Assyrialaiset (kansa)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Assyrialaiskristityt)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee arameankielisiä kristittyjä.selvennä Muinaisen Assyrian asukkaita käsittelee artikkeli Assyria
Assyrialaiset
Sūrāyē
Sūryāyē
Āṯūrāyē
Väkiluku noin 4,2 miljoonaa[1]
Asuinalueet Assyrialaisten kotimaa
 Irak 1 300 000
 Syyria 75 000
 Iran 80 000
 Turkki 5 000
Assyrialaisten diaspora
 Yhdysvallat 83 000
 Ruotsi 80 000
 Jordania 77 000
 Australia 24 000
 Saksa 23 000
 Ranska 15 000
 Venäjä 14 000
 Suomi 300
Kielet aramea, syyria
turkki, arabia
persia
Uskonnot

Idän assyrialainen kirkko

Kaldealaiskatolinen kirkko

Assyrialaiset[2] (syyriaksi ja arameaksi: ܐܬܘܖ̈ܝܐ (Āṯūrāyē)) ovat aramean- ja syyriankielinen kristitty vähemmistökansa Kaksoisvirranmaan pohjoisosasta. Heidän alkuperäisseutunsa on Eufrat- ja Tigris-jokien välinen alangon pohjoisosa eli Assyria. Heidän naapureinaan asuvat muun muassa kurdit lähiseudun ylängöillä ja vuoristoissa. Assyrialaiskristittyjen asuinalue jakautuu neljän islamilaisen maan, Irakin, Syyrian, Turkin ja Iranin kesken. Assyrialaiset kuuluvat Idän assyrialaiseen kirkkoon tai Antiokian syyrialais-ortodoksiseen kirkkoon, Kaldean katolilaiseen kirkkoon, Kaldean syyrialaiseen kirkkoon. Maailmassa on nykyään yhteensä 3,3 miljoonaa assyrialaista.[1]

Assyrialaisten alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä mukaisesti nykyisten assyrialaisten asuma-alue on suunnilleen sama kuin muinaisen Assyrian valtakunnan. Sen muinaisten asukkaiden kanssa heillä ei kuitenkaan ole suoranaisesti juuri muuta tekemistä kuin että he asuvat samalla alueella.[3] Assyriassa aikoinaan puhutun akkadin kielen tavoin myös syyria ja aramea ovat seemiläisiä kieliä, mutta eivät ole suoranaisesti kehittyneet akkadista. Aramean kieli kuitenkin levisi alueelle Syyriasta jo vuosisatoja ennen ajanlaskumme alkua ja oli Lähi-idän laajimmalle levinnyt kieli, kunnes arabia 600-luvulta lähtien vähitellen syrjäytti sen. Assyrialaiskristittyjen keskuudessa aramean ja syyrian kielet ovat kuitenkin säilyneet nykyaikaan saakka.[3]

Assyrialaiskristittyjen esivanhemmat kääntyivät kristinuskoon ensimmäisten joukossa. Myöhempinä aikoina he ovat vuosisatojen ajan kärsineet arabien, turkkilaisten, kurdien ja muiden kansojen heihin kohdistamasta sorrosta.

Assyrialaiskristityt 1900-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan aikana assyrialaiskristittyjä vainosivat turkkilaiset, arabit, persialaiset ja kurdit. Suurin osa kansanmurhista tapahtui vuosina 1914-1925, kun Osmaanien valtakunta päätti puhdistaa nykyisen Turkin alueen kristityistä. Tiedetään useita massamurhia, jotka tapahtuivat vuosina 19141920 Osmanien valtakunnan alueella, joissa kokonaisia heimoja surmattiin vastasyntyneistä vanhuksiin. Tätä massamurhaa kutsutaan assyrialaisten kansanmurhaksi. Ranskalta, Britannialta ja Venäjältä ei tullut apua, ja sekä ortodoksit, katolilaiset että anglikaanit osallistuivat assyrialaiskristittyjen pakkokäännytykseen. Läntiset kirkot loivat arameankielistä kirjallisuutta käännytystyön tarpeisiin, ja lyhytikäisten turvatakuiden vakuudeksi erinäisiä assyrialaisseurakuntia painostettiin liittoutumaan joko ortodoksien, katolilaisten tai eri protestanttisten kirkkojen kanssa. Länsimaihin paenneisiin assyrialaispakolaisiin kohdistettiin painostusta, aramealaisen kotikielen käyttöä vastustettiin, ja pappeja ei päästetty pakolaisseurakuntiin, koska vaikutusvaltaisissa uskonnollisissa piireissä todettiin, että assyrialaiskristitty täytyi kastaa uudelleen, jos tämä ei käynyt puoleen vuoteen ehtoollisella. Heidän olemassaoloaan vähäteltiin, heitä väitettiin tarpeen vaatiessa sekä arabikristityiksi, kurdikristityiksi, armenialaisiksi, syyrialaisiksi, pakanakristityiksi, harhaoppisiksi, uskonpettureiksi että synkretisteiksi. Joissain maissa nämä pehmeät painostuskeinot ovat yhä käytössä.

