkimuksia 134. Suomen Historiallinen Seura 1986.
- Tuominen, Uuno: A. A. Granfeltin toiminta väkijuomalainsäädännön uudistajana. WSOY 1934.