Talo puiston laidalla
Talo puiston laidalla | |
---|---|
La casa sperduta nel parco | |
Yhdysvaltalainen mainosjuliste |
|
Ohjaaja | Ruggero Deodato |
Käsikirjoittaja |
Gianfranco Clerici Vincenzo Mannino |
Tuottaja |
Franco Di Nunzio Franco Palaggi |
Säveltäjä | Riz Ortolani |
Kuvaaja | Sergio D'Offizi |
Leikkaaja | Vincenzo Tomassi |
Tuotantosuunnittelija | Antonello Geleng |
Pukusuunnittelija | Antonello Geleng |
Pääosat |
David Hess Giovanni Lombardo Radice |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Tuotantoyhtiö | United Artists |
Levittäjä | United Artists |
Ensi-ilta | Maaliskuu 1987 |
Kesto | 91 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Talo puiston laidalla (alkuperäinen italiankielinen nimi La casa sperduta nel parco, muita nimiä mm. Talo puiston perällä, Koston enkeli sekä englanninkielinen nimi The House on the Edge of the Park) on Ruggero Deodaton ohjaama italialainen seksploitaatio-kauhu/jännityselokuva vuodelta 1980. Päärooleissa nähdään elokuvan esikuvana usein mainitun The Last House on the Leftin[1][2] pääroolin esittänyt David Hess ja myös "John Morghen" -nimisenä tunnettu Giovanni Lombardo Radice.lähde?
Elokuva keskittyy psykopaattisen Alexin sekä hänen ystävänsä Rickyn vierailuun yläluokkaisten nuorien juhlissa. Ryhmien väliset ristiriidat kiristyvät lopulta Alexin aloittamaksi sarjaksi pahoinpitelyjä ja raiskauksia. Elokuva tapahtuu lähes kokonaan suljetussa tilassa, rikkaiden talossa, ja sen henkilöhahmot – joita on hyvin vähän – pysyvät koko ajan samoina. Tätä suljettua asetelmaa pidetään usein syynä elokuvan ahdistavaan tunnelmaan.lähde?
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alex (David Hess) ajaa moottoritiellä New Yorkissa ja saa sattumalta katsekontaktin toista autoa ajavaan naiseen. Vähän ajan kuluttua hän pakottaa naisen auton tieltä pois, sitoo ja raiskaa tämän. Myöhemmin Alex nähdään suttuisen autokorjaamon omistajana, jonka ystävä ja työtoveri on kehitysvammainen Ricky. Miehet ovat aikeissa sulkea korjaamon ja lähteä kaupungille viettämään aikaa. Suunnitelmat kuitenkin peruuntuvat kun korjaamolle saapuu viime hetkellä Lisa (Annie Belle) poikaystävänsä kanssa. Ricky korjaa auton, mistä kiitollisina pariskunta kutsuu miehet juhliinsa.
Saapuessaan paikalle Alex ja Ricky saavat havaita kyseessä olevan rikkaiden juppien juhlat. Aluksi Alex ja Ricky käyttäytyvät etiketin mukaisesti, mielistelevät isäntiään ja pelaavat pokeria näiden kanssa. Muut vieraat kuitenkin pilkkaavat itseään heikompiosaisia autokorjaajia. Tilanne kärjistyy lopulta riidaksi, jonka seuraksena Alex pahoinpitelee yhden miehistä ja alkaa suunnitella paikalla olevien naisten raiskaamista. Kesken riidan juhliin saapuu myöhässä Cindy-niminen nuori nainen, jonka Alex viiltelee ja raiskaa. Jonkin ajan kuluttua paikan alkuperäiset vierat kuitenkin onnistuvat saamaan käsiinsä omistamansa aseen ja ampuvat Alexin ja Rickyn. Lopussa paljastuu, että elokuvan alussa raiskattu nainen olikin juhlan järjestäneen miehen sisko, ja koko juttu suunniteltu – Alexin väkivaltaisuuden vuoksi tilanne vain oli riistäytynyt käsistä.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmestyessään elokuva keräsi todella paljon kritiikkiä, mikä johtui sen tavasta esittää alastomuus ja väkivalta täysin peittelemättömästi. Britanniassa elokuva päätyi nopeasti kiellettyjen elokuvien kuuluisalle "video nasty" -listalle.[1] Elokuva kiellettiin myös monessa muussa maassa vaikka kielto onkin sittemmin useimmissa maissa poistettu. Elokuva yritettiin tuoda myös Suomeen nimellä Talo puiston laidalla, mutta Valtion elokuvatarkastamo kielsi sen ennakkotarkastuksessa kokonaan (ikäraja: KK - Kokonaan Kielletty) vuonna 1986.[3][4] Täyskielto raukesi vasta vuonna 1.1.2001 kuvaohjelmien tarkastusta koskevan lakimuutoksen tultua voimaan.[5][6]. Nykyään elokuva on saatavilla myös suomenkielisenä laitoksena Firebox Oy:n levittämänä englanninkielisellä nimellään The House on the Edge of the Park.[2] Britanniassakin elokuva on saatavilla, tosin raskaasti, 11 minuuttia leikattuna versiona.[7]
