Atlantiksen kostajat
| Atlantiksen kostajat | |
|---|---|
| I Predatori di Atlantide | |
 Italialainen mainosjuliste |
|
| Ohjaaja | Ruggero Deodato |
| Käsikirjoittaja |
Tito Carpi Vincenzo Mannino |
| Tuottaja | Maurizio Amati |
| Säveltäjä |
Guido De Angelis Maurizio De Angelis |
| Kuvaaja | Roberto D'Ettorre Piazzoli |
| Leikkaaja | Vincenzo Tomassi |
| Tuotantosuunnittelija | Bruno Amalfitano |
| Pääosat |
Christopher Connelly Tony King Gioia Scola |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Italia |
| Tuotantoyhtiö |
Regal Films Regency Productions |
| Levittäjä | Regal Entertainment |
| Ensi-ilta | Maaliskuu 1987 |
| Kesto | 92 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Atlantiksen kostajat (alkuperäinen italiankielinen nimi I Predatori di Atlantide, tunnetaan myös englanninkielisillä nimillä The Atlantis Interceptors ja Raiders of Atlantis[1]) on Ruggero Deodaton ohjaama post-apokalyptinen toimintaelokuva vuodelta 1983. Se on ottanut paljon vaikutteita 1980-luvun alun tieteistoimintaelokuvista Hurrikaani, Asfalttisoturi ja Pako New Yorkista.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Atlantiksen kostajat sijoittuu vuoteen 1994, joka elokuvan tekoaikana oli tulevaisuutta. Mike Ross ja vastikään muslimiksi kääntynyt Washington (uudelta nimeltään Mohammed) ovat miamilaisia palkkamurhaajia, jotka menestyksekkään työpäivän päätteeksi lähtevät huviveneilemään. Rentoutuminen loppuu kuitenkin lyhyeen, kun öljynporauslautalta operoivat amerikkalaistutkijat yrittävät nostaa pintaan neuvostoliittolaisen sukellusveneen. Sukellusveneen mukana pinnalle nousee epähuomiossa myös Atlantis. Uponneen mantereen yht’äkkinen nousu aiheuttaa valtavan hyökyaalloon, joka kaataa öljynporauslautan.
Tsunamista kuin ihmeen kaupalla selvinneet Washington ja Mike nostavat eloonjääneet tutkijat omaan veneeseensä. Joukko palaa tsunamin tuhoamaan Miamiin, jossa atlantislaiset moottoripyöräjengit riehuvat pidäkkeettä. Heidän johtajansa Kristallikallo (Crystal Skull) on raivoissaan Atlantiksen vuosituhantisen rauhan rikkoutumisesta ja päättää rangaista ihmisiä kuolemalla. Miken ja Washingtonin seurue löytää asevaraston ja surmaa kymmenittäin atlantislaisia, joiden ylivoima on kuitenkin liian suuri.
Tutkijaseurueen jäsen tohtori Cathy Rollins tuntee oudon, hieroglyfein koristellun kiven. Hän aavistelee tietävänsä keinot atlantislaisinvaasion pysäyttämiseksi. Eloonjääneet varastavat helikopterin ja suuntaavat Atlantikselle, missä Cathy jää atlantislaisten vangiksi. Mike ja Washington surmaavat Kristallikallon ja suuntaavat muinaiseen katakombiin, missä he selviävät monista ansoista ja löytävät valtavien lasiseinien taakse vangitun Cathyn. Tämä neuvoo keinot Atlantiksen upottamiseksi ja kehottaa miehiä pelastautumaan, kun se vielä on mahdollista. Cathy jää lasiseen vankilaansa.
Mike ja Washington taistelevat tiensä helikopterille. Viimeisenä yllätyksenä helikopterista löytyykin Cathy, joka ei muista tapahtuneesta mitään. Kolmikko lentää turvaan Atlantiksen vajotessa aaltoihin.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Christopher Connelly | … | Mike Ross |
| Gioia Scola (nimellä Marie Fields) | … | Dr. Cathy Rollins |
| Tony King | … | Mohammed / Washington |
| Stefano Mingardo (nimellä Mike Miller) | … | Klaus Nemnez |
| Ivan Rassimov | … | Bill Cook |
| Giancarlo Prati (nimellä John Blade) | … | Frank |
| Bruce Baron | … | Crystal Skull (Kristallikallo) |
| George Hilton | … | Professori Peter Saunders |
Tuotanto ja julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I Predatori di Atlantide tuotettiin Italiassa ja valmistui 1983.[1] Ohjaaja Ruggero Deodato oli aiemmin saanut mainetta Viimeisten kannibaalien ja Kannibaalien polttouhrien kaltaisten äärimmäisen väkivaltaisten elokuvien tekijänä. Talon puiston laidalla jälkeen hän alkoi kokeilla erilaisia genrejä ja suuntautui kepeämpiin elokuviin: ”Tein kaikkeni päästäkseni eroon Cannibal Holocaustista. Se voi kuulostaa hullulta ajatukselta nyt, mutta usko pois, [Cannibal Holocaustin] perintö oli raskas.” Deodaton valintoihin vaikutti tosin myös rahoittajien haluttomuus antaa hänen käyttöönsä riittävän isoja budjetteja. I Predatori di Atlantide oli hänen kepeämmistä elokuvistaan ensimmäinen.[3] Ainakin joissakin elokuvan versioissa Deodato oli merkitty ohjaajaksi salanimellä Roger Franklin.[4]
Suomenkielinen VHS-kasetti Atlantiksen kostajat oli Transworld Video Oyn julkaisu.[5] Ainakaan Suomen teattereissa elokuvaa ei esitetty.[1]
Arvostelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kriitikoiden vastaanotto | |
|---|---|
| Arvostelupisteet | |
| Julkaisu | Pisteet |
| AllMovie[2] Donald Guarisco |   |
| Elitisti[6] Markus Sorsa |  |
| The Spinning Image[7] Andrew Pragasam |   |
| Video-opas[8] Kari Hintikka | |
| VideoHound’s Golden Movie Retriever[4] | |
Kari Hintikka kirjoitti vuoden 1994 Video-oppaassa: ”Epäuskottavat juonenkäänteet ja Mad Max -henkiset merenasukkaat painavat elokuvan pohjamutiin, mutta scifi-fanit voivat pitää [sitä] vaihtoehtoisena murkinana.”[8] VideoHound’s Golden Movie Retriever antoi elokuvalle arvosanaksi yhden tähden.[4]
AllMovie-sivustolla Donald Guarisco kirjoittaa Atlantiksen kostajien ”havainnollistavan mainiosti, kuinka hauskaa katsottavaa eksploitaatiohalpis voikaan olla. Juonellisesti se on kertakäyttökamaa”, mutta tämä ei Guariscoa häiritse, sillä elokuva ”painottaa toimintaa ja viskaa katsojan suuntaan päättymättömän valikoiman hölmöjä juonenkäänteitä”. Guariscon mukaan ohjaaja Ruggero Deodato tekee viisaasti painottaessaan hahmojen humoristisia piirteitä ja pitäessään ”kielen poskessa”. Erikoistehosteet ovat halvan näköisiä, mutta ”sehän on vain osa hupia”. Guarisco pitää myös näyttelijävalintoja onnistuneina: Christopher Connelly ja Tony King naljailevana sankarikaksikkona, Ivan Rassimov ”coolina toiminnan miehenä” ja kovisrooleista tunnettu George Hilton ”nörttinä professorina”. Guariscon mukaan kokonaisuus tarjoaa B-elokuvien ystäville ”pläjäyksen viihdyttävää kitschiä”.[2]
Verkkolehti Elitistin Markus Sorsa kehuu Atlantiksen kostajia:[6]
»Atlantis Interceptors tuottaa joka kerralla allekirjoittaneelle niin paljon puhdasta lapsellista riemua, että mitään kovin kriittistä analyysiä tässä ei ole tarjolla. Se ei ole hyvä elokuva siksi, että se herättää ajatuksia [– –]. Itse asiassa elokuvan ainoa message tuntuu olevan luokkaa: ”tapa atlantislaisia tai tule tapetuksi”. [– –] Kiitokset Atlantis Interceptorsin hyvyydestä pitää jakaa kolmelle taholle. Ensiksi on mainittava Tito Carpin jouheva käsikirjoitus. Tapahtumia riittää ja jokaiselle henkilölle on varattu riittävästi kirjallista lihaa luiden ympärille, että he tulevat katsojalle tutuiksi. Tässä tietenkin olennaisena osana on onnistunut roolijako, Deodato on löytänyt juuri oikeat naamat Carpin hahmoille. [– –] Kokonaisuuden kruununa kimaltelee kuitenkin Deodaton mainio ohjaus. Alusta loppuun tarina laukkaa eteenpäin kuin kiimainen hirvi. Deodato annostelee sopivasti kireää actionia ja syventävää suvantoa luoden erittäin tasapainoisen ja omaleimaisen kokonaisuuden.»
(Markus Sorsa, Elitisti 2005)
The Spinning Image -sivuston arvostelija Andrew Pragasam kuvailee Atlantiksen kostajia sekoitukseksi gorea, discoa, mystiikkaa, maailmanlopunjälkeistä tieteisfiktiota, toimintaa, kauhua ja Indiana Jones -vaikutteista viidakkoseikkailua. Erityismaininnan saavat Kristallikallo, jonka ”yksityispanssarivaunun” miehistönä toimivat ”yläosattomat kiinalaiset punkkaritytöt”, sekä lopputaistelun egyptiläistyylinen sarkofagi, joka ampuu silmistään lasersäteitä. Lopputulos on jopa italialaisen eksploitaation mittapuulla ”sekopäinen”, ”berserkki alusta loppuun”. Oliver Onionsin diskovaikutteinen ääniraita on Pragasamin mukaan ”sangen tarttuva, mutta niin on toisaalta myös influenssa”.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c I Predatori di Atlantide. Elonet. Viitattu 12.2.2022.
- ↑ a b c Guarisco, Donald: Raiders of Atlantis (1983). AllMovie. Viitattu 12.2.2022.
- ↑ Ercolani, Eugenio: Darkening the Italian Screen: Interviews with Genre and Exploitation Directors Who Debuted in the 1950s and 1960s, s. 224–226. McFarland, 2019. ISBN 9781476667386 Google-kirjat (viitattu 12.2.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Raiders of Atlantis ★ The Atlantis Interceptors 1983. VideoHound's Golden Movie Retriever. Viitattu 14.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Atlantiksen kostajat (1983); Raiders of Atlantis, The. FIx-galleria. Viitattu 12.2.2022.
- ↑ a b Sorsa, Markus: I predatori di Atlantide, The Atlantis Interceptors (1983) :: elitisti.net. Elitisti. Viitattu 4.11.2009.
- ↑ a b Pragasam, Andrew: Raiders of Atlantis. The Spinning Image. Viitattu 14.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Video-opas 95, WSOY 1994.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Atlantis Interceptors Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Raiders Of Atlantis Internet Archive:ssa