Ensimmäinen maailmansota, kansanmurha ja diaspora

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet assyrialaiset joutuivat sodan jälkeen Irakin hašemiittisen monarkian alaisuuteen. Assyrialaiset olivat tukeneet Britanniaa ensimmäisen maailmansodan aikana, ja kostoksi siitä hašemiittien valtaistuin karkotti miljoonia assyrialaisia. Noin 1 600 000 miljoonaa assyrialaista asuu diasporassa. Irakissa asuu vielä 800 000 assyrialaista.

Kaldealainen yhteisö oli vähemmistönä Palestiinassa, jota nyt johti Britannia. He eivät vastustaneet brittien hallintoa. Mutta Irakissa kaldealaisiset liittyivät enemmistöön, ja he ovat Irakin suurin ei-islamilainen yhteisö. Myöhemmin monet kaldealaiset saivat aseman Baath-puolueessa. Heistä tunnetuin oli Saddam Husseinin entinen ulkoministeri Tariq Aziz. Kaldealaiskristityt jäivät Irakiin. Heidän nykyinen patriarkkansa Emmanuel III Delly asuu edelleen Bagdadissa.

Assyrialaisten 104. patriarkka Mar Eshai Shimun XXIII päätti perustaa assyrialaisille kotimaan nykyisen Irakin alueella. Hän joutui kuitenkin pakenemaan Kyprokselle vuonna 1933. Irakista karkotettiin tuhansia assyrialaisia. Mar Eshai Shimun XXIII muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin, jonne hän perusti assyrialaisten kirkon päämajan Chicagoon ja myöhemmin San Franciscoon. Idän assyrialaisen kirkon päämaja sijaitsee nykyään Chicagossa. Irakiin jäi noin miljoona assyrialaista. Nykyään heitä on 800 000. Suurin osa heistä karkotettiin Saddam Husseinin aikana.

Monet assyrialaiset asuvat diasporassa. Assyrialaisten kotimaa on nykyisen Irakin (800 000), Syyrian (500 000), Iranin (10 000) ja Turkin (5 000) alueella. Irakissa assyrialaiset asuvat maan pohjoisosassa, Iranissa maan luoteisosassa, Syyriassa maan koillisosassa, Turkissa maan itäosassa.

Idän assyrialaisen kirkon pääpatriarkka asuu maanpaossa. Assyrialaiset asuvat diasporassa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa. Ulkomailla asuu noin 282 000 assyrialaista. Suurin assyrialaisten diaspora asuu Saksassa, jossa heitä on 90 000. Seuraavaksi suurimmat ryhmät asuvat Yhdysvalloissa ja Ruotsissa, joissa assyrialaisia asuu 83 000 ja 80 000. Suurin Lähi-idän maa, jossa asuu assyrialaisia, on Jordania, 77 000.

Assyrialaisten vainot 1914–1920 Osmanien valtakunnassa ja Libanonin sisällissota sekä Iranin vallankumous että Irakin baathistinen diktatuuri pakottivat assyrialaiset jättämään kotimaansa. Suurin osa heistä asuu pakolaisina.

Assyrialaiset ja Idän assyrialainen kirkko nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosina etenkin Irakissa vallitseva sekasorto on johtanut etniseen puhdistukseen, kun islamistiset ääriliikkeet ovat hyökänneet kristittyjä assyrialaisia kohtaan. Sen johdosta vaihtelevien arvioiden mukaan ehkä jopa puolet Irakin kristityistä on paennut maasta, suurin osa naapurimaihin Syyriaan ja Jordaniaan. Nykyään monet assyrialaiset asuvat länsimaissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ruotsissa. Noin 120 000 assyrialaista asuu Ruotsissa.[4] Heidän keskuspaikkansa on Södertälje.[5] Suomessa assyrialaisia on runsaat 200, joista suurin osa asuu Oulussa.

