Athos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Athos-vuori)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee munkkivaltiota. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio
Αυτόνομη Μοναστική Πολιτεία Αγίου Όρους
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Sijainti
Sijainti

Koordinaatit: 40°09′26″N, 24°19′35″E

Valtio Kreikka
Hallinto
 – hallinnon tyyppi itsehallintoalue (autonominen munkkivaltio)
 – hallinnollinen keskus Karyés
 – patriarkka Bartolomeos I
 – protoepistatis Stefanos Hilandarilainen (2024)
 – siviilikuvernööri Anastásios Mitsiális (2024)
Pinta-ala 335,63 km²
Väkiluku (2021) 1 746[1]
 – väestötiheys 5,20 as./km²
Kielet koinee-kreikka
kirkkoslaavi
venäjä
serbia
georgia
bulgaria
romania (liturginen ja siviilinen)
kreikka (siviilikäytössä)
Lyhenteet
 – ISO 3166 GR-69[2]

Athos tai Athosvuori (kreik. Άθως, Áthos), usein Pyhä Vuori (Άγιο Όρος, Ágio Óros), on Kreikan alaisuuteen kuuluva itsehallinnollinen alue,[3] viralliselta nimeltään Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio (kreik. Αυτόνομη Μοναστική Πολιτεία Αγίου Όρους, Aftónomi Monastikí Politeía Agíou Órous), joka sijaitsee Makedoniassa Pohjois-Kreikassa. Itsehallintoalue käsittää pääosan Áthoksen niemestä, joka on itäisin Chalkidikín niemimaan kolmesta Egeanmereen pistävästä niemestä, ja on saanut nimensä sen kärjessä sijaitsevasta Áthos-vuoresta (2 033 m).

Athosvuoren alueella sijaitsee 20 ortodoksista suurempaa luostaria sekä lukuisia sivuluostareita ja erakkomajoja. Athoksen väkiluku oli vuoden 2021 väestönlaskennassa 1 746.[1] Ainoastaan munkit saavat asua alueella. Vanhin Athoksen luostareista, Suuri lavra (Megísti Lávra), on perustettu vuonna 963.[4] Itsehallintoalueen hallintoa hoitaa luostareiden yhteinen elin, jossa on edustaja jokaisesta luostarista, ja Kreikan perustuslaissa alueelle on taattu erikoinen autonominen asema. Alueen hallinnollinen keskus on Karyésin kylä,[1] joka sijaitsee niemimaan keskiosissa. Ortodoksisen kirkon hallinnossa Athos on itsehallinnollinen Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan alaisuudessa.

Athos on koko ortodoksisen kirkon merkittävimpiä hengellisiä ja luostarielämän keskuksia sekä bysanttilaisen kulttuurin, kuten ikonitaiteen, perinnön merkittävä säilyttäjä.[5][4] Athosvuori on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1988 lähtien.[6] Athokselle päästetään ainoastaan rajallinen määrä pyhiinvaeltajia. Alueella saavat vierailla ainoastaan miehet.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Antiikin Akte

Athos-vuori tunnettiin samalla nimellä jo antiikin aikana, kun taas koko niemi tunnettiin sen lisäksi myös nimellä Akte. Vuori oli pyhitetty Zeukselle ja alueella oli tämän temppeli vielä 400-luvulla. Vuori mainitaan jopa Zeuksen ja Apollonin kotina ennen kuin nämä muuttivat Olymposvuorelle.[7][8] Aiskhylos mainitsee vuoren ”Zeuksen suojelemana” luetellessaan Oresteiassa vuoria, joiden kautta tuliviesti Troijan tuhosta kulki Troijan Idavuorelta Mykeneen.[9]

Persialaissotien aikana persialaisten laivasto haaksirikkoutui Athoksella vuonna 492 eaa. yrittäessään kiertää niemen. Tämän vuoksi Kserkses kaivautti niemen halki niin kutsutun Kserkseen kanavan yrittäessään Kreikan-valtausta uudelleen vuonna 480 eaa.[10]

Luostariyhteisöksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legendan mukaan Neitsyt Maria ja evankelista Johannes olivat Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen purjehtimassa Jaffasta Kyprokselle vieraillakseen Lasaruksen luona. Laiva eksyi ja ajautui Athoksen itärannikolle. Maria astui rannalle ja hurmaantui paikan kauneudesta. Hän siunasi sen, antoi apostoli Johanneksen kastaa rantaan tulleet paikalliset kristityiksi ja rukoili pojaltaan, että alue voisi olla hänen puutarhansa. Silloin taivaasta kuului ääni: ”Olkoon tämä paikka sinun perintösi ja puutarhasi, paratiisi ja suojapaikka niille, jotka pelastusta etsivät”. Tämän vuoksi Athosvuorta pidetään Jumalanäidin puutarhana, johon muilla naisilla ei ole pääsyä.[11][12]

Áthos-vuori.

