M/S Estonia

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Autolautta Estonia)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
M/S Estonia
M/S Estonian pienoismalli.
M/S Estonian pienoismalli.
Tyyppi matkustaja-autolautta
Lippuvaltio  Viro
Kotipaikka Tallinna
IMO-numero 7921033
Tunnuskirjaimet ESTE
Aiemmat nimet M/S Viking Sally (1980–1990)
M/S Silja Star (1990–1991)
M/S Wasa King (1991–1993)
Aiemmat operaattorit Viking Line (1980–1990)
Silja Line (1990–1991)
Wasa Line (1991–1993)
Omistaja Estline
Rakennustelakka Jos L. Meyer Werft, Papenburg, Saksan liittotasavalta
Rakennusnumero 590
Tilattu 17. syyskuuta 1979
Kölinlasku 18. lokakuuta 1979
Vesillelasku 26. huhtikuuta 1980
Luovutettu 29. kesäkuuta 1980
Status upposi Itämerellä 28. syyskuuta 1994
Tekniset tiedot
Kansien määrä 10
Pituus 155,4 m
Leveys 24,2 m
Syväys 5,6 m
Bruttovetoisuus 15 598 brt
Nettovetoisuus 8 372 nrt
Koneisto 4 × MAN 8L 40/45 -dieselmoottoria
Koneteho 17 652 kW
Jääluokitus 1A
Nopeus 39 km/h
Nopeus 21,2 kn
Hyttipaikkoja 1 200 henkilölle
Matkustajia 2 000
Autokapasiteetti 460 henkilöautoa tai 52 rekkaa
Lähteet [1][2]

M/S Estonia (aiemmilta nimiltään Viking Sally, Silja Star ja Wasa King) oli vuonna 1980 käyttöönotettu, Itämerellä liikennöinyt matkustaja-autolautta, joka upposi 28. syyskuuta 1994. Onnettomuudessa kuoli 852 henkeä.

Alus valmistui keväällä 1980 saksalaiselta Meyer Werftin telakalta Papenburgissa[3] ja aloitti samana vuonna liikenteen Viking Sally -nimisenä Viking Linen väreissä Turku–Tukholma-reitillä. Estonian rakenne muistuttaa M/S Diana II:n (nyk. M/S Bluefort) rakennetta, mutta laivat eivät ole varsinaisia sisaraluksia lukuun ottamatta pääkannen alapuolista osaa[3]. Laiva vaihtoi useita kertoja omistajaa ja nimeä. Viimeiseksi, vuoden 1993 alusta alkaen, se kuului virolais-ruotsalaiselle Estline-varustamolle ja liikennöi nimellä Estonia Tallinnan ja Tukholman välillä.

Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 vastaisena yönä Itämerellä kansainvälisellä vesialueella, noin 40 kilometriä Utöstä eteläkaakkoon. Kyseessä oli suurin rauhanajan merionnettomuus 1900-luvun Euroopassa kuolonuhrien määrällä mitattuna.

Kansikuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estonian autokansi oli läpiajettava. Autokansi oli jaettu kahtia keskilaipiolla pituussuunnassa. Keulaportti oli visiirityyppinen, ja autolautan perässä oli kaksoisperäportit.

  • Kansi 9: (H-kansi) komentosilta.[4]
  • Kansi 8: (G-kansi) osa miehistön hyteistä ja lepotiloista[4], pelastusveneet ja molemmilla puolilla ramppi itsestääntäyttyville pelastuslautoille.
  • Kansi 7: (F-kansi) osa miehistön hyteistä ja lepotiloista[4], keula-, pää- ja peräportaikoiden yläpäät sekä kävelykansi.
  • Kansi 6: (ravintolakansi, E-kansi) keulan hyttiosasto, ravintola Seaside, tanssiravintola Baltic Bar, kasino ja Poseidon-ravintola.[5]
  • Kansi 5: (sisääntulokansi, D-kansi) keulan hyttiosasto, neuvonta, tax-free-myymälä, kansimatkustajien lepotuoliosasto, Pub Admiral, Cafe Neptunus ja muutama pienempi myymälä.[6]
  • Kansi 4: (C-kansi) keula- ja keskiosassa kolmella käytävällä jaetut hyttiosastot, pääportaikon ja peräportaikon alapää, erillinen portaikko kannelle 1 ja peräosassa Night Club Estonia, kokoustilat ja elokuvateatteri.[7]
  • Kansi 3: (B-kansi) ylempi autokansi[8] (nostettava henkilöautokansi)[9] ja keskellä portaikot aluksen ylemmille ja alemmille kansille.
  • Kansi 2: (A-kansi) alempi autokansi[8] ja keskellä portaikot aluksen ylemmille ja alemmille kansille.
  • Kansi 1: (välikansi) aluksen edullisimmat hytit[4], konehuone, konevalvomo verstaineen, kannelle 7 johtavien keulaportaiden alapää ja portaat saunaosastolle.
  • Kansi 0: (kaksoispohjan kansi) sauna- ja uima-allasosasto[4], kaksi 20 hengen kokoushuonetta[10] sekä makeavesi-, harmaavesi- ja painolastitankit.

Käyttöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estonia toimi seuraavilla nimillä, varustamoilla ja reiteillä[11]:

M/S Viking Sally luovutettiin Viking Linen toiselle suomalaiselle osakasvarustamolle, Rederi Ab Sallylle, kesäliikenteen alkuun 1980.[12] Se oli valmistettu saksalaisen Jos L. Meyerin telakalla numerolla 590.[3] Valmistuttuaan alus asetettiin liikenteeseen Turku–Maarianhamina–Tukholma-reitille, jolla se palveli aina vuoteen 1990 asti.[12]

Alus M/S Viking Sally -nimisenä.

Rederi Ab Sally oli luopunut Viking Linen liikennöinnistä 1980-luvun loppupuoliskolla, jolloin aluksen hoito siirtyi Rederi AB Slitelle. Liikennöinti jatkui edelleen Viking Linen alaisuudessa. Alus myytiin vuonna 1988 suomalaiselle laivanvarustamo Effoalle, mutta aikarahdattiin edelleen Rederi AB Slitelle käytettäväksi Viking Linen liikenteessä.

6. marraskuuta 1988 Viking Sally ajoi karille Tukholman saaristossa pelastaessaan merihätään joutunutta veneilijää. Alus sai potkurivian, mutta henkilövahinkoja ei tullut.[13]

Keväällä 1990 Viking Sally nimettiin uudelleen Silja Stariksi, ja se aloitti liikenteen Silja Linen alaisuudessa Turku–Maarianhamina–Tukholma-välillä.[12] Silja Starin liikenne jatkui vuoden 1990 loppupuoliskolle asti, minkä jälkeen Silja Linen muut alusjärjestelyt korvasivat sen.

Vuoden 1991 alkupuolella alus uudelleennimettiin Wasa Kingiksi, ja se asetettiin Wasa Linen liikenteeseen Vaasa–Uumaja/Sundsvall-välille.[12]

Vuoden 1993 alussa Wasa King myytiin pois Suomesta käytettäväksi Estlinen liikenteessä Tallinna–Tukholma-reitillä. Alus nimettiin uudelleen Estoniaksi.[12]

Henkirikokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murha 1986

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. heinäkuuta 1986 Viking Sallyn ollessa matkalla Tukholmaan aluksella tapahtui henkirikos, jossa Reijo Hammar murhasi tamperelaisen liikemiehen Antti Eljaalan puukottamalla ja kuristamalla. Hammar tuomittiin teosta elinkautiseen vankeuteen.[14]

Murha 1987

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Viking Sallyn murha 1987

Heinäkuun 27. ja 28. päivien välisenä yönä 1987 Tukholmasta Turkuun matkalla olleella Viking Sallylla tapahtui vakava väkivallanteko, jossa tuntemattomaksi jäänyt henkilö surmasi 20-vuotiaan saksalaismiehen ja vahingoitti vakavasti 22-vuotiasta samanmaalaista naista. Tapaus ei selvinnyt,[14] mutta 33 vuotta myöhemmin, syyskuussa 2020, poliisi ilmoitti ratkaisseensa rikoksen ja siirtävänsä sen syyteharkintaan.[15] Kuulusteluissa rikoksesta epäilty vihjaili olevansa syyllinen ja kertoi muun muassa mahdollisesta henkirikoksen tekovälineestä, mutta hänellä ei ollut kuulusteluissa avustajaa, minkä vuoksi käräjäoikeus ja hovioikeus asettivat kuulustelukertomukset hyödyntämiskieltoon, jolloin syytteeltä putosi pohja pois[16] ja lopulta käräjäoikeuden vapauttava päätös jäi voimaan[17].

Estonian uppoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Estonian uppoaminen

Matkustaja-autolautta Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 kello 1.50 (UTC+2)[18] reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Arvioitu saapumisaika Tukholmaan oli 9.30, mutta virallisen onnettomuustutkintaraportin mukaan noin kello 1.15[19] Turun saariston eteläpuolella keulavisiiri repeytyi irti laivasta aaltojen voimasta, ja autokannelle alkoi tulvia vettä. Laiva kallistui aluksi noin 15 astetta ja pian sen jälkeen 30–40 astetta oikealle. Estonia lähetti hätäkutsuja kello 1.24–1.27 välillä, minkä jälkeen yhteys alukseen katkesi. Kallistuman vuoksi vettä tulvi sisään myös aaltojen rikkomista ovista ja ikkunoista kansilla 3–5, ja tämän jälkeen alusta ei olisi voitu enää pelastaa. Aluksen uppoaminen oli nopeaa ja väistämätöntä.