Idän assyrialaisen kirkon hallinto ja suurin osa kirkon papeista, piispoista, arkkipiispoista ja metropoliittoista asuu maanpaossa.

Vuonna 1965 perinnöllinen kysymys patriarkan valitsemiseen aiheutti Idän assyrialaisessa kirkossa jälleen jakaantumisen. Bagdadin metropoliitta Mar Thoma Darmo julistautui Idän assyrialaisen kirkon patriarkaksi.

Idän assyrialaisen kirkon silloinen patriarkka Mar Eshai Shimun XXIII:n sanoi eroavansa vuonna 1973. Häntä kuitenkin pyydettiin jäämään virkaan. Bagdadin Mar Thoma Darmo kuoli vuonna 1968.

Mar Eshai Shimun XXIII:n meni naimisiin elokuussa 1973, mikä on Idän assyrialaisen kirkossa patriarkalta kielletty, jolloin kirkon synodi syrjäytti hänet. Hän palasi kuitenkin virkaan, mutta hänet murhattiin 6. marraskuuta 1975 kotonaan San Joséssa, Kaliforniassa. Idän assyrialaisen kirkon piispat kokoontuivat seuraavana vuonna Lontoossa konklaaviin valitsemaan uutta katolikos patriarkkaa. 41-vuotiaasta pappi Rev Khananyanista tuli Idän assyrialaisen kirkon patriarkka. Hän otti nimekseen Mar Dinkha IV ja on Assyrian ensimmäisen patriarkan 120. seuraaja. Kirkonperinteen mukaan Assyrian ensimmäinen patriarkka oli Tuomas. Mar Dinkha IV on Idän assyrialaisen kirkon virallinen patriarkka, mutta myös kilpaileva patriarkka on valittu. Mar Thoma Darmon seuraajaksi valittiin Mar Addai. Hänen pieni kannattajavähemmistönsä perusti toisen seurakunnan Bagdadiin. Sen nimi on Idän muinaiskirkko. Sen kannatus on vähäinen.

Vuonna 1994 Mar Dinkha IV tapasi historiallisessa kokouksessa paavi Johannes Paavali II:n Vatikaanissa. Paavi ja Mar Dinkha allekirjoittivat Assyrialaisen ja Roomalaiskatolilaisen kirkon välisen yhteistyösopimuksen.

Vuonna 1996 hän solmi Kaldean kirkon Bagdadin patriarkan Rafael I Bidawidin kanssa yhteistyösopimuksen. Vuonna 1997 hän aloitti neuvottelut Antiokian syyrialais-ortodoksisen kirkon kanssa molemminpuolisen anateeman lopettamisesta.

Mar Dinkha IV asuu maanpaossa Chicagossa. Idän assyrialaisen kirkon päämaja sekä neljä pääkirkkoseurakuntaa sijaitsevat Chicagossa Yhdysvalloissa.

Syyskuussa 2006 Mar Dinkha IV vieraili Pohjois-Irakissa, jossa hän tapasi Irakin Kurdistanin kuvernöörin. Hän esitti kuvernöörille, että sinne voitaisiin rakentaa kristillinen kirkko. 15. heinäkuuta 2007 Mar Dinkha oli ollut 50 vuotta pappina.

Assyrialaisten tavoitteena on perustaa assyrialaisille kotimaa. He tavoittelevat sitä nykyisen Iranin, Irakin,Syyrian ja Turkin osista. Heidän tavoitteenaan on samanlainen idealoginen ajatus assyrialaisten kotimaasta kuin juutalaisilla oli aikanaan Israelin valtiosta.

Suomen assyrialaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen nykyiset assyrialais- ja kaldealaiskristityt saapuivat 1990-luvun alussa pakolaisleireistä kiintiöpakolaisina. Huhtikuussa 1994 75 assyrialaista perusti Oulussa Suomen assyrialaisyhdistyksen,[6] jonka jäsenistö kuuluu joko Idän assyrialaiseen tai kaldealais-katoliseen kirkkoon. Vuonna 1997 Euroopan assyrialaispiispa Mar Odisho Oraham Ruotsista vierali Suomen assyrialaisten luona. Suomen assyrialaiskristityt osallistuvat ekumeeniseen toimintaan sekä pakolaistukitoimintaan. Kirkollisesti Suomen assyrialaiskristityt kuuluvat Euroopan hiippakuntaan, jonka keskus on Ruotsissa. Assyrialaiset osallistuvat sekä evankelis-luterilaisen, ortodoksisen että katolilaisen kirkon jumalanpalveluksiin.

