Arinakäävät
| Arinakäävät | |
|---|---|
.JPG) Luminen arinakääpä |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Hymenochaetales |
| Heimo: | Hymenochaetaceae |
| Suku: |
Arinakäävät Phellinus Quél. 1886[1] |
| Katso myös | |
Arinakäävät (Phellinus) on Hymenochaetales-lahkoon kuuluva sienisuku, johon kuuluu pääasiassa kovia, kookkaita kääpiä, joista pääosa on valkolahottajia. Arinakäävillä on myös yhteisiä tyypillisiä mikroskooppisia tuntomerkkejä. Lajeja tunnetaan runsaasti, mutta taksonomia on varsin ongelmallinen, ja sitä on selvitellyt muun muassa tšekkiläinen mykologi Michal Tomšovský DNA-tutkimuksin. Myös mikroskopia ja isäntäpuukysymys ovat vielä selvittelyn alla. Muun muassa kääpätutkija Tuomo Niemelän mukaan näyttää siltä, että Suomen arinakääpälajisto jakaantuu kahdeksaan sukuun. Arinakääpien mikroskopiassa on tapana kiinnittää huomiota erityisiin seetoiksi nimitettyihin soluihin. Myös rihmastorakenteessa on merkittäviä eroavaisuuksia.[2]
Arinakääpien nimi juontunee siitä, että niitä on käytetty taulan tavoin tulen sytyttämisessä kuten muun muassa taulakääpääkin.[3]
Suomen oletettavat arinakääpälajit suvuittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aarnikäävät (Phellopilus)
- Arinakäävät (Phellinus sensu stricto)
- Arinakääpä (P. igniarius) ja
- sen muunnos mustakääpä (P. igniarius var. trivialis)
- Haavanarinakääpä (P. populicola)
- Haavankääpä (P. tremulae)
- Lepänarinakääpä (P. alni)
- Luumupuunkääpä (P. tuberculosus)
- Levykääpä (P. laevigatus)
- Pikireunakääpä (P. lundellii) sekä
- Sysikääpä (P. nigricans)
- Arinakääpä (P. igniarius) ja
- Herukankäävät (Phylloporia)
- Herukankääpä (P. ribis)
- Männynkäävät (Porodaedalea)
- Kuusenkääpä (P. chrysololoma)
- Männynkääpä (P. pini)
- Siperiankääpä (P. abietis)
- Raidankäävät (Phellinopsis)
- Raidankääpä (P. conchatus)
- Riukukäävät (Fuscoporia)
- Etelänkääpä (P. ferruginosus)
- Konttakääpä (P. contiguus)
- Lounakääpä (P. ferreus)
- Riukukääpä (P. viticola)
- Ruostekäävät (Phellinidium)
- Ruostekääpä (P. ferrugineofuscus)
- Tammenkäävät (Fomitiporia)
- Kuhmukääpä (P. punctatus)
- Tammenkääpä (P. robustus)
- Tyrninkääpä (P. hippophaeicola)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Phellinus Species Fungorum. 2017. Viitattu 3.1.2017.
- ↑ Niemelä, Tuomo: Suomen käävät, s. 242–274. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
- ↑ http://www.vartiaiset.fi/sites/default/files/vartiaisten_v1_2011.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Vartiaisten viesti 2011 s. 5; viitattu 4.9.2019