Athokselle alkoi asettua erakkoja mahdollisesti jo 400-luvulla. Alueen ensimmäisen luostarin, Suuren lavran (Megísti Lávra), perusti Athanasios Athoslainen vuonna 963.[4] Luostareiden perustajat olivat pääosin kreikkalaisia munkkeja, mutta alueella on myös serbien perustama Chilandárin luostari (perustettu vuonna 1198), bulgarialaisten Zográfoksen luostari (perustettu 900-luvulla) sekä venäläisten Pyhän Panteleimonin luostari (perustettu 1200-luvulla). Lisäksi Ivíronin luostarin ovat perustaneet georgialaiset, mutta sen munkit ovat nykyään pääosin kreikkalaisia. Athos kehittyikin vuosisatojen kuluessa hyvin kansainväliseksi paikaksi ja sinne saapui munkkeja koko itäisestä kristikunnasta.[4]

Munkkitasavallan hallitusmuoto on peräisin vuodelta 1060.[13] Bysantin keisarit suosivat Athoksen luostareita lahjoituksin. 1300-luvulla alueella kehittyi hesykasmi, myöhäisemmän bysanttilaisen teologian keskeisin virtaus, joka on vaikuttanut paljon koko ortodoksiseen maailmaan. Athoksen itsehallinnollinen asema säilyi osmanivallan aikana ja se oli tuolloin merkittävä kreikankielisen koulutuksen keskus.[4] Kreikan vapaustaistelun aikana Athoksella tingittiin kahdesti naisia koskevasta kiellosta tulla alueelle: vuoden 1770 kapinan ja vuonna 1821 alkaneen Kreikan vapaussodan aikana luostari antoi suojan pakolaisille, joihin kuului myös naisia ja tyttöjä.

Athoksen niemimaan länsirannikkoa. Etualalla vasemmalla Simonópetran luostari, taustalla Athosvuori.

1800-luvulla Athokselle tuli paljon erityisesti venäläisiä munkkeja.[4] Athoksen alue tuli osaksi Kreikan valtiota Lontoon rauhansopimuksella ensimmäisen Balkanin sodan jälkeen vuonna 1913. Kreikan hallitus hyväksyi alueen itsehallinnollisen aseman Kreikan perustuslaissa virallisesti 10. syyskuuta 1926. Itsehallinto vahvistettiin Kreikan liittymissopimuksessa Euroopan yhteisöön vuonna 1979.[2][14]

82-vuotiaana vuonna 1938 kuollut munkki Michaíl Tolótos eli Athoksella koko elämänsä, eikä koskaan nähnyt naista.[15] 1930-luvulla kreikkalainen malli Alíki Diplarákou kuohutti maailmaa livahtamalla Athokselle mieheksi pukeutuneena. 1980-luvulla Kreikan sosialistinen kulttuuriministeri Melína Merkoúri yritti päästä niemelle, mutta munkit viestittivät valmiutensa jopa aseelliseen vastarintaan, minkä jälkeen hän luopui aikeesta. Vuonna 2003 Euroopan parlamentti esitti naiskiellon kumoamista, mutta Kreikan valtio epäsi sen.[11]

Athosvuorella asui 1900-luvun alussa 7 500 munkkia.[4] 1940-luvulla asukkaita oli noin 4 700. Väkiluku laski huomattavasti 1970-luvulla ja alimmillaan vuonna 1981 alueella asui noin 1 400 henkeä.[2] Nykyisin väkiluku on jälleen kohonnut tästä jonkin verran ja nykyisin alueella asuu yli 1 700 munkkia.[1] Nykyisin yhä useammat munkit ovat nuoria ja koulutettuja, ja alue on saanut suosiota myös perinteisten ortodoksisten maiden ulkopuolella.[4]

Athosvuori liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1988 sekä sen kulttuuristen että luontoarvojen vuoksi.[6]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Athoksen niemimaan kartta.