Talo puiston laidalla on yksi Ruggero Deodaton tunnetuimmista ja arvostetuimmista elokuvista, tosin se on myös hyvin kiistelty ja usein kyseenalaistettu elokuva. Elokuvan on nähty käsittelevän samoja teemoja kuin Deodaton kannibaalielokuvatkin, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ristiriitoja.[2] Telviksen filmioppaan arvostelussa elokuvaa kuvataan "häiriintyneeksi jännäriksi", jonka tunnelma on "inhottava".[3] Elitistin arvostelija Jari Mustonen kirjoittaa:[1]
- "On olemassa kahdenlaisia seksploitaatioita: niitä jotka muistuttavat lähinnä pikkupoikien fantasioita ja niitä, jotka ovat aidosti sairaita. Ruggero Deodatolta ei kannatakaan odottaa mitään muuta kuin jälkimmäistä. Hän haastaa jälleen kerran katsojan tuntemaan syyllisyyttä siitä mitä näkee; ja tämä syyllisyys kulkee loistavasti David Hessin hahmossa. Edes lopussa katsoja ei saa kiitosta, eikä häntä vapauteta "todistajan" taakasta. Oikeastaan mikään tässä elokuvassa ei ole kaunista. [...] Tässä elokuvassa kaikki on vastenmielistä..."
Toisaalta esimerkiksi elokuvan loppuratkaisua on toisinaan pidetty tökerönä ja elokuvaa itsetarkoituksellisen väkivaltaisena ja eksploitatiivisena. Silti huonosta arviosta (puolitoista tähteä viidestä) huolimatta esimerkiksi Allmovien kriitikko Donald Guarisco arvostelun yleissävy on melko positiivinen niin näyttelijöiden suoritusten, käsikirjoituksen kuin yleisvaikutelmankin osalta. Tosin Guarisco toteaa elokuvan ensivaikutelmalla "lupailevan saastaa, ja tämän se toteuttaakin".[8]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa väkivaltaiseksi, painostavaksi ja sadistisen raa’aksi yhden asian eksploitaatioelokuvaksi. Hän antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[9]
Arvosteluja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Allmovie
- Elitisti
- FilmiFIN
- Filmiopas
- Video-opas
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- David Hess – Alex
- Annie Belle – Lisa
- Christian Borromeo – Tom
- Giovanni Lombardo Radice – Ricky
- Marie Claude Joseph – Glenda
- Gabriele Di Giulio – Howard
- Brigitte Petronio – Cindy
- Karoline Mardeck – Susan
- Lorraine De Selle – Gloria
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Mustonen, Jari: La casa sperduta nel parco (1980). Elitisti, 12.7.2003. Viitattu 29.7.2009.
- ↑ a b c Jalkanen, Vesa: House on the Edge of the Park, The. FilmiFIN, 27.01.2008. Viitattu 29.7.2009.
- ↑ a b The House on the Edge of the Park. Filmiopas. Viitattu 29.7.2009.
- ↑ Casa sperduta nel parco, La Elonet. Viitattu 11.3.2018
- ↑ Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta 775/2000 Säädökset alkuperäisinä finlex.fi. Arkistoitu 10.3.2018. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ Hallituksen esitykset HE 2/2000 finlex.fi. Arkistoitu 10.3.2018. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ IMDb: La casa sperduta nel parco (1980). Viitattu 29.7.2009.
- ↑ Guarisco, Donald: The House on the Edge of the Park > Review - AllMovie. Allmovie. Viitattu 3.11.2009.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Talo puiston laidalla Leffatykissä.