Aluksen keularampin kaide löytyi syyskuussa 2024. Se ei tuhoutunut ulkoisen sabotaasin vuoksi, eikä aluksen uppoaminen siten todennäköisesti johtunut sabotaasista. Kaide osoittaa senkin, että ramppi oli auki, sillä rampin ollessa kiinni kaide ei olisi voinut pudota aluksesta, koska se on normaalisti aluksen sisällä.[20]

Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 kuoli.[21] Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Miehistö oli pääosin virolaista, mutta joukossa oli myös venäläisiä, latvialaisia ja ukrainalaisia. Hylyn sijaintipaikka on noin 22 meripeninkulmaa (40 kilometriä) Utön saarelta eteläkaakkoon. Hylky lepää noin 80 metrin syvyydessä[22].

Estonian korvasi onnettomuuden jälkiseurauksena Estline-yhtiön Tallinna–Tukholma-reitillä M/S Mare Balticum.

Estonian hylky rauhoitettiin onnettomuuden löytymättä jääneiden uhrien viimeiseksi leposijaksi Suomen, Ruotsin ja Viron yhteisellä sopimuksella helmikuussa 1995. Osapuolet sitoutuivat säätämään erityislait, joiden nojalla Estonian hautarauhan rikkomisesta rangaistaan sakolla tai vankeudella.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ M/S Viking Sally -esite Vasabatarna.se. Viitattu 12.3.2016.
  2. ↑ Loppuraportti 2000, s. 31.
  3. ↑ a b c Loppuraportti 2000, s. 27.
  4. ↑ a b c d e Loppuraportti 2000, s. 28.
  5. ↑ Loppuraportti 2000, s. 28, 75.
  6. ↑ Loppuraportti 2000, s. 71.
  7. ↑ Loppuraportti 2000, s. 69.
  8. ↑ a b Loppuraportti 2000, s. 30.
  9. ↑ Loppuraportti 2000, s. 145.
  10. ↑ Viking Sally -esite, ravintolakansi Vasabåtarna.se. Viitattu 14.5.2018. (suomeksi, ruotsiksi)
  11. ↑ Loppuraportti 2000, s. 23.
  12. ↑ a b c d e Loppuraportti 2000, s. 23.
  13. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1990, s. 29. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10908-1.
  14. ↑ a b Viking Sallyn 32 vuotta vanha murhamysteeri nousi uudestaan tapetille, poliisi uskoo ratkaisuun – tämä kaikki tapauksesta tiedetään nyt Iltalehti. 3.8.2019. Viitattu 2.10.2019.
  15. ↑ Opiskelijapari nukkui makuupusseissaan ruotsinlaivan kannella, kun tappaja hyökkäsi – Turun poliisin mukaan 33 vuotta vanha murha on nyt selvinnyt Yle Uutiset. 11.9.2020. Viitattu 11.9.2020.
  16. ↑ Syyttäjät peruivat valituksensa Viking Sallyn murhajutussa – Herman Himle on syytön reppureissaajien kohtaamaan silmittömään väkivaltaan Yle Uutiset. 10.10.2022. Viitattu 10.10.2022.
  17. ↑ Makuupussissaan nukkuneen nuoren murhaaja jäi selvittämättä – käräjäoikeuden tuomio Viking Sallyn jutussa sai lainvoiman Yle Uutiset. 21.10.2022. Viitattu 21.10.2022.
  18. ↑ Loppuraportti 2000, s. 176.
  19. ↑ Loppuraportti 2000, s. 175.
  20. ↑ Osipova, Elsa: Expressen: Estonian keulavisiirin kadonnut osa löydettiin Yle Uutiset. 21.9.2024. Viitattu 21.9.2024
  21. ↑ Soomer, H.; Ranta, H. & Penttilä, A.: Identification of victims from the M/S Estonia, s. 259–262. International Journal of Legal Medicine, 2001.
  22. ↑ Loppuraportti 2000, s. 22.
  23. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 64. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13788-3.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aula, Jorma & Sokero, Mikko: Estonia, Taistelu elämästä. Helsinki-Rovaniemi: Polarlehdet, 1994. ISBN 952-9762-04-6
  • Aula, Jorma & Sokero, Mikko: Estonia: se uppoaa joka yö. Helsinki: Polarlehdet, 1995. ISBN 952-9762-10-0
  • Kuosma, Tapio: Tapaus Estonia. Livres ’Belles-Lettres’, 2008. ISBN 978-952-99683-1-2
  • Minkkinen, Tuula: M/S Estonian haveri ja pelastustyö: pelastustyöntekijöiden kokemukset ja psykologisen intervention merkitys. Tampere: Tampereen yliopisto, 1999. ISBN 951-44-4565-1
  • Rabe, Jutta: Estonia: tragedia Itämerellä. Helsinki: Alfamer, 2002. ISBN 952-5089-82-7
  • Saari, Matti: Estonia 28.9.1994. Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4690-3

Viking Sallyn henkirikos 1987

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viking Line
Nykyiset alukset
Entiset alukset
Tilatut alukset, joita ei koskaan toimitettu
Entiset osakasvarustamot
Muuta

Ville Viking

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=M/S_Estonia&oldid=22734002”