Arktisen alueen alkuperäiskansat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nenetsiperhe Pohjois-Siperiassa.

Arktisen alueen alkuperäiskansat eli arktiset kansat ovat Arktiksella eli maapallon pohjoisimmilla seuduilla eläviä alkuperäiskansoja. Näitä ovat lännestä itään lukien Pohjois-Euroopassa saamelaiset, Venäjällä komit, nenetsit, hantit, mansit, nganasanit, dolgaanit, evenkit, jakuutit, eveenit ja tšuktšit, Alaskassa aleutit, jupikit ja inuitit (iñupiat), Kanadassa inuitit (inuvialuit) ja Grönlannissa inuitit (kalaallit).[1] Eskimokieliä puhuvia inuiteja ja jupikeja kutsutaan yhteisnimityksellä eskimot.[2][3]

Määrä ja väestöosuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäiskansat ovat asuttaneet Arktista tuhansien vuosien ajan. Arviot alkuperäiskansoihin kuuluvien lukumäärästä vaihtelevat, sillä alkuperäisyyden määritelmä ei ole vakiintunut. Samoin on eri käsityksiä siitä, mitkä ovat erillisiä alkuperäiskansoja. Arktisen alueen asukkaiden määrä kasvoi 1950- ja 1960-luvulla nopeasti kun alkuperäiskansojen terveydenhoito parani ja alueen luonnonvaroja alettiin hyödyntämään. Väestön kasvu on sittemmin pysähtynyt ja joillakin alueille esimerkiksi Venäjän pohjoisissa osissa se on pysähtynyt.[1]

Nykyisin arktisiin alkuperäiskansoihin kuuluu noin 400 000 ihmistä, mikä on kymmenesosa Arktiksen alueen noin neljästä miljoonasta ihmisestä.[4] Kanadassa arktisten alueiden väestöstä noin puolet (yli 20 000 henkeä) kuuluu alkuperäiskansoihin. Grönlannissa he ovat enemmistönä. Venäjällä asuu virallisten tietojen mukaan noin 50 000 alkuperäiskansojen edustajaa, mutta YK:n tiedotteessa vuodelta 2009 arvioitiin siellä asuvan 44 eri alkuperäiskansaan kuuluvia ihmisiä noin 250 000 henkeä.[5][6]

Alkuperäiskansat eroavat valtaväestöstä muun muassa kielen, kulttuurin ja elinkeinojen osalta. Monet alkuperäiskansojen harjoittamat perinteiset elinkeinot perustuvat poronhoitoon, kalastukseen ja metsästykseen.[1]

Arktiset kansat ovat hankkineet elantonsa vuodenaikojen mukaan. Kalastus, mursujen ja valaiden pyynti sekä peurojen metsästys ovat yleisiä perinteisiä elinkeinoja. Poropaimentolaiskansat ovat muuttaneet talveksi etelämmäksi, ja kesällä he ovat palanneet poroineen satoja kilometrejä pohjoisemmaksi Jäämeren rannan laitumille.[7]

Pohjois-Kanadan eskimot valmistivat asumuksensa eli iglun sekä ruokavarastonsa ja ulkokäymälänsä lumesta. Lumen ohella tärkeitä materiaaleja olivat nahka, luu ja kivi, sillä rautaa ei tunnettu. Liikkumiseen on käytetty perinteisesti kajakkia. Vaatteet tehtiin turkiseläinten nahoista lämpimiksi ja kuiviksi.[8]

Eskimot ja tšuktšit puhuvat paleoaasialaisiin kieliryhmiin kuuluvia kieliä. Nenetsit ja nganasanit puhuvat samojedikieliä, jotka kuuluvat uralilaisiin kieliin. Saamelaiset, komit, hantit ja mansit puhuvat suomalais-ugrilaisia kieliä, jotka myös kuuluvat uralilaisiin kieliin. Jakuutit puhuvat turkkilaisia kieliä.[7]

Arktisen alueen alkuperäiskansojen lainsäädännöllinen asema vaihtelee maasta toiseen. Norjassa saamelaiset on tunnustettu perustuslaissa alkuperäiskansaksi, samoin Suomessa, mutta ei Ruotsissa ja Venäjällä. Kanadassa Nunavutin territorio perustettiin inuittien vaatimasta maa-alueesta.[6] Venäjällä muun muassa alkuperäiskansojen elintavat ja kulttuurit ovat paikoin hyvinkin ahtaalla, ja taloudelliset hankkeet ajavat toisinaan näiden oikeuksien ohi.[9]

  • Lainema, Matti & Nurminen, Juha: Ultima Thule – Pohjoiset löytöretket. WSOY, 2001. ISBN 951-0-23925-9
  1. a b c Arktiset alkuperäiskansat Arktinen keskus, Lapin yliopisto. Viitattu 28.11.2019.
  2. Burch, Ernest S. Jr: Eskimot, s. 9. (Suomentanut Eva Jansson) Like, 2000. ISBN 951-578-725-4
  3. Lainema & Nurminen 2001, s. 36.
  4. Perustietoja arktisesta alueesta Arktinen keskus Lapin yliopisto. Viitattu 28.11.2019.
  5. Arctic People Arctic council. 13.5.2015 / päivitetty 3.10.2019. Viitattu 28.11.2019. (englanniksi)
  6. a b Indigenous People Indigenous Voices – Indigenous peoples in the Arctic region 2009. YK:n alkuperäiskansojen pysyvä foorumi. Viitattu 20.11.2014. (englanniksi)
  7. a b Lainema & Nurminen 2001, s. 36–37.
  8. Lainema & Nurminen 2001, s. 40–44.
  9. Nesvitski, Mikko: Kansojen edut huomioon Karjalan Sanomat. 7.3.2017. Suomi-Venäjä -seura. Arkistoitu 29.12.2017. Viitattu 7.3.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]