Athoksen niemimaa pistää Egeanmereen noin 50 kilometriä pitkänä ja 8–12 kilometriä leveänä ja on itäisin Chalkidikín eli Khalkidiken niemimaan kolmesta niemestä. Sen pinta-ala on 335,63 neliökilometriä. Niemimaa on hyvin vuoristoinen ja sen vuoret kohoavat jyrkästi lähes suoraan merestä. Varsinainen Athosvuori, joka sijaitsee niemimaan eteläkärjessä, on 2 033 metriä korkea. Ylempänä ei kasva ollenkaan puita, mutta alempana on ikivihreitä jo muinaisilta ajoilta peräisin olevia puita.[3] Toinen korkea huippu alueella on Antiáthonas (1 033 metriä).

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan perustuslaissa Athoksen alueelle on taattu autonominen asema. Alueen hallinnollinen keskus on Karyésin kylä.[1] Siellä toimivat sekä alueen hengellinen että maallinen hallinto.

Itsehallintoalueen hengellisestä hallinnosta vastaavat munkkiyhteisön protoepistatis (protepistátis) eli priimas sekä 20-jäseninen pyhä neuvosto (ierá epistasía), jossa ovat edustettuna kaikki Athoksen 20 luostaria.[16][17] Ortodoksisen kirkon hallinnossa Athoksen alue on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan alaisuudessa itsehallinnollisena. Näin se ei kuulu Kreikan ortodoksisen kirkon alaisuuteen.

Alueen maallista hallintoa edustaa muun muassa Kreikan hallinnon asettama kuvernööri.[16][17] Itsehallinnollisena Athos ei kuulu mihinkään Kreikan hallinnolliseen alueeseen tai alueyksikköön eikä kunnallishallinnon alaisuuteen.[2]

Asutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Athosvuorella on kaksi kylää sekä 20 luostaria. Lisäksi alueella on 12 sivuluostaria eli skiittaa sekä kymmeniä keljoja, erakkomajoja ja muita pienempiä asutuksia.

Athoksen luostarit ovat suurikokoisia ja koostuvat useista rakennuksista, kirkoista ja kappeleista. Monet luostarit ovat linnoitettuja ja muistuttavat muureineen ja torneineen keskiaikaista kaupunkia. Athoksen vuoristoisuudesta johtuen luostarit sijaitsevat niemimaan rannikolla tai hieman ylempänä vuorenrinteessä. Kaikki luostarit on perustettu bysanttilaisena aikana, mutta useimmat ovat tuhoutuneet ja taantuneet jossain välissä ja siksi perustettu tai rakennettu uudestaan. Luostareilla on perinteinen hierarkiajärjestys, joka on muuttunut jonkin verran aikojen kuluessa. Suuri lavra on kuitenkin säilyttänyt läpi historian asemansa Athoksen pääluostarina (lavra). Kaikki Athoksen luostarit noudattavat kinobioottista kilvoittelutapaa.

Skiitat kuuluvat aina jonkun varsinaisen luostarin alaisuuteen. Ne sijaitsevat yleensä suhteellisen lähellä pääluostariaan. Ne ovat kooltaan yleensä pääluostareita pienempiä, mutta useimmat niistä ovat silti suurempia kuin Athoksen ulkopuoliset kreikkalaiset luostarit yleensä. Joissakin skiitoissa on enemmän asukkaita kuin pääluostareissaan. Athokselle ei saa perustaa uusia luostareita bysanttilaisena aikana perustettujen lisäksi. Siksi kaikki uudemmat luostarit ovat arvoltaan skiittoja. Skiitoista osa noudattaa kinobioottista ja osa idiorytmistä kilvoittelutapaa.

Vuonna 2021 Athoksen kylät sekä luostarit (hierarkiajärjestyksessä), skiitat ja muut väestönlaskennassa tilastoidut asutukset olivat:[1]

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Athoksen itsehallintoalueen hallintorakennus Karyésissa.
Athoksen pääluostari Suuri lavra.
Vatopédin luostari.
Pyhän Dionysioksen luostari.
Zográfoksen luostari.
Simonópetran luostari.
Nimi Asukkaita
Dáfni 2
Karyés 135

Luostarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Asukkaita
Suuri lavra (Moní Megístis Lávras) 51
Vatopédin luostari (Moní Vatopedíou) 153
Ivíronin luostari (Moní Ivíron) 35
Chilandárin luostari (Moní Chilandaríou) 56
Pyhän Dionysioksen luostari (Moní Agíou Dionysíou) 32
Koutloumoúsin luostari (Moní Koutloumousíou) 86
Pantokrátorin luostari (Moní Pantokrátoros) 34
Xiropótamoksen luostari (Moní Xiropotámou) 21
Zográfoksen luostari (Moní Zográfou) 28
Docheiárioksen luostari (Moní Docheiaríou) 53
Karákalloksen luostari (Moní Karakállou) 50
Filótheoksen luostari (Moní Filothéou) 62
Simonópetran luostari (Moní Símonos Pétras) 82
Pyhän Paavalin luostari (Moní Agíou Pávlou) 33
Stavronikítaksen luostari (Moní Stavronikíta) 33
Xenofónin luostari (Moní Xenofóntos) 57
Pyhittäjä Gregorioksen luostari (Moní Osíou Grigoríou) 101
Esfigménoksen luostari (Moní Esfigménou) 1
Pyhän Panteleimonin luostari
(Moní Agíou Panteleímonos, Rossikon) 		97
Konstamonítoksen luostari (Moní Konstamonítou) 29

