Rakel Jalas

Rakel Jalas (o.s. Hallamaa, ent. Häyrén; 28. syyskuuta 1892 Mäntsälä – 23. elokuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja kansanedustaja. Hän toimi kansanedustajana 1948–1951 edustaen kokoomusta. Hänelle myönnettiin lääkintöneuvoksen arvonimi 1952.

Jalaksen vanhemmat olivat tilanomistaja Hugo Pietari Hallamaa (ent. Häyrén) ja Amanda Karolina Törnström. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1919 filosofian maisteri Arvo Emanuel Jalas (k. 1943). Professori Jaakko Jalas oli heidän poikansa.

Jalas valmistui ylioppilaaksi 1910, lääketieteen kandidaatiksi 1915 ja lisensiaatiksi 1922. Hän teki opintomatkoja useisiin Euroopan maihin 1930- ja 1940-luvulla. Hän työskenteli Lapinlahden sairaalan avustavana lääkärinä 1928–1930 ja oli sosiaaliministeriön lääkäri ja köyhäinhoidon apulaistarkastaja 1929–1936, sosiaaliministeriön huoltoasiainosaston lääkäri 1937–1955, Lahdentaan parantolan lääkäri 1925–1933, yksityinen lääkäri Helsingissä 1928–1955 (hermo- ja mielitaudit), Yhteiskunnallisen korkeakoulun opettaja 1942–1945.

Jalas oli useissa luottamustehtävissä, kuten Suomen psykiatris-neurologisen yhdistyksen sihteeri 1929–1937, Sielunterveysseuran johtokunnan jäsen 1931–1935, Turvan alkoholistiparantolan johtokunnan jäsen 1931–1937, Suomen naisten kansallisliiton siveellisyyskomitean puheenjohtaja 1935–1946, Invalidisäätiön hallituksen ja johtokunnan puheenjohtaja 1940–1955, Väestöliiton hallituksen jäsen 1941–1955, Huoltajan toimituksen jäsen 1931–1951, puheenjohtaja 1951–1955.

Aiheesta muualla

• Rakel Jalas Suomen kansanedustajat. Eduskunta.