Kansainvälinen nykytilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Assyrian lippu.

Assyrialaiskirkko on kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkko. Idän pyhän apostolisen yleisen assyrialaisen varhaiskirkon katholikos-patriarkka Mar Dinkha IV asuu pakolaisena Yhdysvalloissa. Assyrialainen kirkko osallistuu ekumeeniseen liikkeeseen, ja sillä on hyvät suhteet miltei kaikkiin läntisiin kirkkokuntiin.

Yhdysvaltojen miehitettyä Irakin useita assyrialaisia kirkkoja ja kappeleita on räjäytetty. Pientä edistystä on tapahtunut, kun Irakin keskushallintoon nimitettiin muutamia assyrialaisministereitä. Myös Idän assyrialaiskirkon patriarkaatin hallinnon siirtämistä Yhdysvalloista takaisin Irakiin on pohdittu. Kurdistanissa sisäiset valtataistelut ovat jatkuneet Yhdysvaltojen puuttumatta asioihin, eli länsimaisten pakolaisten paluu ei ole turvallista, ei varsinkaan lapsiperheille. Yhdysvaltain armeijan tuella amerikkalaisilla lähetystyöntekijöillä on vapaat kädet, mikä on raivostuttanut sekä assyrialaiskristittyjä että muslimeja. Assyrialaisten identiteetin syrjiminen on jatkunut sekä Lähi-idässä että länsimaissa.

Syyriassa sotatilanne on vaikuttanut myös paikallisiin assyrialaisiin. Siellä he ovat pieni osa Syyrian 1,8 miljoonaisesta kristitystä vähemmistöstä. Heidän tarkan määränsä arviointi on vaikeaa, sillä paikallinen hallinto ei pidä heitä omana etnisenä ryhmänään vaan arabeina - toisin kuin assyrialaiset itse. Assyrialaiset elävät pääosin Al-Hasakan maakunnan alueella sen useissa pienissä kylissä. Monet ovat paenneet väkivaltaisuuksia, erityisesti Isisiä, joka valloittaessaan kristittyjen kyliä tuhosi kirkot ja antoi kristityille vaihtoehdoiksi kääntyä islamiin, häipyä tai kuolla. Osa assyrialaisista ryhtyi kuitenkin aseelliseen vastarintaan ja perusti MFS-lyhenteellä tunnetun sotilaallisen joukon puolustaakseen alueitaan.[7]

  1. a b Assyrian Neo-Aramaic (Maksullinen) Ethnologue: Languages of the World. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)
  2. Suomi-Assyria-yhdistys:Assyrialaiset Suomi-Assyria-yhdistys. Arkistoitu 19.7.2013. Viitattu 8.1.2013.
  3. a b Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, seemiläisiä kieliä käsittelevä luku, Gaudeamus 1998, ISBN 951-662-734-X
  4. BetBasoo, Peter: Brief History of Assyrians Assyrian International News Agency. 1.11.2013. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)
  5. Assyrierna Assyriska Riksförbundet i Sverige. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 30.3.2020. (ruotsiksi)
  6. Youkhanna, Rol Yacoub: The Lighthouse – Assyrians in Finland. Zenda Magazine, 19.4.1999, 5. vsk, nro 9. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)
  7. Khalel, Sheren & Vickery, Matthew: Syria’s Christians Fight Back Foreign Policy. 24.2.2015. Arkistoitu 25.9.2019. Viitattu 25.9.2019. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Iraq Between the Two World Wars: The Militarist Origins of Tyranny (2004)
  • C. E. Couling, The Luminous Religion
  • Keung, Ching Feng
  • William Baum, Dietmar W. Winkler: The Church of the East: A Concise History, 2003 ISBN 0-415-29770-2
  • Lev N. Gumilev: Myyttisen kuningaskunnan etsintä, 2003. ISBN 5-9503-0041-6
  • John Anthony McGuckin St. Cyril of Alexandria: The Christological Controversy ISBN 0-88141-259-7
  • Robert Eisenman, James the Brother of Jesus (1997)
  • Flavius Iosephus, Antiquitates Iudaicae
  • Thomas Wright: Venetsialaisen Marco Polon retket

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]