Skiitat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Pääluostari Asukkaita
Bogoroditsan skiitta
(Skíti Theotókou) 		Pyhän Panteleimonin luostari 7
Johannes Kastajan skiitta
(Skíti Timíou Prodrómou Megístis Lávras) 		Suuri lavra 23
Johannes Kastajan skiitta (Ivíron)
(Skíti Timíou Prodrómou Ivíron) 		Ivíronin luostari 14
Neitsyt Marian ilmestyksen skiitta
(Skíti Evangelismós tis Theotókou) 		Xenofónin luostari 14
Profeetta Elian skiitta
(Skíti Profítou Ilioú) 		Pantokrátorin luostari 6
Pyhän Andreaan skiitta
(Skíti Agíou Andréou) 		Vatopédin luostari 25
Pyhän Annan skiitta
(Skíti Agías Ánnis) 		Suuri lavra 88
Pyhän Demetrioksen skiitta
(Skíti Agíou Dimitríou Vatopedíou) 		Vatopédin luostari 0
Pyhän Demetrioksen skiitta (Lákkos)
(Skíti Agíou Dimitríou tou Lákkou) 		Pyhän Paavalin luostari 43
Pyhän Kolminaisuuden skiitta
(Skíti Agías Triádos) 		Suuri lavra 25
Pyhän Panteleimonin skiitta
(Skíti Agíou Panteleímonos) 		Koutloumoúsin luostari 14
Uusi skiitta
(Néa Skíti) 		Pyhän Paavalin luostari 41

Muut asutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Pääluostari Asukkaita
Karoúlia (hesykasterio) Suuri lavra 6
Kapsála 78
Katounákia (hesykasterio) Suuri lavra 33
Kerasiá - Ágios Vasíleios Suuri lavra 21
Metóchion Chourmítsis 21
Prováta - Morfovoú Suuri lavra 27
Vígla - Ágios Neílos Suuri lavra 20
Vouleftíria Suuri lavra 9

Athoksella toimii kolme viinitilaa, Metóchion Chromítsa,[18] Monoxylítis (Metóchion Ágios Nikólaos)[19] ja Mylopótamos.[20]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karyésin kirkon seinämaalauksia.

Athos on merkittävä ortodoksisen ja bysanttilaisen kulttuurin säilyttäjä. Muun muassa bysanttilaisen ikonimaalauksen perinne on kehittynyt ja säilynyt Athoksella. Merkittäviä ovat myös alueen kirkkojen seinämaalaukset.[4] Tunnetuimpia ikoneita on Ivíronin Jumalanäiti, joka on koko Athoksen suojelijatar. Athoksen luostarien kirjastoissa on suuret ja merkittävät kokoelmat keskiaikaisia käsikirjoituksia.[10] Kaikilla luostareilla on suuri kokoelma erilaisia pyhäinjäännöksiä. Niistä tunnetuimpiin kuuluu Vatopédissa säilytetty niin kutsuttu Neitsyt Marian vyö.

Valtaosassa luostareissa noudatetaan juliaanista kalenteria ja bysanttilaista aikaa, joten kellot luostareissa ovat neljä tuntia edellä Kreikan aikaa UTC+2.

Taidemuseo Tennispalatsissa Helsingissä järjestettiin elokuusta 2006 tammikuuhun 2007 bysanttilaisen taiteen näyttely, jossa on esillä ikoneita, käsikirjoituksia ja muita esineitä Athosvuorelta. Ne olivat ensi kertaa Kreikan rajojen ulkopuolella. Näyttely oli yleisömenestys.[5]

Göran Schildt kertoo kirjassaan Daphne kuudessatoista maassa tavanneensa Ateenassa nuoren lääkärin, jonka Athosvuoren johtomiehet olivat kutsuneet ambulanssisairaalansa kanssa sinne taistelemaan sukupuolitauteja vastaan, jotka olivat lisääntyneet huolestuttavasti. Samalla hän neuvoi ottamaan pieniä viinapulloja tuliaisiksi munkeille.

Vierailu alueella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Athoksen itsehallintoalueen hallinnon myöntämä vierailulupa (diamonitírio) vuodelta 1979.

Athokselle päästetään ainoastaan rajallinen määrä pyhiinvaeltajia.[4] Alueella saavat vierailla ainoastaan miehet. Naisia koskeva kielto tulla alueelle koskee myös naaraspuolisia tuotantoeläimiä, kuten kanoja ja lampaita.[11] Ulkopuolisten vierailuun alueella tarvitaan aluehallinnon erillinen lupa, eräänlainen viisumi, diamonitírio (διαμονητήριο).

Alueelle saavutaan yleensä laivalla. Useimmat alueelle matkaavat ja vierailuun oikeutetut saapuvat Ouranoúpolin kylästä Athoksen niemen länsirannikolla sijaitsevaan Dáfnin satamakylään. Muiden turistien on mahdollista nähdä Athos mereltä käsin muun muassa Ouranoúpolista lähtevillä risteilyillä.[21][22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Τεύχος Β' 2090: Αριθμ. 2081/Β4 - 241 Εφημερίδα της Κυβερνήσεως της Ελληνικής Δημοκρατίας. 7.4.2024. Viitattu 24.4.2024. (kreikaksi) 
  2. ↑ a b c d Greece Statoids. Viitattu 30.1.2015.
  3. ↑ a b Mount Athos Home Page inathos.gr. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 26.11.2006.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Kärkkäinen, Tapani: Kirkon historia. Ortodoksin käsikirja, s. 61. (2. painos) Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 2008. ISBN 978-951-8979-27-5
  5. ↑ a b Athos - Luostarielämää Pyhällä Vuorella. 10.8.2006 - 21.1.2007 Taidemuseo Tennispalatsi. Viitattu 30.1.2015.
  6. ↑ a b Mount Athos World Heritage Centre. UNESCO. Viitattu 14.4.2015.
  7. ↑ Mount Athos Places of Peace and Power. Viitattu 30.1.2015.
  8. ↑ Mount Athos Go Greece. Arkistoitu 3.2.2015. Viitattu 30.1.2015.
  9. ↑ Aiskhylos: Agamemnon 286. Kirsti Simonsuuren käännöksessä ”Zeuksen suojelema”, Elina Vaaran käännöksessä ”Zeukselle rakas”.
  10. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Athos”, Antiikin käsikirja, s. 68. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  11. ↑ a b c Naisilta pääsy kielletty Ortodoksi.net. Viitattu 26.11.2006.
  12. ↑ History (Arkistoitu – Internet Archive) – inathos.gr, luettu 26.11.2006
  13. ↑ Kari, Risto: Historian Abc - Kaikkien aikojen valtiot 1, s. 110. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2000. ISBN 951-31-1093-1
  14. ↑ Athos-vuori Tampereen Suomi-Kreikka yhdistys ry. Viitattu 5.9.2023.
  15. ↑ A Monk Lived For 82 Years Without Seeing A Single Woman In His Entire Life Storypick. 29.4.2016. Viitattu 7.4.2022.
  16. ↑ a b The Town of Karyes Macedonian Heritage. Viitattu 12.1.2015.
  17. ↑ a b Karyes Orthodox Wiki. Viitattu 12.1.2015.
  18. ↑ Tsantali, Mount Athos GrapeRover in Greece. Viitattu 2.2.2015.
  19. ↑ Monoxylitis / Metochi Agiou Nicolaos Athos Agion Oros. Viitattu 2.2.2015.
  20. ↑ Mylopotamos wines, Mount Athos GrapeRover in Greece. Viitattu 2.2.2015.
  21. ↑ Ouranoupolis Village Greeka.com. Viitattu 2.2.2015.
  22. ↑ Ouranoupoli Ouranoupoli.gr. Viitattu 2.2.2015.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gothóni, René: Athos - Pyhä vuori. Schildts, 2012.
  • Kerubim, arkkimandriitta: Aikamme athoslaisia hahmoja I. Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö, 2004.
  • Oranen, Mikko (toim.): Athos. Kajastuksia Pyhältä Vuorelta. Maahenki, 2009.
  • Oranen, Mikko (toim.): Athos - luostarielämää pyhällä vuorella. Maahenki, 2007.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikka
Kreikan alueet
Alueet
Itsehallintoalueet

Athos (Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio)

Athos (Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio)
Luostarit
Skiitat
Kylät
Kreikka
Unescon maailmanperintökohteet Kreikassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Athos&oldid=22767830”